Taiteen aika ja kesto

Taiteilija voi pyrkiä myös itse määrittelemään ja säilömään teostensa aikaa ja kestoa kuten tapahtui Gordon Matta-Clarkin Reality Properties: Fake Estates -teoksen kohdalla. Matta-Clarkin idea oli hankkia omistusoikeuksia New Yorkin hylätyille ja joskus ainoastaan kymmenen senttimetriä kapeille maakaistaleille. Prosessin valmistuttua taitelija kuitenkin paketoi kaiken teokseen liittyvän, dokumentit ja kuvat, minkä jälkeen hän lahjoitti sen taiteenkerääjä Norman Fisherille. Matta-Clark liitti teokseen kirjallisen ohjeen, jossa hän pyysi asettamaan teoksen esille vasta hänen kuoltuaan, paketin omistajan haluamalla tavalla. Reality Properties: Fake Estates -teosta ei ehditty esitellä Fisherin elinaikana ja Matta-Clarkin kuoleman (1978) jälkeen teokseen liittyvät dokumentit pysyivät varastoituina kunnes ne ”löydettiin” uudelleen ja asetettiin esille vasta 1990-luvulla. 

Queensin taidemuseo New Yorkissa esitteli Fake Estates -teokseen liittyneen Odd Lots -näyttelyn vuonna 2006. Näyttelyn aikana museo järjesti työpajoja ja ekskursioita näille maatilkuille. Näyttelyyn osallistuneet taiteilijat tekivät ”mielikuvituskaivauksia, hetkellisiä performansseja, interaktioita naapuruston kanssa ja muita paikan tunnelmaan liittyviä uudelleentulkintoja, teemasta maa tilana, symbolina ja tilanteena”.

Osa näistä tiloista oli ja pysyi luoksepääsemättöminä, kuten voi lukea erään newyorkilaisen kertomuksesta matkastaan Staten Islandilla sijaitsevalle, alkuperäiselle Fake Estate -alueelle: ”Clooney Court [paikka, missä teos sijaitsee] on kapea katu, jonka varrella on vieri vieressä vastikään rakennettuja taloja ja vanhempia kaksikerroksisia. Käveltyämme edestakaisin, havaitsimme ’tilan’ tarkan sijainnin. Se, mikä joskus oli Gordon Matta-Clarkin ’fake estate’ Staten Islandilla, oli nyt kuin voileivän välissä, harmaan seinän ja tiilirakennuksen puristuksessa unohdettuna ja roskien peitossa. Mietin, mahtoivatko alueen asukkaat edes tietää, että maapalan omisti New Yorkin kaupunki tai että se oli joskus ollut 'tila'.” www.lookingnorth.com/fakestates.html (linkki on lakannut toimimasta, luettu 20.1.2010)
 

Se, miten aika vaikuttaa teosten tulkintaan sekä siihen miten yleisö hyväksyy ne osaksi ympäröivää, arkista todellisuuttaan, tekee tästä teoksesta ja sen uudelleenkierrätetyistä tulkinnoista kiinnostavan. Tämä siitä huolimatta, että teokset olivat vuosikausia näkymättömissä ja haudattuina arkistojen kätköihin. Ehkä juuri tämän vuoksi ne saivat ylimääräisen silauksen walterbenjaminilaisen alkuperäisyyden ideasta, teoksen aurasta?

Katso myös Hitaudesta (avautuu samaan ikkunaan)