Prologi
Heinrich Böllin novelli Tohtori Murken kootut tauot kertoo tohtori Murken tehtävästä, jossa hän joutui editoimaan professori Bur-Malottken radioesitelmät taiteen olemuksesta professorin antamien ohjeitten mukaan. Professori oli näet päättänyt pyyhkiä pois esitelmistään sanan "Jumala". Hän ei kuitenkaan suostunut puhumaan esitelmiä uudestaan, vaan oli pyytänyt, että Jumala leikattaisiin ja korvattaisiin sanoilla “tuo korkeampi olento, jota me kunnioitamme”.
Osoittautui kuitenkin, että jumala-sanan korvaaminen tulisi vaatimaan monta ottoa, jotta lauseen saisi sujuvaksi kaikkien sijamuotojen mukaisesti. Oli siis datiivia, genetiiviä, nominatiivia, akkusatiivia ja vokatiivia, jotka tulisi ottaa huomioon. Lisäksi liimatessa voitaisiin tarvita tiettyä reserviä. Niinpä ottoja tulisi olemaan kolmekymmentä viisi, arvioi tohtori Murke.
Böllin novellissaan kuvaama operaatio, jossa vakiintunut käsite korvataan kokonaisella lauseella kuvaa käänteisesti sitä tilaa, jossa jollekin ilmiölle tai asialle ei vielä ole olemassa käsitettä. Tällöin sen kuvaamiseksi tarvitaan pitkä ja kuvaileva lause. Samalla tavoin lumi on etelän ihmisille vain lunta, nuoskaa tai loskaa mutta saamenkielestä löytyy tunnetusti lumellekin useampia käsitteitä.
Heinrich Böllin novelli julkaistiin vuonna 1955, niinpä novellissa kaikuu vahvasti sodan jälkeinen aika. Pommikoneet, tulimyrskyt ja palopuheet oli koettu, nähty ja kuultu jo kymmenen vuotta aiemmin. Tähän jatkuvaan meteliin oli taatusti moneen kertaan kyllästytty.
Hiljaisuudella on kuitenkin oma historiansa, vaikka tämä näkökulma on vaikeasti löydettävissä ja puristettavissa ulos historiankirjoituksista, jotka tapaavat käsitellä historiaa vain tekojen ja aktiivisen, meluavan ja kakofonisen toiminnan kautta. ”Mikä tahansa julkinen musiikillinen ilmaisu – jopa hiljaisuus – on aivan ilmiselvästi sosiaalinen”.
Hiljaisuus tulee liki modernin käsitettä siinä mielessä, että moderni merkitsee myös äänten kontrollointia. Amerikassa arkkitehtuurin akustiikka ja teknologia onnistui vuosien 1900 ja 1939 välillä saamaan hallintaansa rakennusten sisällä olevan melun. Tämän prosessin myötä tilan ja äänen suhde muuttui ja tuli tunnetuksi erityisesti osana amerikkalaista modernismia. Erilaisten materiaalien käyttö ei ainoastaan eliminoinut melua, vaan loi aivan omanlaisensa, uudenaikaisen äänen.
Böllin novellissa konkretisoituu myös aika ja ajan henki analogisen äänijärjestelmän myötä. Mahtaakohan nuori sukupolvi edes huomata tai ymmärtää, mitä tämä yksityiskohta merkitsee? Digitaalisiin editointivälineisiin verrattuna analogisen järjestelmän monimutkaiset, aikaa vievät järjestelyt ja järjestelmän fyysisyys kuulostavat varmasti vierailta ja eksoottisilta. Äänitysstudioissa oli omanlaisensa tunnelma jo senkin vuoksi, että studiot myös tuoksuivat analogisilta: laitteet tuottivat enemmän lämpöä ja kuumana käyvien kelanauhureiden tuoksut purkautuivat vapaasti huoneilmaan. Studioissa myös tupakoitiin varsin ahkerasti.
Ääntä toki editoitiin tuolloinkin, konkreettisesti leikkaamalla. Ääniteknikot pystyivät parantelemaan puheäänityksiä leikkaamalla nauhoista huonoja kohtia, pienenpieniä palasia ja korvaamaan ne tarvittaessa vaikkapa sopivalla pätkällä tyhjää, äänittämätöntä nauhaa. Niin ääni kuin hiljaisuus tuli näkyväksi ja konkreettiseksi fyysisten nauhanpätkien kautta, kuten oli laita tohtori Murken tapauksessa.
Materiaalien muuttuminen ja teknologiset innovaatiot ovat yhteydessä uusiin kuuntelemisen trendeihin: ne ovat rajoittaneet tarpeettomia ääniä. Pyrkimys on ollut luoda sisätiloihin puhtaampaa, signaaligeneroitua ja yksiviivaista, siis monotonista, ääntä. Esimerkiksi toimistorakennuksen uudessa äänessä ei ole enää kaikua, sillä kaikuva ääni on koettu meluksi, joka sekoitti selkeän äänen ja haittasi työsuoritusta uuvuttamalla työntekijän.
Äänen on koettu vaarantavan tehokkuuden ja tuottavuuden. Pyrkimys akustiseen hallintaan ilmenee selvemmin erilaisissa konsertti- ja teatteritiloissa. Äänellä ja hiljaisuudella voi siis vaikuttaa. Hiljaisten hetkien havaitseminen saattaa kuitenkin paljastaa lukemattoman määrän muutoksia monella tasolla, niin poliittisissa valtapiireissä kuin myös sosiaalisissa rakenteissa.