Hiljaisuus on hankalasti sanallistettava ilmiö, jonka tutkimisessa mikään yksittäinen osaaminen ei riitä. Hiljaisuuden merkitys on perinteisesti liittynyt ihmisen hiljentymiseen. Arjen esineiden, paperiliittimen tai hammasharjan historiaa on käsitelty suhteessa hiljaisuuteen. Silence Ensemblen jäsenten tutkimuksia yhdistää hiljaisuus tilana, tyhjiönä tai määrittelemättömänä asiana.
Keskeinen kysymyksemme on alusta lähtien ollut se, miten hitaus ja hiljaisuus näkyvät ja vaikuttavat omilla taiteen aloillamme sekä se, minkälaisia ulottuvuuksia hiljaisuus voi avata taiteellisessa tutkimuksessa. Tutkiminen onkin toteutunut omien taiteenalojemme puitteissa, niin että praktiikkoihin on pyritty luomaan uusia menetelmiä.
Olemme purkaneet hiljaisuuden teemoja yhteisten tapaamisten ja henkilökohtaisen pohdinnan kautta. Yhteistyömme on tuottanut vaihtoehtoisia tapoja toimia erilaisssa ympäristöissä. Taiteen tutkimukselliset keinot ovat onneksemme vielä osin avaamatta, joten hiljaisuutta voi tarkastella yhteisenä kaikupohjana, aukkona tai häiriönä taiteen tekemisessä, vastaanottamisessa ja kommunikaatiossa. Olemme kehitelleet ja tehneet tunnetuksi hybridityömetodia, joka toteutuu niin tutkimisessa kuin myös erilaisissa kohtaamisissa kokonaisvaltaisesti: tiedollisesti, taidollisesti, moraalisesti ja emotionaalisesti.
Yhteistyömme kautta syntyneet löydökset ovat vaikuttaneet vahvasti myös ryhmän jäsenten oman taiteenlajin praksikseen. Hanke jatkuu yhä, vaikka juuri nyt se on tauolla jäsenten keskittyessä omiin tutkimus- ja opetustöihinsä.
Silence Ensemblen In Between Silences -tutkimusartikkeli, Ruukku Studies in Artistic Research, 8 (2018)
Kirsi Heimonen kirjoittaa hiljaisuuden merkityksestä taiteentekemisessä ja kommunikaatiossa. Hän viittaa Maija Kûlen artikkeliin Phenomenology and Culture (2002):
Orientoituminen sille mitä ei voi tietää tai hallita kysyy millaisen paikan se saa eri merkitysyhteyksissä: taiteentekemisessä, sen vastaanottamisessa ja laajasti kommunikaatiossa (pedagogia, keskustelu, kirjoitus). Hiljaisuus ei asetu lähtökohtaisesti vastakkain melulle tai jatkuvalle liikkeelle. Sitä vastoin se kyseenalaistaa ihmisten tavat toimia, jotta tarjoutuisi tila kuulla hiljaisuutta, joka määrittää kieltä, merkitystä, ymmärrystä ja kommunikaatiota.
Anu Vehviläinen musiikkisuhteestaan, soittamisestaan, häiriöstä ja yhteistyöstämme Silence Ensemblessä blogissaan:
Kun ollaan taidemusiikkikaanonin ytimessä, esittäjän ja musiikin väliin voi pakkautua melkoinen määrä häiriötekijöitä. Ne häiritsevät, koska estävät välittömän musiikillisen kokemisen. Häiriötekijöitä ovat esimerkiksi liika kriittisyys omaa taitoaan tai tyylitajuaan kohtaan sekä turha suorituspaine yleisön läsnä ollessa.
Muistiinpanoni praxis-sessioittemme aikana kuvaavat jotain yhteistyömme synnyttämistä ajatuksista: