Taiteen immateriaali idea ja erityisyys: kuvittelen – olenko siis olemassa?

 

Taiteen kautta ja sen avulla voimme käsitellä teemoja, jotka on mahdollista hahmottaa vain kuvittelemalla. Tämä on taiteen keskeisin ja elinvoimaisin idea. Erilaisten mielikuvien avulla saamme tilaisuuden turvallisesti kuvitella myös omaa kuolemaamme. En myöskään tiedä, tai voi olla varma onko jumalaa olemassa, mutta voin kuvitella sellaisen. Samalla tavoin uskonnot, filosofia ja tiede piirtävät eteemme käsityskykymme ylittäviä subliimeja teemoja, jotka voimme kenties vain olettaa. Uskonto ja jumalat ovat ihmisen keksintöjä samalla kun nämä abstraktiot sallivat meidän kuvitella ja ehkä myös unelmoida monia erilaisia asioita.

Toisinaan myös avaruuden ja äärettömyyden kuvitteleminen, epäonniset mutta juuri sen vuoksi nautinnolliset pyrkimykset subliimin tavoittamiseksi, ovat todella hedelmällisiä ja tärkeitä.Tieteen puolella tarvitaan matematiikan ja fysiikan taitojen lisäksi myös hyvää mielikuvitusta. Higgsin Bosonista on tiedetty jo pitkään ja sen olemassaolosta spekuloitiin kauan, mutta sen olemassaolo on melko pitävästi todistettu vasta jonkin aikaa sitten.


Taiteen kautta olemme perinteisesti saaneet luvan kokea vaikeitakin tunteita ja näin taide on antanut mahdollisuuden ajatella tavoilla, joilla emme yleensä ajattele. Taiteelle on annettu lupa olla jotain muuta kuin kuva todellisuudesta, kun taas designin ajatellaan helpommin kuvaavan jotain ”todellista”, ikään kuin sillä olisi vankempi todellisuusarvo kuin taiteella (vrt. dokumenttielokuva).

Mielikuva muotoilusta ja suunnittelusta on, että tarkoitus on tehdä "oikeasti" jotain, ei vain kuvitella abstraktia olemassaolematonta. Juuri tämän vuoksi taide redusoidaan helposti kuuluvaksi pelkästään fiktion puolelle, ja sille halutaan osoittaa mukava ja turvallinen paikka taiteen tutuista esityspaikoista. Näin tapahtuu varsinkin jos taideteos esittää jotain hankalasti siedettävää teemaa kuten hitaus, hiljaisuus tai kuolema.

Taidenäyttelyt antavat toki oivan mahdollisuuden käsitellä asioita arjen ulkopuolella ja galleriatila voi parhaimmillaan toimia tilana, jossa voi esitellä taiteellisia kokeiluita ja miksei myös taiteen keinoin tapahtuvan tutkimuksen tuloksia.

Kuitenkin se aika, jolloin suunnittelijat ja taiteilijat unelmoivat toisten puolesta ovat takanapäin. Nykyään taiteilijoilla ja suunnittelijoilla on vapaus fasilitoida erilaisia haaveiluprosesseja rohkaisemalla ihmisten mielikuvitusta suunnitelmalla teoksia juuri tällaisia prosesseja varten. Ne antavat arvon ihmisten kyvylle tehdä heidän omat kuvitellut maailmankatsomuksensa käsinkosketeltaviksi.

Erilaiset utopistiset suunnitelmat ja teokset, kuten esimerkiksi Joey Ruiterin Moto Undone -moottoripyöräkonsepti tai tutkimushankkeeni hauta-arkkuprototyypin (avautuu uuteen ikkunaan) parissa voivat toimia inspiraation lähteinä, jotka eivät rohkaise ylhäältä alas johdettuihin mega-utopioihin vaan pikemminkin mikro-utopioihin, jotka määrittyvät ja fasilitoituvat spekulatiivisen designin kautta.

Tällaisiin suuntiin etenevän taiteen, tutkimuksen ja suunnittelun tehtävänä on olla innoittavaa, tarttuvaa ja ennen kaikkea katalyyttistä, niin että sen avulla voidaan nostaa esiin näkymättöminä pysytelleitä teemoja, arvoja ja eettisiä kysymyksiä. Tällaisen toiminnan avulla voi ponnistella sen näkymättömän seinän yli, joka erottaa arkielämän niistä mahdollisuuksista, joita syntyisi jos unelmat ja mielikuvitus virtaisivat vapaammin.

 

Tällaiseen katalyyttiseen ja immateriaaliseen suuntaan kurkottaa myös jatkuvan prototyypin idea. Tämän idean mukaan prototyyppi ei ole yksinomaan konkreettinen kappale tai esine, vaan taiteelliseen, tutkimukselliseen ja esinemuotoilun prototyyppiin sisältyy myös ajattelun ja tekemisen yhdistelmä. Jatkuva prototyyppi on metaforamainen rakennelma, jonka lävitse voi tarkastella suunnittelun ja taideteoksen mielekkyyttä. Onko ylipätään mielekästä ajatella, että olisi olemassa jokin valmis ja lopullinen teos? Jatkuvan prototyypin idean mukaan valmistunut tutkimus, teos tai esine on “vain” kehitelmä uudelle jatkokehitelmälle – siis uudelle prototyypille.