Mediasuunnittelun teorian avulla teosten syntyprosessia voidaan tarkastella kolmitasoisena: 1) mentaalirepresentaationa eli teoksena sellaisena, kuin se ilmenee tekijän mielikuvissa; 2) muotoutuvana teoksena suunnitteluprosessin kohteena; ja 3) valmiina teoksena, tulemana ja representaationa (Ylä-Kotola ja Arai 2000, 111). Omnivorella tai La Figure de La Terrellä ei kummallakaan ole yhtä taideteollisen objektin tai ainutkertaisen taideteoksen (objet d’art) kaltaista uniikkia tulemaa. Tästä johtuen sovellan ja laajennan Ylä-Kotolan ja Arain jaottelua neljännellä tasolla, joka ottaa huomioon teosten aikaan limitetyn luonteen (embedded in time) ja nostaa tarkasteluun toisistaan poikkeavat teosversiot ja esityskerrat. Jaotteluni mukaan teoksellisuus ilmenee näin neljällä tasolla: 1) Idea, 2) Projekti, 3) Tulemat, sekä 4) Versiot (vertaa myös Timonen 2004, 54).
Idean eli mentaalirepresentaation tasolla teos on yhtä kuin aiheen valintaan johtanut prosessi, valitun aiheen synnyttämät ensimmäiset mielikuvat dramaturgisesta kaaresta, sekä ideat tyylilajista, vaikutteet ja omien mieltymysten nostattamat mielikuvat. Projektin tasolla korostuu kirjoitustyö eri vaiheineen (kaaviot, piirustukset, sanalliset kuvailut, työsuunnitelmat, luonnokset, väliversiot, apurahahakemukset) sekä idean kokeilu, toimivuuden varmistus ja taiteellisten valintojen (musiikki, libretto, visuaalisuus) todentaminen käytännössä (demot). Ideoiden kypsymisen, valintojen rajaamisen ja kaventamisen kautta edetään yksityiskohtaisempaan suunnitteluun ja valintoihin (kuten henkilöohjauksen päätökset, vaatetus, kuvakulmat, projisointipintojen koko ja projisointien suunnat), jotka tapahtuvat eri vaiheissa tuotantojen aikana (äänitykset, kuvaukset, jälkituotanto, mobiilitoteutus tai musiikki- ja näyttämöharjoitukset). Valintojen analyysi nostaa esille muun muassa oopperaohjauksen konventioiden sekä populaarikulttuurin, musiikkivideoiden ja videotaiteen kohtaamisesta syntyvää käytänteisiin liittyvää uutta tietoa.
Tutkimusaineistossa tulemia edustavat dokumentit kuten libretto, kuvakäsikirjoitus, ohjaussuunnitelma ja master-tiedostot sekä käyttöliittymät. Dokumenteista mediakäsikirjoitus ja vuorovaikutussuunnitelma, jotka dokumentoivat vuorovaikutuskertojen intervallin, valintojen määrän ja niiden vaikutukset (Laurel, 1993) ovat erityisesti esimerkkejä multimodaalisesta kerronnasta (Elleström, 2010; Kress & van Leeuwen, 2001) ja niistä tavoista joilla libreton kirjoittamisen sekä digitaalisen median käsikirjoituskäytännöt kuvan, äänen ja käyttöliittymän tasoilla yhteensulautuvat jo käsikirjoitusvaiheessa.
Versioilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan käyttäjille tarjottavia teoksen eri interaktiopolkuja tai esityskertojen tuottamia variaatioita. Nämä voivat olla mediakäsikirjoituksen määrittämiä lineaarisia ja/tai ei-lineaarisia vuorovaikutustilanteiden tuloksia tai esitystilanteessa ilmeneviä tilallisia ja ajallisia jatkumoita (lavatoiminnan suhde projektioihin).
Itse tutkimuksessa tarkastelen näitä neljää eri tasoa käsikirjoituksen ja ohjauksen osalta. Tasot näyttäytyvät rikkaina ja monisäikeisinä ja ne tuottavat runsaasti havaintoja, joita itse tutkimus avaa syvemmin. Tasojen analysoinnin kautta esille nouseva tieto on ainutkertaisesti sellaista, jota vain taiteilija itse voi saada selville omasta toiminnastaan taiteellisen tutkimuksen keinoin.
Teokset Omnivore ja La Figure de la Terre toimivat tutkimuksessa ensisijaisesti tutkimusalustoina. Taiteellista toimintaa ja sen tuloksia tarkastellaan lähilukuna ilman että prosessia sinänsä arvotetaan tai tuloksia itsessään arvioidaan taideteoksina. Tarkastelun päämääränä on tehdä näkyväksi tutkimusongelma, mahdollistaa tutkimuksellinen käsittely ja argumentointi suoraan taiteelliseen työskentelyyn kytkeytyneenä. Näin tutkimuksellisen mielenkiinnon kohteeksi nousevat erilaisten toimintamallien ja kontekstien kohtaaminen, niistä syntyvät haasteet ja mahdollisuudet (ooppera, mobiilikulttuuri, video- ja installaatio- taide, populaarikulttuuri), tehdyt filosofiset, esteettiset ja sisällölliset valinnat eri työvaiheineen (ilmaisun muodot ja keinot, kuten esimerkiksi episodimainen tai fragmentoitunut, visuaalinen kerroksellisuus tai sarjakuvamaisuus). Lisäksi tekijyyden jakaantuminen työryhmän sisällä, roolit, työnjako, vastuut ja niiden määrittely, sekä tekijöiden sitoutumiset (valinnat suhteessa taiteenalan historiaan) ovat huomion kohteina.
Taiteellisessa prosessissa kertyvä ymmärrys ja tieto kumuloituvat jatkuvasti. Omnivore ja La Figure de la Terre ovat osin samanlaisia ja osin toisistaan eroavia siinä, miten tämä taiteellinen tieto näyttäytyy teoksissa. Digitaalisena tallenteena Omnivore on ajan myötä karttuneen ymmärryksen summa ajan pisteessä, jolloin tallenne on tehty. La Figure de la Terre puolestaan on esityksellinen tapahtuma, joka voidaan luoda kunakin tapahtumakertana uudestaan aina senhetkisen tiedon ja taidon ilmentymänä. Tämän kaltaista teosta voidaan pitää ajassa muuntuvana ja reagoivana vuorovaikutuksellisena taiteellisena toimintana. Teoksia yhdistää se, että ne molemmat kestävät tietyn ajan jänteen yli. Kesto on säädelty teosten libreton, sävellyksen ja mediakäsikirjoituksen kautta. Teos on täten aikaan limitetty (in time/through time/embedded in time). Se ei ole vapaasti halutussa aikatahdissa koettava yksittäinen taideteos, kuten kirja tai kuvataideteos (over time/contained in time) (Frisk ja Karlsson 2011, 277).
Perinteisessä mielessä visuaalisten taiteiden ja esittävien taiteiden keskeisinä eroina voidaan pitää tekijöiden työnjakoa (yksilökeskeinen versus työryhmäkeskeinen), jakelua (yksittäinen teos, jolle voidaan määritellä osto/myyntiarvo versus tapahtumallisuus tai esitysten sarja) sekä vaikutusta (teos suhteessa taiteen kaanoniin versus teos välittömässä suhteessa yleisöönsä). Monet teostyypit, kuten esimerkiksi paikkasidonnaiset (site specific) esitykset kuitenkin jo käytännössä murtavat tämän asetelman (Arlander 2011, 319). Sekä Omnivore että La Figure de la Terre asettuvat myös tähän taidelajien väliseen kenttään ja ilmentävät sekä visuaalisten taiteiden (musiikkivideo, videotaide, installaatio) että esittävien taiteiden (ooppera) konteksteja.
La Figure de la Terre: kuva kantaesityksestä Berliinin Sophiensaelessa 13.4.2013 (Arc-En-Ciel-Triple).
Suuri osa aineistosta kuvaa prosessin etenemistä, työryhmän sisäistä viestintää ja kommunikaatiota työn kulusta sidosryhmille (yhteistyökumppanit, rahoittajat), ja tekee näkyväksi työvaiheet joiden kautta teos valmistui (apurahahakemukset, suunnitelmat, työryhmän sähköpostit, piirustukset, kaaviot, tekemistä dokumentoivat valokuvat ja videot). Kokonaisuutta täydentää refleksiivinen aineisto, jossa tekijät pohtivat suhdettaan työhön (blogi-merkinnät, muistiinpanot, työpäiväkirjat). Teosten muodon, sisällön ja rakenteen määrittelevät dokumentit (libretto, partituuri, kuvakäsikirjoitus, mediakäsikirjoitus, vuorovaikutusmalli, ohjaus- suunnitelma) sekä jokaisena käyttö- tai esityskertana ilmenevät teosinstanssit ja esitystallenteet ovat myös aineiston keskiössä.
