Säveltäjälle mobiili jakelualusta sekä teoksen monologimuoto ehdottivat graafista musiikillista tyyliä. Teoksessa hyödynnettiin melodista, polyfonista ilmaisua, jolla myös haettiin kokemusta iholle tulemisesta, kosketuksesta. Omnivoren orkesterina toimivat sähkökantele, koto (Eva Alkula) ja klarinetti (Lauri Sallinen), jotka loivat teokselle ominaisen, intiimin äänimaailman. Solisti Essi Luttisen äänityyppi on mezzosopraano, joka erottui selkeästi kuulokuvasta kevyen orkestraation kanssa.
Teoksessa on seitsemän musiikillista osaa, joita kutsutaan taitteiksi. Kullakin niistä on oma selkeä luonteensa, mutta olennaista oli myös luoda koko teokselle yhtenäinen sävellyksellinen kaari. Tämä perustui oletukselle, että musiikkia todennäköisesti kuunneltaisiin monissa erilaisissa tilanteissa. Lähtökohtana oli myös ajatus, että taitteiden kuulemisen välillä saattaisi kulua paljon aikaa ja kuulijan tunnetila voi näin vaihdella kuuntelutilanteesta toiseen. Osien välinen tunnistettavuus nousi sen vuoksi tärkeäksi tekijäksi sävellyksessä. Musiikin pintataso rakennettiin helposti lähestyttäväksi, mutta syvemmät tasot ovat rikkaita, ja ne avasivat maailmaa kuulijalle myös myöhemmillä kuuntelukerroilla.
Omnivoren aihetta – ruoka ja syöminen sekä uskomukset ja rituaalit, joita niihin liitty – pyrittiin lähestymään yhtä aikaa vakavalla ja leikillisellä tasolla. Käyttäjä tapasi teoksessa henkilön, joka tunnetaan vain nimellä O. Hän analysoi kokemuksiensa läpi omaa suhdettaan ruokaan, syömiseen ja sitä kautta kehoonsa ja seksuaalisuuteensa. O opasti, neuvoi ja kiusasi teoksen käyttäjää myötäelävällä ja humoristisella otteella. Teoksen episodisen muodon sekä vuorovaikutteisen rakenteen johdosta oopperassa ei ollut perinteistä tarinallista kaarta, mutta teema sitoi osat toisiinsa. Taustalle rakennetun logiikan avulla O myös palkitsi käyttäjän. Mikäli käyttäjä osoitti kiinnostusta O:ta kohtaan katsomalla ja kuuntelemalla säännöllisesti oopperan sisältöjä, O päästi lopuksi käyttäjän tutustumaan itseensä ja ajatuksiinsa paremmin. Viimeisessä taitteessa O kutsui käyttäjän kanssaan illalliselle ja paljasti samalla salaisuuden omasta menneisyydestään.
Teos reagoi käyttäjän yhteydenottojen ajankohtaan ja yhteydenottojen väliseen aikaan. Järjestelmä valitsi käyttäjälle esitettävän sisällön pääasiallisesti käyttäjän yhteydenoton kellonajan, ja/tai yhteydenottojen välisen ajan perusteella. Yksittäisten osien sisälle ei rakennettu käyttäjäinteraktioita. Tällä ratkaisulla tekijät halusivat taata teosta koossa pitävän musiikillisen ja ilmaisullisen muodon välittymisen. Mikäli käyttäjä ei muistanut, ehtinyt tai halunnut viettää aikaa teoksen parissa aloittamisen jälkeen, järjestelmä lähetti käyttäjälle muistutusviestejä O:n nimissä.
Esteettisellä tasolla teos etsi vastauksia siihen, miten törmäyttää suureellinen oopperataide ja intiimi, mutta samalla ulkoisille häiriöille altis mobiilikanavassa tapahtuva vastaanottokokemus. Ratkaisun lähtökohtana oli henkilökohtaisuus, mahdollisuus hiljentyä ja nauttia oopperasta pieninä annospaloina itse valitussa tilassa ja ajassa; jokainen esitys oli yksin käyttäjän oma.
Omnivoren visuaalinen ilme perustui työryhmän hankkimalle ymmärrykselle siitä, millainen kuvasto toimii parhaiten mobiilipäätelaitteiden näytöillä. Lähikuvat, animaatiot, sarjakuvamaiset ja slideshow-tyyppiset kuvalliset kuljetukset, selkeiden väripintojen ja korkeakontrastisten tekstuurien käyttö sekä korostettu kaksiulotteisuus olivat keskeisiä elementtejä Omnivoren kuvakielessä. Myös teoksen käyttöliittymä oli suunniteltu ruokateemaan yhteensopivaksi: käyttäjä pääsi katsomaan videoita kerran päivässä käyttöliittymän ”kattaukseen” ilmestyvien uusien lautasten kautta.
Tyylillisesti ooppera tuotiin populaarikulttuurin kuvastoon sopivaksi ja mahdollisimman konkreettisesti suoraan oopperan aiheeseen, ruokaan, liittyväksi. Pääasiallisena lavastuksena toimi ruokapöytä ja valkoinen pöytäliina joka loi ravintolamaisen vaikutelman kulloinkin katettujen aterioiden kanssa. Kuvatilan musta tausta oli varattu animoiduille piirroselementeille, joita käytettiin osassa videoista, ja joissa esiintyi sisällöllisesti merkittäviä sanoja ja lukuja libretosta. Essi Luttinen nähtiin O:n roolissa yhteensä 23 eri asussa. Asuina oli tunnettuihin oopperoihin viittaavia, perinteisiksi miellettyjä oopperapuvustuksia ja myös suomalaisten vaatesuunnittelijoiden luomuksia.
Muualla verkossa:
Omnivoren traileri (Vimeo)
"Essi Luttinen on maailman ensimmäisen mobiilioopperan tähti" (yle.fi/klassinen 16.10.2012)
"Oopperaa trendikkäästi kännykkään ja tablettiin" (yle.fi/klassinen 1.8.2012)
OMNIVORE on Miika Hyytiäisen säveltämä ja Jaakko Nousiaisen kirjoittama sekä ohjaama kokeellinen ooppera ja uusi teosformaatti, joka toteutettiin kannettavien mobiilipäätelaitteiden ilmaisullisten sekä teknisten ehtojen ja mahdollisuuksien puitteissa. Oopperan keinoja ja ilmaisua laajentavan teoksen aiheena on ruoka ja siihen liittyvät erilaiset uskomukset. Tähän viittaa myös nimi, Omnivore, joka tarkoittaa kaikkiruokaista. Omnivore julkaistiin iOS sekä Android -käyttöjärjestelmän päätelaitteisiin sopivana applikaationa ja se oli saatavilla lokakuusta 2012 toukokuuhun 2013. Tänä aikana oopperalla oli noin 500 käyttäjää eri maissa.
Teoksen tavoitteena oli tuoreistaa oopperan käsitettä: muita oopperateoksia ei tiettävästi ole tähän mennessä vielä tuotettu puhtaasti mobiilikanavaan. Omnivoren kautta on näin syntynyt prototyyppi kokonaan uudesta teosformaatista ja sisällön tuottamisen mallista.
Omnivore on episodimainen teos. Käyttäjä sai nähdäkseen seitsemän erilaista musiikkivideota, yhden päivässä viikon ajan. Oopperamusiikkivideot välitettiin streamattuna katsojan päätelaitteeseen. Osien läpikäyminen tapahtui noin viikon aikajänteellä. Taustalle rakennettu järjestelmä valitsi käyttäjälle kulloinkin esitettävän sisällön eri vaihtoehdoista. Teoksen kokonaiskesto yksittäiselle käyttäjälle oli noin 20 minuuttia, yksittäisten osien keston vaihdellessa noin minuutista viiteen minuuttiin. Järjestelmään tuotetun audiovisuaalisen aineiston kokonaiskesto eli eri sisältövariaatioiden kesto oli yhteensä noin tunti.
Koska teos julkaistiin suoraan mobiilijakeluun, se ohitti perinteisen audiovisuaalisen sisällön jakeluverkoston. Teoksen sisältö sijaitsi tietokannassa, johon käyttäjä otti yhteyttä applikaation kautta. Omnivore oli käyttäjilleen ilmainen, mobiilidatan siirtomaksuja lukuun ottamatta.