Oopperan Lappiin sijoittuva alku oli kuvitettu puupiirrostekniikan tapaan, ja Pariisiin sijoittuva loppu puolestaan sai inspiraationsa 1700-luvun käsinmaalatuista rokokoo-tapeteista. Lisäksi Maupertuis’n matemaattista maailmaa kuvattiin mustavalkoisena. Myös projektioissa näkyvä valon liike ja ilme heijasteli kahta eri maailmaa: Lapin tapahtumien aikana valo oli läikehtivää, kynttilämäistä, kun taas Pariisin osuudessa idea valo liikkeestä tavoitteli kristallikruunujen valoa sirottavaa efektiä.
Muualla verkossa:
"Henkiinjäämismatkailua tämäkin" (Jaakko Nousiaisen haastatelu Saksan Suomi-instituutin www-sivuilla 11.4.2013)
"I literally found this opera in my back yard" (Jaakko Nousiaisen haastattelu EXBERLINER-lehden numerossa 4/2013)
Arvosteluja (Berliner Zeitung, Neues Deutschland):
Avioero-oikeudenkäynti oli aikansa suuri skandaali. Tapahtumat johtivat lopulta Elisabethin vangitsemiseen; pyhää katolista sakramenttia vastaan noussutta naista pidettiin niskurina. Vapauduttuaan Elisabeth etsiytyi sisarensa luokse luostariin, jossa he elivät loppuelämänsä yhdessä. (Maupertuis'n astemittausretki Tornionlaaksossa 1736-1737, Pekonen 2010).
La Figure de la Terre on huhtikuussa 2013 Berliinissä kantaesityksensä saanut uusi ooppera, joka perustuu ranskalaisen Pierre Louis de Maupertuis’n Tornionlaaksoon suuntautuneeseen tutkimusmatkaan 1730-luvulla sekä matkan jälkeisiin tapahtumiin Pariisissa. Omnivoren tapaan teoksen säveltäjä on Miika Hyytiäinen ja itse vastasin libretosta sekä ohjauksesta. Ydintyöryhmään kuului lisäksi mediataiteilija Mia Mäkelä, joka visualisoi teoksen reaaliaikaisesti manipuloiduilla projektioilla. Reilun tunnin mittainen yksinäytöksinen teos sisältää uuden musiikin lisäksi ranskalaista barokkimusiikkia sekä pohjoisruotsalaista kansanmusiikkia 1700-luvulta. Ooppera on sävelletty kahdelle solistille (sopraano ja tenori), cembalolle sekä barokkitriolle. Täydet esitys- sekä tekijätiedot oheisessa, kuvasta avautuvassa käsiohjelmassa saksaksi.
Oopperan Berliinissä keväällä 2013 toteuteutetussa versiossa Christine ja Elisabeth on dramatisoitu yhdeksi henkilöksi käytännön resurssien sanelemana. Christinen ja Elisabethin yhteensulautuma esitetään vahvana naisena, joka nousee olosuhteidensa yläpuolelle omassa ajassaan epäsovinnaisten valintojensa kautta.
La Figure de la Terre -esityksen visualisointi perustui pääasiassa mediataiteilija Mia Mäkelän luomille reaaliaikaisesti manipuloitaville projektioille. Oopperan tilat ja maisemat heijastettiin takaa tulevana projisointina mittatilauksena rakennetulle kankaalle, ja lisäksi etuprojektorilla heijastettiin liikkuvaa kuvaa suoraan näyttämölle, esiintyjien päälle ja myös projektiokankaalle. Kuvan reaaliaikaista muuntumista säädeltiin esityksissä esiintyjien äänen avulla. Äänen voimakkuus ja korkeus kontrolloivat projektioiden efektejä (katso videotraileri esityksestä, efekti on havaittavissa etenkin videon alussa).
Mathias Monrad Møller (Maupertuis) ja Estelle Lefort (Christine) oopperassa La Figure de la Terre Berliinin Sophiensaelessa huhtikuussa 2013.
Oopperan tarina kerrotaan Christinen näkökulmasta. Matka Ruotsin kuningaskunnan periferiasta Pariisin sosieteettiin on lähtökohta libretolle, joka on kirjoitettu faktojen pohjalta dramatisoiden ranskaksi, ruotsiksi ja suomeksi. Temaattisesti tarina rakentuu voimakkaiden vastakkainasettelujen varaan: tiede ja luonto, järki ja tunteet, Lappi ja Pariisi. Yhtäältä näemme tieteen ja valistuksen suurmiehen, Maupertuis’n itselleen vieraissa karuissa olosuhteissa, kaamoksen ja keskiyön auringon maassa, jossa hänen rationaalisen mielensä yllättää arvaamaton ja oikukas tunne, rakkaus. Toisaalta näemme luonnonlapsen Christinen, joka muuttuu kokemustensa kautta arvonsa tuntevaksi itsenäiseksi naiseksi.
Maupertuis ihastui matkan aikana torniolaisen raatimies Planströmin tyttäreen Christineen - Maupertuis’n Christinelle sepittämä lemmenruno on säilynyt jälkipolville. Maupertuis’n retkikunnan palattua Pariisiin Christine lähti yllättäen sisarensa Elisabethin kanssa heidän peräänsä. Pariisissa sisaruksia esiteltiin aluksi salongeissa pohjoisen jaloina villeinä, mutta lopulta Christine vetäytyi luostariin ja Elisabeth puolestaan päätyi naimisiin de Pelletot -nimisen upseerin kanssa. Myöhemmin Elisabeth kuohutti Pariisia oikeusjutulla, jossa hän vaati eroa miehestään.
Oopperan libretto perustuu historiallisiin faktoihin. Ranskalaisen matemaatikko Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n (1698 – 1759) silloiseen Pohjois-Ruotsiin kohdistuneen mittausmatkan tarkoituksena oli saada vastaus Ranskan ja Englannin tiedeakatemioiden väliseen kiistaan siitä, onko maapallo litistynyt navoiltaan vai päiväntasaajalta. Selvyyden saamiseksi Maupertuis retkikuntineen suuntasi tekemään mittauksia Tornionjokilaaksoon 1736-37. Retkikunnan pappi Réginald Outhier on kuvannut matkan tapahtumia sekä paikallista elämää kirjassaan Matka Pohjan perille (Outhier 2011). Maupertuis puolestaan julkaisi retkikunnan tieteelliset havainnot teoksessa La figure de la terre (1738), jossa hän todisti maapallon olevan navoilta litistynyt (Maupertuis).