Tämä artikkeli esittelee kaksi oopperateosta taiteellisen tutkimuksen lähtökohtana: mobiilipäätelaitteilla koettavaksi suunnitellun ja toteutetun kokeellisen vuorovaikutteisen teoksen OMNIVORE, sekä reaktiivisia audiovisuaalisia projisointeja hyödyntävän näyttämöteoksen LA FIGURE DE LA TERRE. Olen molempien teosten libretisti ja ohjaaja. Päämääränäni on tästä tekijäpositiosta selvittää, millaisia uusia sisällön luomisen ja esittämisen tapoja ja keinoja ooppera voi medioituneessa muodoissaan tarjota käsikirjoittajalle sekä ohjaajalle.
Artikkeli on johdanto varsinaiseen tutkimukseen, ja se esittää mallin, jonka avulla taideteokset avataan tutkittavaksi. Samalla tämä alustus vastaa kysymykseen siitä, miten nämä kaksi keskenään erilaista teosta jäsentyvät taiteellisen tutkimuksen kontekstissa. Vertailen edellä mainittuja tuotantoja ja tarkastelen, mitä eroja ja samankaltaisuuksia mobiilin jakelukanavan virtuaaliselle näyttämölle sekä aikaan ja paikkaan sidotulle näyttämölle luotujen teosten välillä on havaittavissa. Tämä johdanto avaa myös metodologisesti sitä maisemaa, jota vasten myöhempi tutkimus selvittää, miten oopperan libretto, kuvakäsikirjoitus ja muotoon vaikuttava mediakäsikirjoitus (suunnitellut vuorovaikutusmallit sisällön esittämiseksi) rakentuvat. Lisäksi ohjaajan työprosessi (roolit ja työskentelyn osa-alueet) sekä tuotantoketju (toiminnan mallit ja verkostot) ovat korostetusti esillä. Niiden kautta paljastuu tietoa oopperan teosluonteesta teknologiakeskeisessä toimintaympäristössä.
Teoreettisena lähtökohtana liitän työn erityisesti esitystaiteissa tapahtuvaan mediatisaation tutkimukseen, joka tarkastelee uusia teosmuotoja sekä tekemisen tapoja. Kokonaisuudessaan tutkimus rikastaa oopperan ontologiaa esittämällä taiteellisen tutkimuksen kautta esille nousevaa ymmärrystä siitä, miten ooppera käsitteenä laajenee näiden medatisoituneiden tuotantojen kautta.