Minulle on tekijänä tärkeää ymmärtää, millaisena oopperan tulevaisuus näyttäytyy uusien sisältöä, rakennetta ja tekemisen tapoja haastavien teknologioiden ja jakelukanavien valossa. Tämä tutkimus tuottaa tässä kehyksessä käytäntölähtöistä uutta tietoa siitä, millaiseksi digitaalisen oopperan käsikirjoittaminen ja ohjaaminen ovat kehittymässä sekä perinteisellä näyttämöllä että mobiilimedian virtuaalisella näyttämöllä.
Taiteellisen tutkimuksen erityispiirteitä on, että sen keskiössä oleva teos, tai tässä tutkimuksessa teokset, ovat itsessään ’mykkiä kohteita’ (Mäkelä 2007). Tutkijana roolini on synnyttää näille kohteille ääniä. En kuitenkaan koe, että tämä asettaisi minut taidemaailman ja akateemisen maailman väliseksi linkittäjäksi, vaan pikemminkin liikun tutkimuksellisen orientaation, kehittyvän oopperainstituution, vuorovaikutteisen audiovisuaalisen median, mobiilikulttuurin ja teknologian välisessä maisemassa. Monialaisuus ja eri alueilla näyttäytyvä käytänteiden erilaisuus, osittainen päällekkäisyys ja ristiriitaisuus tuottaa monisäikeistä tutkimustietoa, jonka luonne ei välttämättä ole vakaata (Nelson 2013, 39). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö taiteellinen tutkimus olisi yhtä kurinalaista kuin mikä tahansa muukin tutkimus. Taiteellisessa prosessissa ilmenevä tieto syntyy 1) menettelytapoihin liittyvän taidon, 2) kehollistetun, osaamisen kehitykseen liittyvän ja kriittisen reflektion kautta kehittyvän taidon, sekä 3) teoreettisen, akateemisen tiedon dynaamisessa vuorovaikutuksessa ja näiden kolmena alueen yhteenlimittymänä (mt., 37-47)
Taiteellista tutkimusta voidaan pitää monimenetelmällisenä. Kehittyvänä tutkimusalueena taiteellinen tutkimus usein lainaa ja soveltaa muiden tieteenalueiden menetelmiä ja tutkimustapoja (Arlander 2013, 153). Taiteellisessa tutkimuksessa tutkittavan kohteen ja tutkijan roolin suhde voi olla moninainen (Barrett & Bolt 2007; Gardiner & Gere 2010). Olennaista kuitenkin on, että tekijän oma kokemus työstä on tutkimuksen keskiössä (Muncay 2010, 49). Oma roolini on sekä aineiston tuottaja (käsikirjoittaja/ohjaaja, työryhmän jäsen) että analysoija (tutkija). Roolit ovat rinnakkaisia ja sisäkkäisiä, mutta tutkijan rooli myös edellyttää oman taiteellisen työn etäännyttämistä ja taiteilijaroolin avaamista tutkimuksellisesti. Omassa työprosessissa ilmenevä refleksiivisyys on keino tuoda ajattelua näkyväksi. Tämä on pitkälle autoetnografian kaltaista työskentelyä, ja tutkimusotetta voidaankin osin pitää autoetnografisena. Refleksiivisyyteen ja autoetnografiaan liittyy taiteellisen tutkimuksen kentällä haasteita, jotka liittyvät toiminnan hermeettisen ja sotkuisen luonteen todenmukaiseen kuvaamiseen (mt., 28). Tekijän rooli ja oman tekemisen keskeltä ulos kurkottava näkökulma voi jättää tutkimukseen katvealueita, mikä voi esimerkiksi tarkoittaa että ’tutkija-sisäpiiriläisen’ huomio ei kiinnity johonkin itsestään selvänä pidettyyn seikkaan (mt., 33). Toisaalta kuitenkin juuri tämä autenttinen, herkkäviritteinen tekijä-ääninen kokemuksellisuus on tutkimuksen ydintä.
Kulttuurintutkimuksen alueella autoetnografia nähdään sekä menetelmänä (prosessi, tekotapa) että tuloksena (tutkimuksen esitystapa) (Ellis, Adams & Bochner 2011), kun taas taiteellisessa tutkimuksessa tulokset ilmenevät myös taideteoksessa tai taiteellisessa toiminnassa (Arlander 2011, 322). Tässä valossa on mahdollista myös ajatella, että taiteellinen työskentely itsessään toimii järjestelmänä, jossa tutkimuskysymys ohjaa taiteellista toimintaa ja tarvittaessa muuttaa sen suuntaa. Tutkimuksellinen konteksti asettaa taiteelliselle prosessille kysymyksiä, joihin käytännön työ vastaa. Näin työskentely etenee kriittisessä, kokeilevassa jatkumossa ja palvelee joko toimintaa itsessään (ts. taiteellinen tutkimus on taiteen harjoittamiseen ja toimintaan perustuvaa: practice-based) tai päämääränä syntyvää teosta (ts. taiteellinen tutkimus on suunnittelu-orientoitunutta: design-oriented) (Arlander 2011, 322-3).
Edellä esitettyä jaottelua seuraten tämä tutkimus voidaan nähdä ensisijaisesti taiteellisen toiminnan ja siinä tapahtuvan tutkimuksen yhteen limittyneenä kokonaisuutena, mutta koska tutkimuksessa tarkasteltava taiteellinen prosessi on suuntautunut selkeästi ennalta hahmoteltujen ja rajattujen teosten luomiseen, siinä voidaan lisäksi havaita myös suunnitteluorientoituneita piirteitä.
