Luento 8.1

WHAITTI FASISMI

Modulaatio: Anglismeja

Kuinka olla eksisteeraamatta fasistina, vaikka, espesiaalisti jokainen believaa omaan selffiinsä, revolutionaarisena militanttina? Kuinka riddata oma spiitshi ja omat äktit meidän haarteista ja omista plesureista, fasismista? Kuinka riddata selffi fasismista joka on ingrainattu meidän each otherin behavioriin? Christiaaninen moralisti etsii fleshin treissejä jotka on loggannu itsensä meidän souliin? Ne on ihan slaitteina treisseinä joka selffin bodissa. Miten voisi eksisteerata nonfasistista laiffia? 

Totalitaarisen Steitin konsepitit voidaan applaidata only makropoliittisella levelillä, ainoastaan rigidiin segmentaarisuuteen ja partikulaariseen totalisaation ja sentralisaation moodiin. Mutta fasismi on separoimaton molekulaaristen fokusten proliferaatiosta jotka on interakitoissa, jotka skippaa pointista pointtiin, ennen kuin ne beginnaa resonoida yhdessä Nationaalisessa Sosialisti Steitissä. Ruraali fasismi ja city tai neiborhoodi fasismi, nuoriso fasismi ja sota veteraani fasismi, leftien fasismi ja raittien fasismi, parien fasismi, familin, skoolin ja offisin: kaikki fasismi on defainattu pienen mikro-bläkin holien kautta joka standaa itsenään ja kommunikoi vain toisten kanssa, ennen kuin resonoi greitin, generalisoidun bläkin sentraalin holen kanssa.

Fasismi eksistoi kun sota masiina on installoitu jokaisen holeen, jokaiseen nicheen. Jopa Nationaalisen Sosialisti Steitin jälkeen joka establoitiin, mikrofasismi joka persistoi ja geivasi sille unekvivaalin abilitin äksönille massojen ineen. Hitler teikkas powerin, mutta se teikkas vaan Germaanisen Steitin administraation, näin bekoos ihan beginninstä lähtien se oli obtainulle itselleen micro-organisaatioiden sille geivaaman “unekvivaalin, irrepleisaamattoman abilitin jolla voi penetroida jokaista societin solua. Siis se teikkasi molekulaarinen ja suppliikin segmentaarisuuden, flowit jotka on kapabileja suffusoimaan minkä tahansa kindin solun. Konversoiden, jos kapitalismi voi konsideroida fasistisen eksperimentin katastrofina, silloin se preferoi meikata allianssin Stalinistisen totalitarismin kanssa, jonka vievpointti on paljon sensiibelimbi ja manageroitavampi, koska segmentarisuus ja sentralisaatio johon leitimpi versio eksistoi paljon klassisempana ja vähemmän fluidina.

Mikä merkkaa fasismin dangerosia eksistenssiä on sen molekulaarinen tai mikropoliittinen poweri, koska se eksistoi massamuuvmenttinä: kanserosia bodina, eikä totalitaarisena organismina. Amerikkalainen filmi on usein depiktoinut nämä molekulaarisen fokuspointit: bandit, jengit, sektit, familiti, townit, neiborhuudit, masiina fasismit ei seivaa ketään. Vain mikrofasismi providaa answerin globaalille kvestionille: Miksi desiret desiroi omaa repressiotaan, kuinka desire voi desiroida omaa repressiotaan? Massat ei certaanly vaan submittoidu passiivisest vallale, eikä ne wanti omaa repressioitaan, niinku kind of masokistisessa hysteriassa: eikä niitä ole trikattu ideologisille luurauksella. Desire ei koskaan eksistoi separattina kompleksista assemplaagioista jotka nessesserilisti sitoo meikän molekulaariseelle levelille, mikroformaatoista jotka jo sheippaa postuureita, attituudeja, perseptioita, expektaatioita, semioottisia systeemejä, etc. Desire ei koskaan eksistoi epädifferentoituna institiktiivisenä energiana, mutta itse resultoi haily developoituna, insinöörättynä setuppina joka on interaktioista ritsi: holesti suppliikki segmentaarisuus joka prosessoi molekulaarisia energioita ja potentiaalisesti geivaa desirelle fasitisen determinaation.

Leftit organisaatiot ei ole läästejä siikreteissä mikrofasismeissa. Ei ole iisiä eksistoida antifasistisena molaarisella levelillä, eikä edes nähdä fasistia omassa insidissa, fasisti omassa selfissä susteinaa ja nourisoi sekä cherisoi sekä personaaleilla ja kollektiiveillä molekyyleillä.