Luento 6.1

TÄHTIKAUPUNKI JA KOILLISTUULEN AUKKO *

Modulaatio: Graeco-Latin by-square

Humalainen yö

Tähtikaupuki - Zvjozdnyi Gorodok - saadaan valmiiksi, ja sen johtajana aloittaa Evgeni Karpov, vuonna 1960. Jo suunnitteluvaiheessa Tähtikaupungin kartta katoaa, muiden salaisena pidettyjen kaupunkien topografisten karttojen ohessa. Siitä syystä myös Karpoville kaupungin rajat ovat silloin tällöin hieman hämärän peitossa. Voidaan kuitenkin sanoa, että tämä kaupunki sijaitsee Moskovasta koilliseen, sellaisella etäisyydellä, että Karpovin koiralle tuottaa vaikeuksia yövierailla sukulaisissa Moskovan lähiöissä. Varsinaiselta nimeltään Tähtikaupungin koulutuskeskus on “Kosmonauttien koulutuskeskus Juri Gagarin”. Karpov pitää yllä kiivasta tahtia, kosmonauttien koulutuksessa ja yksityiselämässään. On tammikuun alku. Aamuyöllä Karpov seuraa laboranttien kokeita marsuille, mutta hänen ajatuksensa ovat muualla kuin marsujen tuhruisissa villoissa. Häntä huolettaa enemmän avaruuteen lähettettävän apinan huono kunto, se on täysin hyödyttömässä tilassa, sekaisin yhden humalaisen yön jälkitunnelmista. Karpov pohtii mielessään: Mitä Juri Gagarinin olisi tehnyt? Apina ei kyllä lennä avaruudessa, se on saletti, mutta mitä sille pitäisi tehdä. Laborantit naureskelevat morkkiksessa kyyhöttävää apinaa. Vuotta myöhemmin, 1963, tarmokkaan Evgeni Karpovin samanaikaisesta painostuksesta ja tuesta johtuen – tai huolimatta, ensimmäinen naiskosmonautti, Valentina Tereshkova lentää avaruudessa, apinaa ei muista kukaan.

Kadonnut kartta

Mikhail Odintsov tulee kohtaamaan suuren onnettomuuden. Tämä kostea onnettomuus, yksi ainokainen yö tulee olemaan kuin Votjakkien pelkäämä ja kiroama koillistuulen hullunmylly. Tämä synkkä onnettomuus tulee olemaan Odintsoville sellainen myräkkä, ettei hän siitä tokene. Kun kaupunkia tullaan rakentamaan, ei Odintsov vielä tiedä, ettei hän tule johtamaan keskusta kuin vajaan vuoden. Ennen tuota onnettomuutta hän tulee ajattelemaan koko edellisen yön tulevaisuuttaan, hänellä tulee olemaan tuntemus jostakin raskaasta taakasta niskassaan. Hän tietää jo silloin, ettei Sergei Korolev, Neuvostoliiton avaruusohjelman ideanikkari, tule hyväksymään Odintsovin ehdotusta lähettää avaruuteen täysikokoinen albino-gorilla. Hän tulee valvomaan tuon yön, ja näkemään horteisia unikuvia, jossa Korolevin kasvot muuttuvat rotannaamaksi, ja tämä Korolev-rotannaama tulee kuiskaamaan hänen korvaansa Valentina Tereshkovan sammaltavalla äänellä järkyttävän totuuden onnettomuudesta, joka tulee jäämään aamulla kaikuna Odintsovin mieleen, mutta jonka täydellistä käsikirjoitusta Mikhail ei saa palautettua mieleensä. Odintsov ei vielä tiedä, että hänen pakkomielteensä on tuleva olemaan itu häntä kohtaavalle suurelle onnettomuudelle. Loppuun saakka hän tulee muistamaan radiolähetyksen, jossa hysteerinen radiokuuluttaja toistaa Valentina Tereshkovan nimeä, kun hän lentää ensimmäisenä naisena avaruudessa. Odintsov muistaa tämän, mutta ei enää sitä minne hän tulikaan laittaneeksi sen kartan. Tänä aamuna hän tulee kadottamaan kartan, johon ovat merkittynä Zvjozdnyi Gorodokin sijainti ja Neuvostoliiton muut salaisena pidetyt kohteet. Hän tietää, että kartta tulee joutumaan vääriin käsiin. Odintsov tietää myös, että hän päiväsä tulevat olemaan luetut…

Koillistuulen hullunmylly

Kolmas tähtikaupungin johtajan Nikolai Kuznetsovin koira oli ollut pitkällä yöjuoksulla suljetun, salaisen kaupungin rajojen ulkopuolella. Oli ollut kylmä pakkasyö, maa oli ollut kuurassa. Käpäliä kivisti. Kenraali Nikolai Kamanin, kosmonauttien pääkouluttaja oli juuri jättänyt kosteat jäähyväiset pitkälle työrupeamalleen ja oli ollut koko yön ankarassa koillistuulen hullunmyllyssä. Ja näin aikaisin aamulla puhuri oli puhaltanut vielä voimakkaasti Kamaninin elimistössä. Kamaninia oli harmittanut nuoren Vladimir Shalatovin vitsailut Neuvostoliiton tulevasta kehityksestä, mutta hän myötäisessään ei ollut osannut muotoilla vastakommenttiaan enää sopivalla tavalla, joka olisi valauttanut pojalle löysät punttiin. Kamaninia oli nyppinyt erityisesti Kuznetsovin ja Shalatovin vitsailu avaruusturismista. Kamanin oli herättänyt kylmässä Volgassa humalassa kuorsaavan kuskinsa ja ajanut residensilleen. Aamuyöstä Nikolai oli herännyt epämiellyttävään tunteeseen. Virkaetuihin kuuluva miellyttävä asunto oli käynyt tunkkaiseksi, ja lievittääkseen oloaan Kamanin oli mennyt ulos vilvoittelemaan. Tokkurassa hän oli sekoittanut toimiston ja kotinsa avaimet. Hän oli muistanut laboratorien poikien ilkeän tarinan eräästä humaltuneesta apinasta, joka ei ollut päässytkään maan kiertoradalle vaan Leningradilaisen sirkuksen tamburiinia hakkaavaksi hupinumeroksi. Vitsi oli naurattanut, mutta nyt aamuyön viimassa Kamaninia oli vihlaissut tuo humalaisen apinan mielikuva. Aamuvarhaisella Tähtikaupungin asukkaat, Kamanin ja Kuznetsovin koira olivat kohdanneet toisensa. Toinen oli vilkaissut väsyneenä reissulta palaavaa rakkia, jota ei tunnistanut, joka taas oli kyllä tuntenut Kamaninin. Koira oli hyvin muistanut Kamaninin naaman, joka oli elävästi muistuttanut erästä täysikokoista albino-gorillaa, tuona maaliskuun jäätävänä aamuna…

Kylmä pakkasyö

On ollut ensimmäinen, hyvin kylmä marraskuun pakkasyö. Vladimir Shalatov on soittanut edellisenä iltana, jaaritellut maanisesti Neuvostoliiton iltaruskosta ja tuhosta. Pääsihteeri Leonid Brezhnev on ollut kuolleena jo neljä päivää. Neuvostomaan laajuinen suru-aika on ollut loputon ja piinaava. Johtaja Georgi Beregovoi on ajatellut tulevaisuuttaan koko yön. Hän on muistellut Evgeni Karpovia, koko juhlavaa Tähtikaupungin alkua, ja nyt mielessään jäytävää epäilystä. Leonind Iljits on kuollut. Puoli neljältä aamuyöstä hän on puhdistanut ajatuksissaan tuhruisen marsun häkkiä ja järkyttynyt suljetun kaupungin ajatuksesta. Hän on tuntenut olevansa kuin koira, joka ei ole tohtinut pitää mielessään isäntänsä kuvaa kummempaa. Hän on johtanut kaupunkia, joka ole ollut löydettävissä minkään Michelinin maantiekartoista. Hän on ajelehtinut horroksessa, missä poikansa marsu ja unilääkkeitä napsiva Leonid Ilyich ovat jäätyneet suutelevista huulistaan kiinni koko kaupungin ylle katettuun rautalankahäkkiin. Jäätävä yö on vuosia sitten sulkenut sisäänsä Beregovoin edeltäjänkin, Nikolai Kamaninin. Beregovoi on pyörinyt koko yön kuin rukkanen koillistuulessa, ja hän on tuntenut kylmän yön tiivistyvän kaupungin yllä.

Neuvostoliiton romahtaminen

Ehkä olisi ollut virhe tuoda Vladimir Shalatovin, Tähtikaupungin viimeiselle Neuvostoaikaiselle johtajalle mieleen ajatus avaruusturismista. Olisi ollut järkytys kertoa siitä edesmenneelle Jevgeni Karpoville. Olisi ollut järkytys kertoa hänelle, että nuoren Shalatovin enteilevät näyt Neuvostoliiton romahtamisesta olisi voinut ottaa yhtälailla tosissaan, kuin kaiken muunkin paranormaalin horinan, jonka tutkimus olikin ollut pelkkää ajanhaaskausta. Olisi ollut hyödytöntä puolustautua kirottua markkinatalouskapitalismia telepaattisilla lusikanvääntelyillä. Shalatoville tulisi ehkä olemaan kova paikka lähettää turisteja ja amatöörejä maan kiertoradalle, varmastikin tuntuisi kovin sikamaiselta ja samalta kuin aikanaan rottien, marsujen ja muiden jyrsijöiden kuskaaminen avaruuteen. Avaruusturismi saisi ehkä paikkansa laitoksessa, joka kantaa luultavasti kaikkien aikojen suurimman avaruusmatkailijan ja sankarin, Juri Gagarinin nimeä. Turisti avaruusmodulissa tulisi tuntumaan varmaankikn yhtä typerältä kuin Odintsovin valkoinen gorilla, se tulisi olemaan yhtä hyödytöntä, vaikka sillä voitasiin ehkä pitää myös yllä Shalatovin elintasoa ja pakkomielteenomaisia kuluja. Shalatov olisi varmaankin miettinyt, minkä virheen hän itse, Neuvostokansalaisena on tullut tehneeksi, laittaessaan rotan-naamaisen, avaruusturistin rahasta kyytiin. Hän olisi ehkäpä tuntentut olevansa kuin pitkältä yöjuoksulta palaava rakki, jota isännän kepin heitto ei pakkasaamussa tulisi innostamaan. Mitä Juri Gagarinin olisi tehnyt? Miten Leonid Iljits Brezhnev olisi jaksanut tämän kaiken? Olisiko nuori Kosygin jaksanut yksin pidätellä riivattua markkinakapitalismia vastaan, liennyttänyt ja pussaillut naapurijohtajia? Olisiko Shalatov ehtinyt enää mietiskelemään mitä Gagarinille oikein tapahtui, miten hän oikeastaan kuolikaan? mihin loppui Neuvostoliitto? kuka sen kaatoi?