Luento 7.1

OOMPA LOOMPAS

Modulaatio: Itsepintaisen antinomisesti

Mitä ovat nuo Roald Dahlin kirjan ja “Willy Wonka and the Chocolate factoryn” Gene Wilderin ympärillä häärivät synkeät kääpiöt, joita Dahl alkuperäisessä versiossaan kutsui: “synkimmän ja syvimmän Afrikan viidakon, joissa valkoinen mies ei ole jalallaan astunut, mustiksi pygmeiksi”, joiden värin kuitenkin muuttuu vaaleaksi? Silti nuo synkeät hahmot laulavat kuin etelän puuvillanpoimijat ankean työnsä tumman suklaan täytteisessä työssään? Ovatko he kuin Fordin tehtaan, mustien T-fordien alipalkattua orjatyövoimaa, tai pimeää työtä tekevää, laitonta siirtolaistyöväkeä, jotka Willy Wonka on salakuljettanut Oompa Loompan saarelta? Ehkä Roald Dahl ei voinut, kuten Rudyard Kipling kirjoittaa tätä pimeyden tarinaansa ilman kynässään olevaa tummaa mustetta? Olisiko tuo Oompa-Loompa doopity-doo laulu alunperin sävelletty H-mollin synkeässä skaalassa, mutta vasta myöhemmin muutettu, vain pinnalta siloitellen kuin suklaakaramelli krokantti, joka vain vaivoin peittää Oompa-Loompien prekaarin todellisuuden? Ehkä Oompa-Loompat ovatkin jostakin Ranskan Polynesian saarilta, jossa he joutuivat vaivalloisesti sukeltamaan Pinctada Margaritifera –simpukoita, ja niiden mustia helmiä, ja nyt Willy Wonkan tehtaassa he käyttävät kuin taiteilija ehdottomuuttaan, valaessaan suklaaherkkuja, teollisuuden mustia helmiä? Olisiko Willy Wonkan niin muuten petollisen värikkään puvun alla kuitenkin musta huivi, kuin taisteluihin lähtevällä Napoleonilla, ja olisiko ehkä tulossa vielä markkinakapitalisti Wonkan Waterloo, jolloin hän erheellisesti laittaakin valkoisen huivin kaulaansa? Olisiko tuo synkeiden Oompa-Loompien vapautuksen hetki? Kulkeeko juuri tänään musta kissa Wonkan editse tien yli? Niinkuin musta rutto, tuo suklaatehtaiden fordistinen massa levittäytyy maan päällä, jokainen mustan helmen poimiva Oompa-Loompa löytääkin ehkäpä pian itsensä pohjattoman, tumman suklaapadan ääreltä? Voiko tuo synkkä orjajoukko koskaan lähettää avunpyyntöään, kuka lukisi tuon kirjeen jonka kuoressa on jo vanha, rypistynyt “Black Penny”, niin kauan sitten lähetetty hätähuuto? Millä nimellä kutsuvatkaan Oompa Loompat Wonkaa keskuudessan, joka elokuvasta ei selviä, mitä rivejä Dahl kyhäsi vain jättääkseen ne ikuisesti piiloon, ellei juuri Musta Wonka. Hirmuisten, pien-mustien suklaakattiloiden pohjaa kuuratessaan Oompa Loompa työläinen niistää nenäliinaansa tumman jäljen, ja kiroaa tuon synkeän paronin. Eikö jotakin tuttua olekin Oompa Loompien loputtomassa työn touhussa, siinä mielen pimeydessä, jossa työ vielä vapauttaa ihmisen? Mutta, tulevatko suklaakonvehtien hinnat purskahdellen alas, onko tulossa vielä suklaapörssin musta maanantai, jossa kaiken hämärtävä lama saa alkunsa. Romahtaako Wonkan tryffelinmusta pörssi? Muuttuuko silloin Oompa-Loompien valitusvirren sävel, soitettuna vain mustin koskettimin?

Ehkä silloin erotetaan musta ja valkoinen, hyvä ja paha, paljastuvatko silloin Oompa-Loompien mustaan kirjaansa kirjaamat Wonkan ja hänen pimeyden liittolaisten pahat teot, keiden nimet ovat kirjoitettu tuohon vahakantiseen vihkoon? Ehkä jopa itse Beelsebuubin, Roald Dahlin? Nouseeko silloin suklatehtaan tankoon musta pääkallolippu? Tuo pimeyden taikuri Dahl, jonka mustat veljet tekevät taikojaan Oompla-Loompien pään menoksi, voi silloin muuttua mustaksi, ja hänen musta sappensa vyöryy kuin belgialainen suklaa yli äyräidensä. Se on oleva musta päivä, Merkurius ja Venus luovat välilleen mustan sillan, tämä muutoksen toive on kuin mustaa valoa, jota pimeyden maagikot Dahl ja Wonka eivät tule huomaamaan. Silloin vaihtuu Oompa-Loompien paitojen värikkäät paidat, ja naamalla vedeteään mustat huput, orjat tunnustavat värinsä ja tummat hevoset uhrataan pimeyden voimille. Uuden pimeän työn tekijät, puuvillapeltojen orjat nostavat tummat nyrkkinsä ja suklaatehtailu saa synkeän lopun. Tumma pilvi leijuu Wonkan tehtaan yllä, kuin musta jää Wonkan kuljetusrekan renkaiden alla, näkymättömissä, avaruuden musta aukko joka imaisee koko markkinavoittoisen riistotuotannon hetkessä sisäänsä. Wonkan musta korruptoitunut sumu kohtaa Oompa Loompien sokean raivon. Tämä raivo on kuin musta gagaatti, jonka salassa tuovat Wonkan ja Dahlin haudalle, viimeiset, suklaan mustan käden veljeskunnan hiippalakkiset, ooppiuminsekoittamat taikurit. Mustat korpit raakkuvat jo suklaatehtaan katkuisan piipun huipulla. Ne ovat kuin Eliaan toivoa tuovat linnut Oompa-Loompien loppumattomassa erämaassa: vielä nuohotaan tämä riiston pitkä nokinen piippu.