Luento 4.2.1

VÄLITTÄJÄT

Modulaatio: Antinomisesti, ehdollisesti

Talonpidon taito, olisi ollut talonpidon huonoa järjestystä. Näin politiikka olisi maallistunut teologian kautta, kun se olisi annettu ihmisen käyttöön. Asiat eivät olisi löytäneet paikkaansa ja tämä olisi ollut huono järjestys. Ekonomia olisi ollut taito, jossa asiat eivät olisi löytyneet paikoiltaan. Kristinuskossa tämä huono järjestys olisi ollut Jumalan pieni suunitelma, jumalan julkinen mysteeri. Tämä yhteisö, maallinen yhteisö olisi määritelty ekonomian, taloudenpidon termein, ei politiikan termein. Jumalan mysteerillä olisi ollut oma ekonomiansa, tietty huonon järjestyksen periaate, jossa kaikki aines olisi sekoittunut väärällä tavalla. Kristuksella ei ollut tarkoitus toteuttaa jumalan ekonomiaa, huonoa järjestystä. Maailma ei olisi ollut valmiiksi kirjoitettu, eikä sitä näin olisi voitu tulkita. Ekonomiasta olisi tullut strategisesti merkityksetön tekijä pyhän kolminaisuuden toiminnalle. Kristinusko olisi tuonut muuttumattomuuden idean, miten joku olisi voinut olla muuttumatta toiseksi. Miten se joka olisi ollut ei ei olisi muuttunut ei-olevaksi. Maailma ei olisi tullut mistään, sitä ei olisi luotu. Maailma ei olisi voinut tulla tyhjästä, näin luomiskertomus olisi ollut mahdoton. Kristinuskon olisi voinut hävittää, koska se olisi ollut kiinni kulttipaikoista, ei ihmisistä; ei niinkuin dinonysiinen, se ei olisi ollut kiinni avoimista paikoista. Kuten huono isä ei olisi delegoinut, jumala ei olisi voinut luovuttaa ihmisten hallintaa Kristukselle. Oikonomia olisi lakannut merkitsemästä ylösnousemuksen järjestystä. Ihmisen maailman ei olisi ollut kokemuksen, täydellisen tiedon piiri. Jumalan poistuessa ihmisen maailmasta, ihmisen toimettomuus, olisi saavutettu täysin. Ihmisen toiminta olisi palautettu jumalan talouden, jumalallisen johdatuksen piiriin. Profanaatio. Paavalin mysteerin ekonomia ei olisis kääntynyt ekonomian mysteeriksi. Kolmiyhteys ei olisi tapahtunut talonpidon vaan metafysiikan termein. Kristillinen teologia ei olisi edellyttänyt hallintaa, mikä on teologis-taloudellista hallintaa. Teologis – poliittinen vallan harjoittaminen. Taloudessa kyvyttömyys tappaa, ei olisi voinut olla hiljaista ja näkymätöntä, välittynyttä. Hallinto modernissa ei olisi ollut enkeleiden – ministerien toiminnan paikka. Politiikan ongelma olisi ollut suvereenin, ei hallinan, jumalan eikä enkelin, kuninkaan eikä virkamiehen, lain eikä poliisin. Missään ei olisi ollut valtaa, hallintoa ja ohjausta. Enkelit eivät olisi ohjanneet ihmisten toimintaa. Jumala ei olisi käytännössä hallinnut maailmaa. Valta ei olisi toiminut välittäjien kautta. Yksilön oma etu ei olisi toiminut myös yhteisen edun hyväksi, ihmiset eivät olisi toimineet ikään kuin markkinoiden näkymättömän käden ohjaamina. Kun yksilö ei olisi tavoitellut omaa etuaan, niin hän samalla ei olisi useimmiten tuottanut vähemmän hyötyä yhteiskunnalle, kuin jos hän ei olisi tuottanut tarkoituksellisesti ja työskennellyt yhteiskunnan edun eteen. Tämä siitä huolimatta, että yhteisen hyödyn tuottaminen olisi ollut yksilön tarkoitus. Tämä mekanismi ei olisi ollut kuin “näkymätön käsi” joka ei olisi ohjannut ohjaisi ihmisiä tuottamaan etua yhteisölle. Enkeli ei olisi ollut Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvä taivaallinen henkiolento. Enkelit eivät olisi toimineet Jumalan sanansaattajana, jolloin enkelit eivät olisi tuoneet ihmisille ilmoituksia Jumalalta, tai taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona. Uskonnon vastakohta olisi ollut epäusko, silloin jumalan kieltäminen ei olisi kuulunut uskonnollisen sisään, jolloin se ei olisi pitänyt eroa tärkeänä. Vastakohta ei olisi ollut huolettomuus, piittamatomuus erosta. Ateismi, joka olisi ollut eron tunnustamista. Eikä huoleton suhtautuminen. Hajamielisyys, sen maallistaminen olisi kiinnittänyt huomiota ihmisten ja jumalten välille. Tällöin lähtökohtana ei olisi ollut taide, eli leikki. Lopputulos olisi ollut nautinto, eikä leikki.