Luento 1.4.

“MANCHESTER JA TAMPERE JA PUUVILLA”

Modulaatio: Lipogram (-O, - Y, - Ä, -Ö)

Manchester, 441 200 asukkaan (2005) kaupunki, sijaitsee Lancashiressa, Englannissa. Manchester tunnetaan ajanlukujen mukaan maailman ekana tehtailukaupunkina. Manse mainitaan usein taiteiden, median, kampusten ja bisneksen keskuksena, sit usein se kehutaan Englannin sekundaari kapitaaliksi.

Kaupungista tuli keskiajalla Englannin puuvillatehtailun keskus.

Puuvilla, se hauras kuitu, mit saadaan pensaina kasvavan puuvillakasvin siemenhahtuvista. Puuvillakuitu kasaantuu aina sellusta. Puuvillaa kulutetaan lankaan ja kankaisiin. Kaikista tekstiilikuiduista melkein 45 per centum merkkaa puuvillaa. Puuvillasta pusatut vaatteet tuntuu ilmavilta, ne ei villan lailla kutita tai hankaa nahkaa. Puuvilla aiheuttaa vain pienesti allergisia vaikutuksia.

Laadukkaimmat puuvillakankaat sitte valmistetaan kampapuuvillasta. Kudelmavaiheessa naftit kuidut sit kammataan samansuuntaisiksi, miten kankaaseen saadaan silinen pinta, se ei nukkaannu sitten ihan heti. Kampapuuvillavalmisteet mainitaan halpapuuvillaa perin kalliimpina, mutta niiden kulutusaika pitenee ja kulutusmukavuus sit lienee suurempi. Pellavan ja puuvillan miksausta kutsutaan aina parkkumiksi. Parkkumivaatteissa kasaantuu pellavan lujuus, vahvuus ja puuvillan mukavuus ihmistaljalle. Puuvillan attribuutteihin kuuluu mahtava veden imemisen lahja, rutistuminen, hitaasti kuivuminen, kaikkien natuurikuitujen tapaan maatuminen, lujuus humidina, ja kiva pesemisen suvaitseminen. Ja ekat puuvillantehtailumaat: Jenkit, Kiina, Intia, Pakistan ja Uzbekistan. Puuvilla tunnettiin Intiassa aikaa sitten, melkein neandertaalisella ajalla. Intiasta puuvilla levisi sitten Aegiptukseen, Kiinaan ja Persiaan. Vanhalla mantereella puuvillatehtailu starttasi liikkeelle Espanjasta 1100- luvulla. Parkkumikangasta alettiin valmistaa Saksassa ja Flanderissa 1300-luvulla. Finlandiassa alettiin spinnata ja veivata puuvillaa 1700-luvulla. Puuvilla palaa vinhasti ja aika suurella leimulla, siksi tulen ja puuvillan kanssa kannattaakin suhtautua harkitsevaisesti.

Manchesterille tulikin signifikantti paikka tehtailujen mullistuksissa 1800-luvun alussa. Kaupunkii perustettiin sitten runsaasti tekstiili- ja raskasta tehtailua Kehruu-Jenni, se James Hargreavesin 1770 a.d. ekslusima kehruumasiina, sellaista ajatellaan ekana laitteena mit saattaa spinnata kasan rihmaa samanaikaisesti.

J. Kei sit 1733 a.d. keksi pikasukkulan, sen spinnausvauhdin pani heti merkille. Se asetti vaatimuksen tietenkin spinnauksen raaka-aineen eli langan vauhdikkaammasta valmistamisesta. Ratkaisun esitti Kehruu-Jenni, kenet Hargreaves ilmeisesti kehitteli 1760-luvulla.

James Hargreaves tuli maailmaan Blackburnin seutuvilla, 1720. James ei saanut istua rihvelitaulun kanssa, eli ei se riipustanut tai lukenut alfabeetteja. Stanhilliin James muutti duunin takia ja kasvatti siel lapset muijansa kanssa, ja duunas spinnaajana ja timpermannina.

Laitteelle 1770 a.d. annettu patentti purettiin kuitenkin, kun Hargreaves kaupusteli masiinaansa ennen patentin hakemista. Puhutaan, et Hargreaves nimesi kehruumasiinan rintalapsensa – tai muiden juttujen muijansa – mukaan. Luultavalta tuntuu kuitenkin tarina, miten jenni vain muunnettiin sanasta gin (niinkuin canvas gin, raastinmasiina), se taas muunnettiin sanasta engine. Hargreavesin asema kehruu-jennin ekana rakentajana kai sittemmin pantiin harkintaan.

Kehruu-Jennis rukin lailla sitten rinkula surrasi, mutta ei silti niinkuin rukki, vaan Jennis spinnasi kahdeksan karaa. Lanka kelautui samanaikaisesti kaikille kahdeksalle karalle. Manuaalisessa masiinassa langan valmistus tapahtui triadisvaiheisesti: ensin puuvillahahtuvat vanutettiin, sitten kierrettiin ja viimein kerittiin kelalle. Kehruu-Jennii kehitettiin niin, et siin parhaimmillaan 120 karaa kiirehti. Laite siis vauhditti langan valmistusta signifikantisti.

LUDDIITIT

Luddiittien jengiin kasaantui tehtailun mullistuksia vastustaneita duunareita 1800-luvun alun Britanniassa. Tekniikan eteneminen uhkasi ett duuni saattaa tulla finaaliin, siksi he vastustivat mullistusta esimerkiksi laittamalla kehruumasiinat palasiksi.

Juttujen mukaan Ned Ludd -niminen mies 1779 saapui tehtaaseen Leicestershiressa ja pisti palasiksi kaksi sukkamasiinaa. Itseiasiassa juttua Luddin paikallahuseeraamisesta taaplattiin puhua masiinan jumiutuessa aina 1710-luvulta alkaen.

Tehtaistumien ei tainnut saavuttaa uuden jutun leimaa, aikaisin 1733 a.d. J. Kai keksi kangaspuut. Tuunaamisen kasautuessa langasta tuli pulaa ja massat remusi Kaita vastaan. 1764 a.d. James Hargreaves keksi kehruu-Jennin, kenel sai spinnata kahdeksaa lankaa samaan aikaa. Langan hinta meni alas ja Blackburnin spinnaajat tunkeutuivat Hargreavesin majapaikkaan laittaen ranttaliksi ja muussaten sen masiinat. Hargreaves ahdistettiin pakenemaan 1767 Naapuristadiin, mis se perusti salaa tehtaan rakentamaan jenni-masinantteja. Eka veden pauhulla taaplaavan kehruutehtaan avasi Richard Arkwright 1771 a.d. East Mindlandin mailla, Englannissa. Laajentuva tehtailu ja tuunailu pani sivuun suuren massan duunareita, ne tuppasi ennen saamaan latinsa langan ja kankaan spinnauksella rukilla ja handuin.

Luddiittiliike levisi Englannin pahki 1811 ja aina villa- ja puuvillatehtaat sai tuta duunarien vimmaa. Mellakan muusana akseerasi kai Ranskan suuren vallanmullistukset tapahtumat ja T.Painen pamfletit.

Luddiitit tapasivat kuun aikana kaupunkeja reunustavilla nummilla, mis treenattiin sulkeisia ja rivimarssia. Sit ne remureissut tehtaisiin tehtiin melkein aina kuunsirpin alla ja naamat maalattuina. Liikkeen spesiaalipaikkana mainittiin kaupunki East Midlandissa, mis taas alueena Ashfield, marraskuussa 1811, Briganttien majapaikan West Riding alkutalvesta 1812 ja Lancashire maaliskuusta 1812. Hallituksen multitudit tukahduttivat liikkeen aggressiivisesti. Luddiitit ja armeija taistelivat Lancashiressa, Manchesterin maakuntareunamilla ja suburbiassa. Luddiitit vakuuttivat kuuluvansa kenraali (tai kapteeni tai kuningas) Luddin remmiin. Paikallisten raatimiesten agenttien mainitaan agiteeranneen mellakkahumua.

Kansanrauhan vaihe sai terminaalinsa iskussa Burtin spinnausjauhajalle Lancashiren alueella 20. Huhtikuuta 1812. Taisi tuhannen luddiitin massa vallata tehtaan aseistautuneina kepein ja kivin. Tehdasta defendeerasi palkatut vartijat. Armeijan saapuessa paikalle muutamia luddiitteja surmattiin, taas saatiin kiinni ja vangittiin tai hirtettiin. Tehtaanhaltija surmattiin takaisinmaksuna murhaliekein.

Luddiitit ei lainkaan vastustaneet tehtailun vallanmullistusta ja tekniikkaa kuin kasvavaa kapitalismia. Ennen vapaata messuamista hinnat aina laskettiin perinteen ja tarpeen mukaan. Luddiittien iskuissa muutaman masiina majaili jemmassa ihan rauhassa – ne keiden hallistijat perseveerasivat luutuneissa maksuissa ja maneereissa.

Luddiitit taisivat tuunailla aika valmistautuneina ja suurimmissa iskuissa mukana remusi satalukuisesti ukkeleita. Niille taas rakentui ilmeisen laaja tuki kansan keskuudessa. Taisi parlamentissa luuhata luddiittien kannattajiakin. Aatelismies B. vastusti masiinan risaksilaittamisesta annettavaa manalan luunappia ja skriivasi luddiiteille tukiriimit, mutta ei uskallettu niit julkaista vasta kun se guru meni manan maille.

TAMPERE

Tampereen eka tehtailupaikka taas sijaitsi kruununtislauspajassa, se taas perustettiin aikaisemmin kaupungin esiinpuhkeamista ajamaan Kustaa III:n viinadirektiivit. Kun maajussien muunshaini Tilsitin pirskeiden mainingeissa taas sallittiin, tislauspajan rakennukset tuli turhaksi. Sitten 1819 a.d. keisari Aleksanteri I tutustui Finlandian juntti-rundillaan ekan kerran Tampereen kaupunkiin ja havaitsi vauhtivirran turbinaaliset chanssit bisneksen etenemiselle. Tampereen vapaakaupunkiasemaa jatkettiin sen tulevaisuuden idut aatteiksi. Albalainen, taasen Pietarissa kaikkea tuunaillut engineeri James Finlein-filiaali perusti Tampereelle 1820 a.d. tehtaan, sen tarve alkuun meinattiin laittaa puksuttamaan spinnausmasiinit Finlandian markkina-alalle, siksi ne tarvittiin tekstiilitehtailua varten. James Vanhan Finlein-filiaalinen vesa (1771-1852) eksisteerasi tehtailijana, se mainitaan Finlandian tehtailun taatana. Se perusti nimelleen puuvillatehtaan. Sille akkana huseerasi Margaret, saman nimen naimabisneksin kautta saaneena.

James parkaisi ekan alkuvinkaisun Glescan, Alban mahtipaikassa. Ristinmerkin se taiti niinkuin kveekari, sen diskriminanttisesti kulmien alta villkuillun jengin vesa, ja ei James vaatinut vinkaisullaan suurta mahtiasemaa, siten ei se saanut parhainta, ei kai niin tavallistakaan rihvelitaulun raaputusdirektiivii, mutta validiksi se tuli masiinatekniikan taitajana kun se tuunaili pikkunatiaisena masiinapajassa Glescan taajamassa. Se James tuunaili ja ahersi useissa tekstiilitehtaissa ja sitten aina kunniallisen spinnauspajan liideriksikin se kerran sattui.

1798 j.a.a. perustettiin Pietariin keisarilliset Aleksanterin manufaktuuritehtaat, minne Finlein klaanin vesa tuli masiinamestariksi ja tutustui itse keisariin. Englannista uudenaikaisen masiinan vienti ei tapahtunut lainkaan sallitusti, niin tajun ja tuunamisen vienti sattuikin rajautumaan tavaksi tehtailun starttaamiseksi muualla. 1819 j.a.a. Finlein nappula ja Englannin raamattuseuran asiamieskapteeni medikalisti J. Patterin-vesa matkustivat Finlandian ranntamille starttaamaan raamattujen diilaamista maassa. Samana aikana sama ruslandian keisari vieraili Tampereella. Tammervirran vesihiisi havaittiin mahtavaksi energiakenraaliksi tehtaaliksi.

Ennen tehtaan perustamista Alban James skriivasi keisarille alamaisesti riimitellen itselleen ja seuraajilleen fidelianvapautta. Aleksanteri I siihen vastasi vaan ett se ei haittaa vaikka kumartaisi kivenmuhkuraa, ja siksi kaikilla Finlein puuvillapuljun duunareilla tavat sai Jeesuksen suhteen eksisteerata tai sitten ei. Saatuaan kapitaaliherranprenikat ja senaatin privilegisen kirjeen Finlein Jussi rakennutti lainan turvin Tampereelle masiinapajansa ja rautatehtaan 1820 a.d. valmistamaan karstaus- ja kehruumasiinat tekstiilimanufaktuureille. Keisari lupasi 1821 Tampereelle erivapauden kuljettaa raaka-aineita ja masiinat ilman tullia.

Tilauksia ei kuitenkaan tullut ilman tarvetta ja sitten 1823 James Finleinsukua skippasi tekstiilitehtailun uuden Finlandian senaatin antaman lainan turvin. Edullisen riikin lainan vastineeksi fikstattiin niin, et kaik’ikinen suuriruhtinaskunnan kansalaisen aina halutessaan piti saada tutustua manufaktuurihulinaan. Hittitehtailu starttasi vasta 1828, kun raaka-ainetta vaihdettiin muiden maiden jannujen napsimaan puuvillaan ja pian tehdas lupasi duunia tusinalle ammattimiehelle. Sitten a.d. 1833 tehtaassa vilisti kuudettasataa karaa. Hurskaana taatana James diilasi duunia sitten lapsillekin haluten auttaa ilman vanhempia ja turvaa taapertavia. Ja niille natiaisille tehtaalle perustettiin ihka ainut lastenkammari.

1836 j.a.a. Finlein Taata kauppasi tehtaansa Rievelin liikemieskaiffarille Carl Samuel Nattbeckille ja mahtimies Rauchille ja duunaili pari aikaa valtuutettuna ennen paluutaan Alban maahan. Tehtaalla maine kuului tasaisena ja Finlein vesa vaati kauppakumppaneilta, et Finlein nimi saa aina paikan firman viiris. Uudeksi nimeksi tuli Finlein filiaalit & kumppanit. Perustajan nimi eksisteeraa siten uudella aikakaudellakin. Finlein James painui muille maille ilman vesaa. Se ukkeli haudattiin pienelle hautausmaalle Edinburghiin, Albaan.

Tehdas sai suuren maa-alueen kaupungin laitamilta entisen kruunutislauspajan alueelta. Kun tekstiilitehtailua ei ilmaantunut Finlandiaan, Finlein Jameksen tehtaan piti rajautua valmistamaan puuvillalankaa. Laajamittaisesta riikintuesta riippumatta Jameksin tehdas ei kannattanut, ja kaatui siksi herran aikaan 1836 pietarilaisen business-sakin taskuihin. Jengi starttasikin tehtaan viilaamisen suurella aktiivisuudella. Vesiturbiinia alettiin tuunamaan siten aivan eri valideetilla ja tehdas rupesi kasvamaan. Fabriikin hallintsemisrakennukseksi rakennettiin kuuluisa Kuusi-ihmeellinen-nimi, ja se sai kunnian merkata kauan Finlandian melkein-pilven-piirrin rakennus. 1950-luvulle tultaessa Finlein business-jengin tehdas tunnettiin Skandinavian suurimpana fabriikkina.

Primaarinen hehkulamppu Finlandiassa laitettiin bruukaamaan Finlein ja jannujen tehtaalla Tampereella 1882 j.a.a.

Tampere sattui 1900-luvun alkuun tultaessa jamaan, et se nimettiin Finlandian viktigaste fabrikstad, mis leimasi duunarit. Asukkimassan luku suureni vauhdilla: j.a.a. 1900 kaupungissa budjasi 34 000 asukasta, ja 1910 44 000. Kaupungin reunamille saivat alkunsa lukuisat esikaupungit. Maineikkampana ja kauneimpina Viinikka ja Pispala. Varsinkin esikaupungeissa duunarimassan elintunnelma ei vakuuttanut: Pispalassa ukkelia ja akkelia budjasi tiheimmin hela Skandinaviassa. Duunarien suuren luvun takia Tampereelle sikisi 1800-luvun finaalivaiheesta alkaen vitaalinen duunariliike. Suurstreikki 1905 sai hela Tampereen arestiin ja edelsi duunariliikkeen radikalistumista. Taustalla rakentumista vauhditti varallisuusperustainen suffragettisuus, sen takia kaupungin kunnallisviranhallintaa liidasivat suurimmat fabriikkimiehet ja kauppiaat. Primaarinen mundus bellum aiheutti aluksi kaupungille vaurautta, ainakin maailmanlaajuinen tappelu aiheutti finansseille pamahtavan buumin, mutta maaliskuun 1917 vallanmullistus katkaisi kauppasuhteet Suuren Naapurikarhun kanssa. Finskit riippuivat bisnesjutusta karhun kanssa, etenkin ateriaelatuksen sijalta, ainakin kaupungeissa se aiheutti ateriapulan. Maan julistautuminen suvereeniksi ei ratkaissut finanssihankaluuksia. Sen sijaan 1917 suven ja marrasajan tapahtumat vaihtelevine selkkauksineen lankesi eri asukassakkien suhteisiin ankaran hankauksen.