Pähkinäpensas oli osa Kätketty Taide ympäristötaidenäyttelyä Porissa 13 toukokuuta - 31 elokuuta 2016. Katso verkkosivut
Minun nimeni on Corylus, vaikka täälläpäin kutsuvat minua pähkinäpensaaksi. Oikeastaan nimeni on Corylus Avellana, eli euroopan pähkinäpensas. Se tarkoittaa ”avellinolaista pähkinäpensasta”, eteläitalialaisen paikkakunnan mukaan. Minä kuuluun pähkinäpensaiden sukuun ja koivujen heimoon. Oikeastaan olen pähkinäpuu, vaikka vähättelevät pensaaksi. Perinteisesti on puhuttu myös sarapuusta. Joskus minusta käytetään myös nimeä hasselpähkinä, joka on pähkinöideni kauppanimi.
Yleensä viihdyn runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä ja pidän kalkkipitoisesta maasta... Parhaiten kasvan valoisassa, lehtipuuvaltaisessa rinnemaassa. Mutta toki tällainen joenrantanurmikkokin sopii. Siedän kyllä jonkun verran varjoa, mutta usein kuuset valtaavat alaa pähkinäpensailta ja näännyttävät elinvoimani. Suomessa pähkinäpensaslehto onkin onneksi suojeltu lehtotyyppi.
Meitä on lähes kaksitoista eri lajia levittäytyneenä pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealle vyöhykkeelle. Useimmiten kasvamme pyöreähköinä tiiviinä metsäpensaina, kuten minä, mutta meistä voi kehittyä melko kookkaita, enimmillään noin kymmenmetrisiä puita, ellei ympäristön kasvillisuus ole esteenä. Usein me muodostamme tiheitä pensaikkoja, joissa voi olla jopa 200–300 runkoa ja joiden ympärysmitta voi olla yli 10 metriä. Keskimmäiset osat ovat vanhimpia, ja ne kuolevat ensin, mutta reunoille kasvaa jatkuvasti uusia taimia rengasmaisesta juuresta, joka iän myötä laajenee ulospäin ja muodostaa pähkinäpensaskehiä eli runnoja. Juurakkoni voi elää jopa yli tuhatvuotiaaksi, vaikka maanpäälliset runkohaarat harvoin elävät yli 50-vuotiaiksi. Kykenen kasvattamaan uusia suoria versoja kuolleesta oksasta. Neoliittisista ajoista lähtien ihmiset ovat Euroopassa hyödyntäneet tätä ominaisuutta ja kaataneet pähkinäpensaita maata myöten kasvattaakseen tiheää vesakkoa kannosta, uusia suoria oksia, joille on monta käyttöä. Ne voidaan halkaista pituussuunnassa, niitä voi vääntää ja kääntää ilman että ne katkeavat, ne voi jopa kietoa solmuun. Usein ne kudottiin verkoksi, josta tehtiin aitoja tai jolla vahvistettiin joenpenkkoja, tai josta oljilla ja savella täytettynä tehtiin rakennusten seinämiä.
Lehteni ovat isot, melkein pyöreät ja kahteen kertaan sahalaitaiset, pinnaltaan samettiset. Valoisalla paikalla kasvaessa ne ovat vaalean vihreät, varjoisassa lehtometsässä tummemmat. Olen ensimmäisiä puita jotka ryhtyvät kukkimaan varhain keväällä, ennen lehtien puhkeamista. Keltaiset hedenorkot ovat roikkuvia, pienet ruskeat emikukinnot pystyjä, silmumaisia. Niistä kehittyvät pähkinät, jotka aluksi ovat vihreitä, ja muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Jokaista pähkinää ympäröi sahalaitainen lehtisuojus. Ne kelpaavat närhille, oraville, hiirille, pähkinähakeille ja pähkinänakkeleille. Myös ihmiset ovat keränneet pähkinöitä talvivarastoon ruuaksi. Ahvenanmaalaiset maksoivat aikoinaan veroa kuninkaalle pähkinöinä, niitä saikin poimia vain maanomistaja. Jo keskiajalla neuvottiin heikkoudesta kärsiviä syömään pähkinöitä. Hasselpähkinät ovatkin varsinaista aivoruokaa, niissä on yli kuusikymmentä prosenttia hyvänlaatuisia rasvoja, enemmän proteiineja kuin samassa määrässä kananmunia ja runsaasti vitamiineja.
Sanotaan, että kestää vähintään yhdeksän vuotta ennen kuin pähkinäpensas tuottaa täyden sadon. Yhdeksän on muusille pyhitetty luku ja tämä on ehkä yksi syy miksi pähkinäpensas usein yhdistetään runouteen ja inspiraatioon tieteiden ja taiteiden taustalla.
Pähkinäpensaita kasvaa nykyään villinä vain eteläisimmässä Suomessa, mutta jääkauden jälkeisen lämpökauden aikana noin 6000 vuotta sitten, me levittäydyimme pitkälle pohjoiseen. Kivikauden ihmisten asumuksista on Suomessa löytynyt ihmisen rikkomia pähkinänkuoria yli viideltäkymmeneltä arkeologiselta kaivauspaikalta. Kovat kuoret ovat säilyneet kun muu kasviaines on maatunut. Pähkinöitä on pantu myös vainajan mukana hautaan.
Istutettuina me selviämme myös pohjoisessa, Lappia myöten. Minutkin on istutettu, vaikken muista siitä mitään. Kasvoin puutalon sisäpihalla ja kun talo purettiin, minä jäin tähän. Pidän avarista näkymistä, katselen mielelläni joelle, koska nautin vedestä. Vain maahan isketyt paalut, joihin on kiinnitetty kaapelikyltti hiukan häiritsevät. Sillan korvassa kasvava omenapuu on ainoa seuralaiseni nykyään. Meillä onkin historiallinen yhteys. Jo muinaiset keltit arvostivat omenapuuta ja pähkinäpuuta ylitse muiden. Vanhassa irlantilaisessa lakitekstissä on säilynyt sanonta, että on kolme, joiden tahallisesta kaatamisesta on maksettava hengellään, omenapuu, pähkinäpuu ja pyhä lehto.
Keltit pitivät pähkinäpensasta suuressa arvossa. Heille se oli tiedon puu. Kaikki tieto, tiivistettynä ja makeana, oli sidottu pähkinän sydämeen; kaikki tieto oli siinä, kuten sanonta kuuluu, pähkinänkuoressa. - Pähkinäpensas oli valkoisen magian ja parantamisen puu. Se oli runoilijoiden puu, jonka pyhät pähkinät olivat jumalten ruokaa, ne antoivat inspiraation ja kuolemattomuuden. Keltit arvostivat runoutta taiteen ja magian korkeimpana muotona.
Coll, pähkinäpensas, on yhdeksäs kirjain kelttien aakkosissa ja edustaa yhdeksättä kuukautta kelttien kuukalenterissa. Mutta mihin ajankohtaan tuo yhdeksäs kuukausi sijoittuu, siitä ollaan monta mieltä. Yleisin käsitys on, että kelttien yhdeksäs kuukausi ajoittuu elokuun viidennestä syyskuun ensimmäiseen päivään.
Pähkinä ja lohi yhdistetään kelttiläisessä tarustossa viisauteen. Viisauden lohi syö yhdeksän viisauden pähkinää, jotka pyhän lähteen vierellä kasvava pähkinäpensas lähteeseen pudottaa. Pähkinäpensaita koskevia legendoja on erityisesti Irlannissa. Kerrotaan, että Connlan lähteen luona kasvoi yhdeksän pähkinäpensasta, jotka tuottivat kukkia ja hedelmiä samanaikaisesti. Kun pähkinät putoilivat veteen, lähteessä uivat lohet söivät ne ja niin monta pähkinää kuin ne nielaisivat, niin monta kirkasta laikkua niiden kyljessä kiilsi. Tarinan mukaan Finn MacColl, pähkinän poika, yksi suurista irlantilaisista sankareista, sai druidimestariltaan tehtäväksi keittää viisauden lohen, jonka mestari oli vanginnut, ja jonka tämä aikoi syödä saadakseen tietoonsa kaiken mitä Irlannissa tapahtui. Valmistaessaan ateriaa mestarilleen Finn puhkaisi peukalollaan rakon kiehuvan kalan kyljessä. Lievittääkseen kipua hän pisti palaneen peukalon suuhunsa, ja niin Finn sai kalalta tiedon lahjan mestarin sijasta.
Pähkinäpensas liitetään myös Merkuriukseen, jumalten sanasaattajaan, jonka taitoja ovat kaunopuheisuus, kekseliäisyys ja viekkaus. Merkurius kantoi pähkinäpuusta tehtyä sauvaa, jonka ympärille on kiedottu kaksi nauhaa. Tästä muodostui lääkintätaidon sauva, joka on käytössä edelleen apteekkien symboleissa; sen ympärillä on kaksi käärmettä ja kärjesssä siivet, alunperin pähkinäpensaan lehdet. Merkuriuksen pähkinäsauva edusti myös ennustamisen taitoa ja tarjosi suojaa vaeltajille. Niinpä pyhiinvaeltajien sauvot tehtiin perinteisesti pähkinäpuusta.
Pähkinäpensasta, kuolemattoman viisauden puuta, voi käyttää moniin maagisiin tarkoituksiin. Kaksihaaraista pähkinäpensaan varpua on käytetty löytämään vettä, joskus myös mineraalisuonien ja jopa aarteiden etsinnässä.
Vappuna ja juhannusyönä Irlannissa karja ajettiin perinteisesti kahden ison tulen välistä ja eläinten selkää siveltiin palavilla pähkinäpensaan oksilla suojaksi noituutta ja huonoa onnea vastaan. Hevosia suojattiin keijujen kepposilta sitomalla pähkinänoksia niiden harjaan. Pähkinänauhoja kannettiin suojana ja hasselpähkinöitä syötiin kun valmistauduttiin ennustamaan tulevaisuutta. Kasvikeijujen avun saamiseksi voi solmia hasselpähkinöitä lankaan ja ripustaa kotiinsa. Mutta pähkinät tulee poimia vasta kun ne ovat pudonneet maahan. Raakojen pähkinöiden poimiminen suoraan puusta ei ole hyväksi. Ja jos olet taivasalla ja tarvitset maagista suojelusta, piirrä nopeasti kehä ympärillesi pähkinäpensaan oksan avulla.
Pähkinäpensas, kuten hänen kuukautenaan syntynyt henkilökin, voi näyttää heikolta ja vähäpätöiseltä, mutta vaikka sen itse sanonkin, jos tutustut häneen lähemmin, et voi olla lumoutumatta hänen säteilevästä viehätyksestään ja älystään. Pähkinäpensas tyytyy vähään, sopeutuu kaikenlaisiin olosuhteisiin ja ymmärtää kaiken. Hänen ulkoisessa olemuksessaan on jotakin maagista. Hän osaa olla hyvä, rohkea ja kärsivällinen, mutta voi olla myös ilkeä, vaarallinen ja pirullinen. Vaatimattomuudestaan ja pidättyväisyydestään huolimatta hän ei ole huomaamaton. Hän on erilainen kuin muut ja tulkitsee elämää joskus jopa päinvastoin kuin toiset. Häneltä voi odottaa mitä tahansa….
Pähkinäpensailla on läheinen suhde veteen, mutta oma elementtimme on silti ilma. Sanotaan, että ilma pähkinäpensaiden ympärillä herättää inspiraation ja innostuksen. Jos tulet aivan lähelle lehtiäni voit varmaan aistia sen. Runollisten taitojen lisäksi edustan intuitiota, ja ennustuskykyä, joka vie suoraan alkulähteille. Niinpä kannan monia lahjoja: runouden, ennustamisen ja välittäjänä toimimisen voimaa. Pähkinäpensaan ohjaamana voit toimia katalysaattorina tai muuntajana, joka intuitionsa avulla tuo ideat esiin.
Jos luovat kykysi ovat lukossa tai älyllinen kehityksesi tuntuu pysähtyneen kutsu pähkinäpensas avuksesi. Henkiset lahjat ovat usein estyneet meissä koska kiellämme niiden olemassaolon tai kieltäydymme ottamasta niitä omiksemme. Pähkinä auttaa nostamaan esiin intuition ja muut estyneet henkiset lahjat. Se auttaa saamaan yhteyden intuitioon ja voimistamaan sitä. Jos kehität intuitiotasi, mahdollisuutesi ovat rajattomat. Jos kommunikoit suoraan oman sisäisen lähteesi kanssa se avaa uuden vaiheen kehityksessäsi. Jos kiellät intuitiosi kiellät samalla lahjasi. Keskity kommunikaatiotaitoihisi ja sisäiseen tietoosi. Toista itsellesi: Minä päästän irti kaikesta mikä ei enää palvele minua ja olen yhtä ympäristöni kanssa.
Pähkinäpensas kannustaa etsimään tietoa ja inspiraatiota ja korostaa kyselevän mielen ja kaikenlaisen oppimisen arvoa. Kuten pähkinäpensas keskittää olemassaolonsa jatkuvuuden ja kaiken hyvän pähkinäänsä, samoin sinä voit saavuttaa viisauden pelkistämällä tiedon puhtaimpaan muotoonsa ja siirtämällä sen edelleen. Kuten pähkinäpensaan oksat, sinunkin on pysyttävä taipuisana sillä avoimen mielen keskittynyt ajattelu voi, kuten pähkinäpensas, muodostaa yhteyden kaikkeuden alkulähteeseen. Pähkinäpensas opettaa sinulle oppimisen, opettamisen, kommunikoinnin ja parantamisen taitoja. Se auttaa jopa ymmärtämään hullunkurisia ihmisiä, jotka kuvittelevat voivansa puhua pähkinäpensaan puolesta tai sen nimissä.
Hasselträdet var en del av miljökonstutställningen Hidden Art i Björneborg från 13 Maj till 31 Augusti 2016. See websidan (på engelska)
Mitt namn är Corylus, fast här i trakten kallar de mig hassel. Egentligen heter jag Corylus Avellana, eller europeisk hassel. Det betyder hassel från Avella, efter en syditaliensk ort. Jag hör till hasselsläktet och till björkens familj. Egentligen är jag ett hasselträd trots att de förringar mig och kallar mig buske här. Ibland kallas jag också hasselnöt, för det är vad mina nötter kallas vid försäljning.
I allmänhet trivs jag på bördig mark i lövskog eller blandskog och tycker om kalkrik jord. Bäst växer jag på ljusa sluttningar med lövskog. Men visst går det bra med en sådan här flodstrand med gräsmatta också. Jag tål nog skugga också, men ofta erövrar granarna utrymme av hasseln och tär på min livskraft. I Finland är hassellundarna lyckligtvis skyddade som biotop.
Det finns nästan tolv arter av oss i den tempererade zonen på det norra halvklotet. Oftast växer vi som runda täta skogsbuskar, som jag, men vi kan också utvecklas till rätt högvuxna, upp till tio meter höga träd, ifall den omgivande växtligheten inte hindrar oss. Ofta bildar vi täta dungar som kan innehålla mellan 200 och 300 stammar och vars omkrets kan vara mer än tio meter. De mittersta delarna är äldst och dör först, men runt kanterna växer det ständigt upp nya skott ur den kretsformade roten som utvidgar sig med åren och formar hasselringar. Min rot kan bli över tusen år gammal även om stammarna ovan jord sällan lever längre än femtio år. Och jag kan producera nya raka skott från en död gren. Ända sedan den neolitiska tiden har människorna i Europa utnyttjat den förmågan och fällt hasselträd med marken för att odla en tät lövsly från stubben, nya raka grenar som kan användas till mycket. Man kan spjälka upp dem på längden, vrida och vända på dem utan att de bryts, till och med sätt knut på dem. Ofta knöt man dem till ett nät som man gjorde stängsel av eller använde för att förstärka flodbäddar eller fyllda med halm och lera till husväggar.
Mina blad är stora, nästan runda och dubbelt sågtandade, sammetsludna. På en solig plats är de ljusgröna, i en skuggig lund är de mörkare. Jag hör till de första träden som börjar blomma, tidigt om våren, innan lövsprickningen. Hanhängena är gula, honblommorna sitter på knopplika ax. De utvecklas till nötter som till att börja med är gröna men blir bruna då de mognar. Varje nöt omges av ett sågtandat skyddshölje. Nötterna duger åt nötskrikor, ekorrar, möss, nötkråkor och nötväckor. Även människor har samlat hasselnötter som föda i vinterförråd. Ålänningarna betalade i tiden skatt till kungen i nötter, och det var endast markägaren som fick plocka dem. Redan under medeltiden rådde man folk som led av svaghet att äta nötter. Och hasselnötter är faktiskt rena rama hjärn-födan, de innehåller mer än 60 procent nyttiga fetter, mer proteiner än samma mängd ägg och rikligt med vitaminer.
Det sägs att det tar åtminstone nio år för en hasselbuske innan den ger en full skörd. Talet nio är musernas tal och det är kanske en av orsakerna till att hasseln ofta förknippas med poesi och inspirationen bakom konst och vetenskap.
Hasseln växer numera vild endast i de sydligaste delarna av Finland, men under den varma perioden efter istiden för ungefär 6000 år sedan bredde vi ut oss långt upp i norr. På stenålders människornas boplatser har man hittat krossade hasselnötskal i över femtio arkeologiska utgrävningar. De hårda skalen har bevarats medan det övriga växtmaterialet förmultnat. Hasselnötter placerades också med de avlidna i gravar.
Planterade klarar vi oss även i norr, ända upp i Lappland. Jag är också planterad, även om jag inte minns det. Jag växte på innergården av ett trähus, och när huset revs blev jag kvar här. Jag tycker om vida vyer och ser gärna ut över floden, för jag njuter av vattnet. Men pålarna man bultat i marken med kabelskylten stör nog en aning. Äppelträdet vid brofästet är mitt ända umgänge nuförtiden. Det finns en historisk gemenskap mellan oss. Redan de gamla kelterna uppskattade äppelträdet och hasselträdet framom andra träd. Enligt en gammal irländsk lagtext finns det tre ting, vars uppsåtliga fällande man får böta för med sitt liv, ett äppelträd, ett hasselträd och en helig lund.
Kelterna skattade hasselträdet högt. För dem var det kunskapens träd. All kunskap fanns, söt och koncentrerad, bunden i nötkärnan, all kunskap fanns samlad där, som talesättet lyder, i ett nötskal. - Hasseln var den vita magins och helandets träd, poeternas träd, vars heliga nötter var gudarnas föda; de gav inspiration och odödlighet. Kelterna uppskattade poesin som den högsta formen av konst och magi.
Coll, hasselträdet, är den nionde bokstaven i kelternas alfabet och representerar den nionde månaden i kelternas månkalender. Men tidpunkten för den månaden finns det många åsikter om. Den mest allmänna uppfattningen är att den nionde månaden sträcker sig från den femte augusti till den fösta september.
Hasseln och laxen förknippas i de keltiska legenderna med visdom. Vishetens lax äter nio vishetens nötter, som fallit från hasselträdet vid den heliga källan. Legender om hasseln finns framförallt på Irland. Det berättas att det vid Connla källa växte nio hasselbuskar som producerade blommor och frukter på samma gång. När nötterna föll i vattnet, åt laxarna som simmade i källan upp dem, och så många nötter som de ätit, så många klara fläckar hade de i sin sida. Enligt sagan fick Finn Mac Coll, hasselns son, en av de stora irländska hjältarna, i uppdrag av sin druidmästare att koka vishetens lax som mästaren fångat, och som han tänkte äta för att få kunskap om allt som skedde i Irland. Då Finn tillredde måltiden för sin mästare råkade han spräcka en blåsa på den kokande fiskens sida med tummen. För att lindra smärtan satte han sin brända tumme i munnen och på så sätt fick Finn och inte mästaren kunskapens gåva av fisken.
Hasselträdet förknippas också med Merkurius, gudarnas budbärare, vars färdigheter är vältalighet, uppfinningsrikedom och list. Merkurius bar på en stav av hasselträ, med två band lindade kring det. Den utvecklades till läkekonstens stav, som är fortfarande i bruk i symbolerna för vissa apotek; med två ormar slingrande kring sig och två vingar i spetsen, som ursprungligen var hasselblad. Merkurius hasselstav representerade också konsten att förutspå framtiden och gav skydd åt vandrare. Därför var pilgrimens stav traditionellt av hasselträ.
Hasselträdet, den odödliga vishetens träd, kan utnyttjas för många magiska ändamål. En tvågrenad kvist användes för att hitta vatten, ibland även för att leta efter mineralfåror eller nergrävda skatter. Under första maj och under midsommarnatten på Irland brukade man traditionellt leda boskapen mellan två stora eldar och stryka djurens ryggar med brinnande hasselkvistar som skydd mot trolldom och olyckor. Hästarna skyddades mot älvornas trick genom att fästa hasselkvistar i manen. Man bar band av hassel som skydd och åt hasselnötter innan man skulle förutspå framtiden. För att åberopa växtälvornas hjälp kan man träda hasselnötter på ett snöre och hänga upp i sitt hem. Men nötterna skall plockas först då de fallit till marken. Att plocka de råa nötterna direkt från trädet är inte bra. Och om du är utomhus och behöver magiskt beskydd, rita snabbt en cirkel omkring dig med hjälp av en hasselkvist.
Hasselträdet, liksom den person som är född i hens månad, kan verka svag och obetydlig, men fastän jag själv säger det, ifall du bekantar dig bättre med hen kan du inte låta bli att förtjusas av hens strålande charm och intelligens. Hasselträdet är förnöjsamt, anpassar sig till alla slags förhållanden och förstår allt. Det är något magiskt i hens utseende. Hen kan vara god, modig och tålmodig, men också elak, farlig och djävulsk. Hen är annorlunda än andra och tolkar ibland livet på ett helt motsatt sätt än de övriga. Av hen kan man förvänta sig vad som helst.
Hasseln har ett nära förhållande till vatten, men luften är ändå vårt egna element. Det sägs att luften kring hasselbuskarna väcker inspiration och entusiasm. Om du kommer helt nära mina blad kan du säkert förnimma det. Förutom den poetiska förmågan står jag för intuitionen, konsten att förutspå framtiden som leder direkt till källan. Sålunda bär jag på många gåvor: på poesins, spådomskonstens och förmedlandets kraft. Med stöd av hasselträdet kan du tjänstgöra som katalysator eller förändrare, som med hjälp av sin intuition tar fram idéer.
Om du känner dig låst i ditt skapande eller om din intellektuella utveckling tycks ha stannat av be hasselträdet om hjälp. Andliga gåvor är ofta blockerade för att vi förnekar deras existens eller vägrar ta oss an dem. Hasseln hjälper till att lyfta fram intuitionen och andra blockerade andliga gåvor. Den hjälper med att skapa kontakt till intuitionen och att förstärka den. Om du utvecklar din intuition är dina möjligheter obegränsade. Ifall du kommunicerar direkt med din inre källa öppnas en ny fas i din utveckling. Om du förnekar din intuition förnekar du samtidigt dina gåvor. Koncentrera dig på din förmåga att kommunicera och på din inre kunskap. Upprepa för dig själv: Jag släpper taget om allt som inte längre tjänar mig och är ett med min omgivning.
Hasselträdet uppmuntrar till att söka ny kunskap och inspiration och betonar värdet av ett frågande sinne och av all slags inlärning. Liksom hasselträdet koncentrerar hela sin fortlevnad och allt gott i sin nötkärna, på samma sätt kan du uppnå vishet genom att destillera kunskapen till dess renaste form och förmedla den vidare. Liksom hasselträdets grenar, skall du också förbli flexibel eftersom fokuserat tänkande och ett öppet sinne, kan, likt hasselträdet, knyta kontakt med alltets källa. Hasseln lär dig konsten att lära sig, undervisa, kommunicera och hela. Den kan till och med hjälpa att förstå lustiga människor som inbillar sig att de kan tala för ett hasselträd eller i dess namn.
The Hazel was part of Hidden Art environmental art exhibition in Pori 13 May - 31 August 2016. See website
My name is Corylus, although they call me Hazel around here. My real name is Corylus Avellana, Common Hazel. That means, a hazel from Avella, a place in Southern Italy. I am one of the Hazels in the family of birches. Actually I am a hazel tree, although they belittle me and call me a shrub. Sometimes they call me hazel nut, which is the trade name of my nuts.
Generally, I prosper in deciduous and mixed forests and like nutritious calcium-rich soil. I prefer to live on sunny deciduous slopes. Although a lawn by the river like this is fine, too.
I can stand some shadow, but fir trees often conquer the space of hazels and drain our life force. In Finland a hazel grove is luckily a protected form of biotope.
There are almost twelve species of hazel spread out in the temperate regions of the northern hemisphere. Mostly we grow as compact and rounded shrubs like me, but we can develop into rather sizeable trees, ten-meter high at the most, if not dwarfed by surrounding vegetation. Often we form dense thickets which can include 200 to 300 stems and with a circumference of more than ten meters. The central parts are the oldest and they die first, but on the edges new seedlings grow from the circular root which expands outwards with age and forms rings of hazel. My root can become more than 1000 years old. Although the stems above ground rarely live longer than fifty years. I have the ability to send up new strait poles from a dead branch. From Neolithic times people in Europe have exploited this ability, cutting hazels to the ground in order to stimulate the growth of thick coppice from the stub, new strait branches that can be put to many uses. They can be split lengthwise, they can bend and twist without breaking and even be tied into knots. Often they were woven into simple lattice work used for fences, for reinforcing river banks and when filled with mud and straw for the walls of buildings.
My leaves are large, rounded, with a double-serrate margin and a softly hairy surface. When growing in sunny places they are bright green, in shady groves they are darker. I am one of the first trees to blossom in early spring, before the leaves. The male hanging catkins are yellow, the small female catkins are concealed in the buds. They develop into nuts which are first green and turn brown when they ripen. They are eaten by jays, squirrels, mice, nutcrackers, and nuthatches. Humans, too have gathered hazel nuts to eat and have in stock for the winter. The people of Åland used to pay taxes to the king in hazelnuts, and they could thus be picked only by the landowner. Already in Medieval times people who suffered from weakness were advised to eat hazelnuts. And hazel nuts really are brain food, they contain more than sixty percent beneficial fats, more proteins than the same amount of eggs and plenty of vitamins.
It is said that it takes nine years for a hazel to produce a full crop pf fruit. Nine is a number sacred to the Muses and that could be one of the reasons why the hazel is associated with poetry and with the inspiration behind the arts and sciences.
Hazels grow wild only in the southern most part of Finland, but during the warmer period after the ice Age, around 6000 year ago, we spread to the far north. From Stone Age habitations hazel nut shells broken by humans have been found in more than fifty archaeological sites. The hard shells have remained while the rest of the vegetal material has decomposed. And nuts have been placed in graves with the deceased.
Planted we survive in the north as well, as far as Lapland. I am planted, too, although I cannot remember anything. I grew in the courtyard of a wooden house, and when the house was demolished I remained here. I like open vistas, and enjoy watching the river since I take pleasure in water. Only the poles with the cable sign attached to them are a little disturbing. The apple tree by the bridge is my only companion nowadays. There is a historical connection between us. Already the ancient Celts appreciated the apple tree and the hazel above other trees. In ancient Irish law there is a saying that the deliberate felling of three things is to be paid for by breathing things, that is, life: An apple tree, a hazel bush and a sacred grove.
The Celts had the hazel in high regard, they thought of it as the Tree of Knowledge. All knowledge was bound, sweet and concentrated, in the kernel of the hazelnut; all wisdom was there, as the saying goes, in a nutshell. – The hazel was the tree of white magic and healing. The tree of poets, whose sacred nuts, the food of the gods, conferred inspiration and immortality. The Celts revered poetry as the highest form of art and magic.
Coll, or hazel, is the ninth letter in the Celtic tree alphabet and stands for the ninth month in the lunar calendar of the Celts. But the time of that month remains debated. Following the most common view the ninth month extends from the fifth of August to the first of September.
The hazel and the salmon are linked to wisdom in Celtic lore. The salmon of wisdom eats the nine nuts of wisdom dropped in the sacred well by the hazel growing next to it. Legends concerning the hazel are most prolific in Ireland. They say nine hazels grew over Connla’s Well producing flowers and fruit simultaneously. As the nuts dropped from the trees into the water, so the salmon who lived in the well ate them, and as many nuts they swallowed that number of bright spots appeared on their bodies. According to legend Fin MacColl, the son of the hazel, one of the great Irish heroes, was ordered by his Druid master to cook the Salmon of Wisdom, which the master had captured in order to eat it and thus to gain knowledge of all that was happening in Ireland. While preparing the dish for his master Finn burst a blister on the side of the cooking salmon by his thumb. To soothe the pain, he put his burned thumb in his mouth and thus Finn received the fish’s gift of knowledge instead of his master.
The hazel is associated with Mercury, messenger of the gods, whose gifts were the qualities of eloquence, inventiveness and cunning. Mercury carried a hazel staff, around which two ribbons were twined. This developed into the caduceus, the symbol of the healing arts still in use today in the emblems of pharmacies, with two snakes around it and wings at the top, originally hazel leaves. The hazel wand of Mercury also symbolizes the art of divination and offers protection to travellers. Therefore, the pilgrims’ staffs were traditionally made of hazel.
The hazel, tree of immortal wisdom, can be used for many magic purposes. Forked sticks of hazel have been used to find water or sometimes in search for mineral veins or buried treasure.
At Beltane and at the Midsummer Solstice in Ireland cattle were traditionally driven between two huge fires and their backs were singed with burning hazel wands to protect them from enchantment and bad luck. Horses were protected against fairies by tying hazel twigs into their manes. Hazel strings were carried for protection and hazels were eaten when preparing to divine the future. To enlist the aid of plant fairies, you can string hazelnuts on a cord and hang up in your house. Take care to pick hazelnuts after they have fallen from the tree. It is considered bad form to pick them unripe off the branches. And if outside and in need of magical protection quickly draw a circle around yourself with a hazel branch.
The hazel bush, like the person born in the month of the hazel, can seem weak and insignificant, but, although I say it myself, if you acquaint yourself with them you cannot but become enthralled with their brilliant appeal and intelligence. The hazel is modest, adapts to all kinds of circumstances and understands everything. Their appearance has something magic in it. They can be good, brave and patient but also mean, dangerous and devilish. Despite their modest and reserved manner, they are not inconspicuous. They are different from anybody else and sometimes interpret life contrary to others. You can expect anything from them.
The hazel has a great affinity with water but our ruling element is air. The air surrounding hazels is said to be magically charged with inspiration and enthusiasm. You can probably sense that if you come really close to my leaves. Besides poetic skills I represent intuition and the power of divination, leading straight to the source. Thus I embody many talents: poetry, divination and the powers of mediation. Through the guidance of the hazel you can act as a catalyst or transformer, working through intuition to bring ideas to the surface.
If your creative ability feels blocked and your mental development seems stagnated, ask the hazel to help you. Gifts of the spirit are often blocked through denial or a refusal to own them. The hazel helps to bring forth intuition and other blocked spiritual talents. It helps you to get in touch with and develop your intuition. By developing your intuition, the possibilities for you are limitless. Communicating directly with the source of your Self gives birth to the next step in your evolution. By denying your intuition, you are denying your gifts. Focus on your communication skills and your inner knowing. Repeat to yourself: I release that which no longer serves me. I am at one with my environment.
The hazel encourages us to seek out information and inspiration and emphasizes the value of an enquiring mind and of all kinds of learning. Just as the hazel concentrates its continued existence and all its goodness in the kernel of its fruit, so you can attain wisdom by reducing knowledge to its purest form and passing it on. Like the limbs of the hazel you have to remain pliant, since concentrated thought in an open mind can, like the hazel, become a connection with the source of all things. The hazel teaches you the arts of learning, teaching, communication and healing. It can even help you to understand funny people who imagine they can speak on behalf of hazel trees or in their name.
Location: N61*29.515,EO21*48.001
Sources:
Gifford, Jane. The celtic Wisdom of Trees. London: Godsfield Press 2006.
Murray, Liz & Collin. The Tree oracle. London: Connections Book Publishing 1988.
Roisin, Carroll. The Crane Bag. Carlingford: Irish Ogham Publications 1997.
Wikipedia (and other web resources)