Minun nimeni on Malus, mutta täälläpäin sanovat minua omenapuuksi. Oikeastaan nimeni on Malus Domestica, tarhaomenapuu, vaikka monet sekoittavat minut serkkuuni, metsäomenapuuhun, Malus Sylvestris, kun kasvan tässä tien varressa enkä puutarhassa. Suomessakin kasvaa omenan villi kantamuoto, metsäomenapuu. Mutta en minä ole villi, vain hiukan villiintynyt. Läheskään kaikki ”villiomenapuut” eivät kuulu metsäomenapuihin. Me tavalliset tarhaomenapuut karkaamme helposti ja viihdymme sitkeästi vanhoilla talonpaikoilla. Etenkin ne meistä jotka ovat saaneet alkunsa siemenestä ”taantuvat” okaisiksi ja muistuttavat usein metsäomenapuita.
Metsäomenapuu on meidän kaikkien tarhaomenapuiden muinainen esiäiti. Nimettyjä lajikkeita on jalostettu yli 6000 vuosisatojen kuluessa. Monet niistä ovat jo kadonneet, mutta noin 2000 eri lajiketta on yhä elossa. Varsinaisia metsäomenapuita on olemassa noin kolmekymmentä viisi lajia eri puolilla Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Suomeenkin se on levinnyt. Ahvenanmaalla se on yleinen, Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla harvinainen ja rauhoitettu. Turun saaristossa se elää lehtojen kalkkipitoisissa reunakivikoissa etelään katsovien kallioiden suojissa. Sanotaan että se viihtyy saarnen kanssa, kivikossa lehdon kuivemmalla puolella, valoisalla paikalla, merelle päin.
Vaikka nimeni, Malus, tarkoittaa latinaksi pahaa, minä en ole paha ollenkaan. Päinvastoin, muinaisista ajoista asti olen ollut kaiken hyvän, onnen ja runsauden vertauskuva. Raamatun mukaan meitä kasvoi jo paratiisissa, mutta tosiasiassa hyvän ja pahan tiedon puu, josta Eeva poimi omenan ja ojensi Aatamille ei ehkä ollutkaan omenapuu. Varmaan Eedenin tarhassa kasvoi omenoita. Mutta vastoin myöhempää tulkintaa ei raamatun alkutekstissä puhuta omenasta. Latinalaisessa perinteessä syntyi vasta viidennellä vuosisadalla symboliyhteys paratiisin lankeemuksen ja omenan välille. Idän traditiossa lankeemukseen liitetty hedelmä on viikuna. Kuvataiteeseen on iskostunut länsimainen ajatus omenapuusta syntiinlankeemuksen todistajana. Keskiaikaisissa mysteerinäytelmissä käärme, Eeva ja Aatami keskustelevat syntiinlankeemuksesta omena kädessä. Luulenpa että loppujen lopuksi on kyse pelkästä panettelusta. Pakanallinen rakkauden symboli haluttiin liittää viettelyksiin ja vääryyteen. Runsauden, yltäkylläisyyden ja ikuisen nuoruuden vertauskuva kytkettiin kiusaukseen.
Kautta aikojen minut on liitetty rakkauteen ja naisellisuuteen. Vanhan kreikkalaisen myytin mukaan viinin jumala Dionysos lahjoitti omenan rakkauden jumalatar Afroditelle. Omenapuu on Afroditelle pyhitetty, ikuisen elämän ja kauneuden puu. Kun omenan halkaisee poikkisuuntaan, sen kodassa näkyy viisisakarainen pentagrammin muoto. Olen kuullut että mustalaiset eli romanit uskovat, että tämä on ainoa oikea tapa halkaista omena ja häissä puolisoiden on tapana jakaa omena poikittain, jotta avioliitosta tulisi onnellinen.
Kuten kaikki omenapuut minä opetan rakkautta ja uskoa, anteliaisuutta ja kiitollisuutta. Ei vain miehen ja naisen välillä vaan rakkautta olemassaolon liikkeellepanevana voimana ja suhteissa toisiin; uskoa sekä itseemme että muihin; ymmärrystä, että sydän joka on avoin antamaan ja vastaanottamaan on avain henkilökohtaiseen onneen ja täyttymykseen ja se avaa myös portin tuonpuoleiseen. Omena tyydyttää ruumiin, mielen ja hengen ja varoittaa kitsastelusta, sillä sama vetää puoleensa samaa, kaltainen kutsuu luokseen kaltaistaan. Se mitä annamme on mitta sille mitä saamme.
Omena yhdistetään valintaan. Sanotaan että tietämättömien ei pidä syödä hedelmääni, sillä omenan sisuksiin kätkeytyy Pythagoraan pentagrammi. Omenapuu puhuu valinnan vaikeudesta ja valintojen välttämättömyydestä. Puutarhassa on paljon puita ja puissa paljon omenoita. Niistä on vaikea valita. Kaikki näyttävät herkullisilta. On vaikea valita jos vaihtoehdot ovat yhtä houkuttelevia. Mutta ei voi haukata kuin yhtä omenaa kerrallaan. Jos yrittää pitää kaikki vaihtoehdot avoinna, hajottaa energiansa. Jos häilyy sinne tänne, jos on koko ajan valinnan edessä eikä valitse, on lopulta täysin tasapainottomassa tilassa. Jos on tehtävä valinta samanlaisten ja yhtä houkuttelevien asioiden välillä, voi olla kovin vaikea valita. Vaihtoehdot vaikuttavat kaikki yhtä lupaavilta, kaikkiin liittyy kauneutta ja täyttymyksen mahdollisuus. Ehkei ole väliä minkä valitset, kunhan vain teet valinnan. Sinun täytyy tunnistaa, että olet valinnan edessä. Et voi jatkaa suhdetta jos sinulla on muita rakastettuja. Et voi asua monessa paikassa samanaikaisesti. Et voi kehittää koko lahjakkuuttasi keskittyneesti jos se jakautuu kahtaalle. Kaikki mahdollisuudet voivat tuottaa kauneutta ja tyydytystä, mutta sinun on valittava niiden välillä, vaikka toisen jättäminen taakse voi aluksi tuntua tuskalliselta. Kun pelaa ”omenapeliä” on pakko keskittyä yhteen eikä kaikkiin. Muuten jää ilman tai saa vain vaivaisen puraisun jokaisesta. Valitse yksi ja nauti sen makeudesta täydesti.
Minä voin ehkä auttaa, jos kuulut niihin jotka haluavat pitää kaiken avoinna koko ajan. Voin auttaa hämmennykseen ja tasapainottomuuteen joka syntyy paniikista kun ei osaa valita. Jos sinun on vaikea valita ja tunnet olosi hämmentyneeksi, vietä hetki tässä ja sano itsellesi: Olen yhtä elämän sykkeen kanssa ja luotan siihen.
Minun paikkani kelttien kalenterissa vaihtelee. Quert eli omena puuttuu beth-luis-nion (eli koivu-pihlaja-saarni) aakkosista. Yksi versio yhdistää pähkinäpensaan ja omenapuun kuukauden. Toinen versio liittää omenan joulu-tammikuun vaihteeseen ja kesä- heinäkuun vaihteeseen. Kolmannen mukaan syyskuu, kuukalenterin mukaan 2-29 syyskuuta, on omenan kuukausi ja siihen aikaan syntyneet ovat omenapuun kaltaisia.
Sanotaankin, että jokainen joka on syntynyt omenan kuussa, on ilo silmälle. Hänessä on jotakin miellyttävää, sopusuhtaista, hän on viehättävä ja sydämellinen. Kuten kaikki omenapuut minäkin olen hyvin herkkä ja tunteellinen. Rakkaus kiinnostaa minua sekä teoriassa että käytännössä. Olen aina uskollinen rakkaudessa myöhäiselle iälle saakka. Olen pyyteetön enkä laskelmoi, ja joudun siksi helposti petetyksi. Antaisin vaikka paidan päältäni tai viimeisen leipäpalani, mutta en ole hölmö. En vain aina muista ajatella huomista. Elän tässä päivässä, otan joskus velkaa ja unohdan sen sitten. Minulla on vilkas mielikuvitus ja olen mielelläni filosofi, joka tuo muiden elämään iloa. Minua ei kuitenkaan voi pitää kevytmielisenä, sillä olen myös älykäs, mietiskelevä ja looginen, ja tietomääräni on hämmästyttävän suuri. Haluan että tunne-elämä on vaihtelevaa. Tasainen onni ilman tunnekuohuja on minusta ikävystyttävää. Muiden on joskus vaikea ymmärtää että haluan mutkistaa elämääni aika-ajoin. Ystäväni sanovat että minulle luonteenomaista on sydämellisyys, älykkyys, mietiskelevyys, loogisuus ja analyyttinen äly. Ei hullumpi yhdistelmä.
Aina ei vaihtelua ole tarjolla, kun joudun kasvamaan koko elämäni tässä samalla paikalla. Mutta viihdyn kyllä hyvin tien vieressä. Katselen mielelläni ohikulkijoita. Ja pidän siitä että he katselevat minua.
Minusta on ihanaa kukkia keväällä, kun kukkatertut peittävät minut kokonaan. Ne tuoksuvat hyvälle ja houkuttelevat elämää lähelleni. Kun olen vaaleanpunaisessa juhla-asussani minut erottaa jo kaukaa vihreyden keskeltä. Pidän siitä että mehiläiset ja muut hyönteiset parveilevat ympärilläni ja että ihmiset hymyilevät nähdessään minut. Jos saisin itse valita, haluaisin kukkia koko kesän, ja vaikka talvenkin. Tietysti omenoiden kypsyttäminen on hauskaa sekin, mutta ne ovat painavia kasvaessaan ja tuntuu surulliselta kun ne sitten putoilevat ja mätänevät. Omenatarhoissa kasvavat sukulaiseni keskittyvät kasvattamaan omenoitaan ja ovat ylpeitä kun ne ovat suuria ja makeita. Minä nautin enemmän kukistani, vaikka ne ovat kauniita vain keväisen hetken.
Puhuva omenapuu [talking apple tree 1]
pienoiskuunnelma (12 min.) koonnut ja tulkinnut Annette Arlander.
Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian yhteistyöprojekti,
Hiidentie 5.6.-6.9.2008, kuultavissa ainakin: 5.6., 24.6., 6.7., 9.8., 5.9.
Lähteet [sources]
Roisin Carroll: The Crane Bag, Irish Ogham Publications 1997
Jane Gifford: The Celtic Wisdom of Trees, Godsfield Press 2000
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto: Druidien puuhoroskooppi, Ateena-kustannus 1997
Alan Mitchell, John Wilkinson: Euroopan puuopas, Otava 1997
Liz and Colin Murray: The Celtic Tree Oracle, Connections Book Publishing 1988
Osmo Pekonen (toim.): Elämän puu, WSOY 1997
Wikipedia
Kiitokset: Lasse Kara, Salon Aluesähkö - Kirsi Pajala
Omenapuu [Apple Tree] Site-specific audio play. FIN. Duration 30 min. Hiidentie/Taiteen tiet, environmental art exhibition, Salo area 5.6.-6.9. 2008.
Two apple trees, one on the road side, the other in a garden next to a house were "performing" their stories, written and compiled, spoken and recorded by AA. The first one by the road was shorter (12 min.), the latter one in the garden had some stubs to sit on next to it, so the text could be longer (30 min.). The project was part of Hiidentie- environmental art project [The Gnome's Road] created in collaboration with the Finnish Academy of Fine Arts and the Theatre Academy.
Information about the project in Finnish here.
Puhuva omenapuu [talking apple tree 2]
pienoiskuunnelma (30 min.), koonnut ja tulkinnut Annette Arlander.
Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian yhteistyöprojekti,
Hiidentie 5.6.-6.9.2008, kuultavissa ainakin: 5.6., 24.6., 6.7., 9.8., 5.9.
Lähteet [sources]
Roisin Carroll: The Crane Bag, Irish Ogham Publications 1997
Jane Gifford: The Celtic Wisdom of Trees, Godsfield Press 2000
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto: Druidien puuhoroskooppi, Ateena-kustannus 1997
Alan Mitchell, John Wilkinson: Euroopan puuopas, Otava 1997
Liz and Colin Murray: The Celtic Tree Oracle, Connections Book Publishing 1988
Osmo Pekonen (toim.): Elämän puu, WSOY 1997
Wikipedia
Kiitokset: Aimo Jauhanen, Salon Aluesähkö - Kirsi Pajala
Minun nimeni on Malus, mutta täälläpäin sanovat minua omenapuuksi. Oikeastaan nimeni on Malus Domestica, tarhaomenapuu, vaikka monet sekoittavat minut serkkuuni, metsäomenapuuhun, Malus Sylvestris, kun kasvan tässä tien varressa enkä puutarhassa. Suomessakin kasvaa omenan villi kantamuoto, metsäomenapuu. Mutta en minä ole villi, vain hiukan villiintynyt. Läheskään kaikki ”villiomenapuut” eivät kuulu metsäomenapuihin. Me tavalliset tarhaomenapuut karkaamme helposti ja viihdymme sitkeästi vanhoilla talonpaikoilla. Etenkin ne meistä jotka ovat saaneet alkunsa siemenestä ”taantuvat” okaisiksi ja muistuttavat usein metsäomenapuita.
Metsäomenapuu on meidän kaikkien tarhaomenapuiden muinainen esiäiti. Nimettyjä lajikkeita on jalostettu yli 6000 vuosisatojen kuluessa. Monet niistä ovat jo kadonneet, mutta noin 2000 eri lajiketta on yhä elossa. Varsinaisia metsäomenapuita on olemassa noin kolmekymmentä viisi lajia eri puolilla Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Suomeenkin se on levinnyt. Ahvenanmaalla se on yleinen, Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla harvinainen ja rauhoitettu. Turun saaristossa se elää lehtojen kalkkipitoisissa reunakivikoissa etelään katsovien kallioiden suojissa. Sanotaan että se viihtyy saarnen kanssa, kivikossa lehdon kuivemmalla puolella, valoisalla paikalla, merelle päin.
Metsäomenapuun runko on hilseilevä, harmaanruskea ja uurteinen. Se kasvaa harvoin yli 8 metriseksi, mutta voi tulla jopa 250 -vuotiaaksi. Sanotaan, että aito metsäomenapuu on lehdiltään täysin kalju. Lehdet ovat soikeat, suippokärkiset ja sahalaitaiset. Nuorena ne ovat nukkaisia, mutta versojen villaisuus katoaa lehtien kasvaessa. Metsäomenapuu kukkii lehtien puhkeamisen aikoihin toukokuussa. Kukat ovat valkeita ja vaaleanpunaisia alapinnaltaan, niillä on viisi terälehteä ja ne kasvavat terttuina kuten meidänkin. Mutta sen kukkien terälehdet eivät kosketa toisiaan, kun taas meillä ne ovat osin päällekkäin. Hedelmöittyessään keskellä oleva emi ja kukkapohjus turpoaa ja siitä tulee omenan mehevä malto, pohjushedelmä. Samanlainen pohjusmarja on pihlajalla. Metsäomena kehittää okaita tai piikkejä oksiinsa. Se on ruusukasvi. Me olemme kaikki ruusukasveja ja siten sukulaisia keskenämme - omena, pihlaja, kirsikka ja tuomi. Syksyllä kypsyvät pyöreät omenat ovat pieniä, kovia ja happamia. Ne vaihtelevat väriltään keltaisesta punaiseen ja ovat usein vain pari senttiä pitkiä, tyvestä ja kärjestä kuopattomia. Jotkut puut säilyttävät omenansa talven yli. Kivikauden ja pronssikauden haudoista on löytynyt siemeniä ja hiiltyneitä hedelmiä. Vaikka metsäomenat ovat kovia ja happamia, niitä on ilmeisesti syöty, ja pehmennetty makeammaksi nuotiolla paistamalla. Myöhemmin metsäomenoista on tehty mehua, siideriä, etikkaa tai hilloa.
Pohjolaan ja Suomeen omenan viljely levisi kristinuskon myötä 1100-luvulta alkaen ristiretkeläisten mukana. Sydänkeskiajalla tulivat hampurilais-bremeniläiset lähetyssaarnaajamunkit. Ehkä he toivat mukanaan myös meidän edeltäjiämme. Ehkä etelästä tuotuja uusia oksia vartettiin metsäomenapuun runkoihin. 1400-1500 -luvuilla meitä tuotiin sekä Venäjältä ja Baltiasta että Ruotsista ja Saksasta. Ensimmäinen Suomessa tunnettu omenapuiden istuttaja oli Erik Fleming, joka perusti Kuitian kartanoon Paraisille hedelmätarhan vuonna 1539. Vuoden 1709 kova pakkastalvi tuhosi valtaosan edeltäjistämme mutta uusia puita istutettiin kilvan ja 1820-luvulla Suomessa oli melkein 4000 hedelmätarhaa. 1930-luvulla omenanviljely oli laajimmillaan, mutta moni tarha tuhoutui sota-ajan kylminä pakkastalvina. Nykyään omenaa viljellään ammattimaisesti Ahvenanmaalla, Lounais-Suomessa ja Lohjan ympäristössä. Kotipihoissa meitä kasvaa Lapissa asti.
Vaikka nimeni, Malus, tarkoittaa latinaksi pahaa, minä en ole paha ollenkaan. Päinvastoin, muinaisista ajoista asti olen ollut kaiken hyvän, onnen ja runsauden vertauskuva. Raamatun mukaan meitä kasvoi jo paratiisissa, mutta tosiasiassa hyvän ja pahan tiedon puu, josta Eeva poimi omenan ja ojensi Aatamille ei ehkä ollutkaan omenapuu. Varmaan Eedenin tarhassa kasvoi omenoita. Mutta vastoin myöhempää tulkintaa ei raamatun alkutekstissä puhuta omenasta. Latinalaisessa perinteessä syntyi vasta viidennellä vuosisadalla symboliyhteys paratiisin lankeemuksen ja omenan välille. Idän traditiossa lankeemukseen liitetty hedelmä on viikuna. Kuvataiteeseen on iskostunut länsimainen ajatus omenapuusta syntiinlankeemuksen todistajana. Keskiaikaisissa mysteerinäytelmissä käärme, Eeva ja Aatami keskustelevat syntiinlankeemuksesta omena kädessä. Luulenpa että loppujen lopuksi on kyse pelkästä panettelusta. Pakanallinen rakkauden symboli haluttiin liittää viettelyksiin ja vääryyteen. Runsauden, yltäkylläisyyden ja ikuisen nuoruuden vertauskuva kytkettiin kiusaukseen.
Kautta aikojen minut on liitetty rakkauteen ja naisellisuuteen. Vanhan kreikkalaisen myytin mukaan viinin jumala Dionysos lahjoitti omenan rakkauden jumalatar Afroditelle. Omenapuu on Afroditelle pyhitetty, ikuisen elämän ja kauneuden puu. Kun omenan halkaisee poikkisuuntaan, sen kodassa näkyy viisisakarainen pentagrammin muoto. Olen kuullut että mustalaiset eli romanit uskovat, että tämä on ainoa oikea tapa halkaista omena ja häissä puolisoiden on tapana jakaa omena poikittain, jotta avioliitosta tulisi onnellinen.
Kreikkalaiset tarut kertovat Paratiisin puutarhasta jota kutsuttiin Hesperidien puutarhaksi. Siellä kasvoi erityisen pyhä omenapuu joka kantoi kuolemattomuuden antavia kultaisia omenoita. Sen juurella asusti kerälle kiertynyt käärme. Puuta hoivasi yhdeksän suloista neitoa, hesperidit, jotka itse olivat Afroditen, rakkauden jumalattaren edustajia. Koska nämä poimivat hedelmiä itsekin, asetti Hera myös Ladonin, satapäisen lohikäärmeen, joka ei koskaan nukkunut, vahtimaan puutarhaa. Herakleen yhdestoista urotyö oli varastaa kultainen omena tästä puutarhasta. Keltit tiesivät, että käärme tai lohikäärme joka oli kietoutunut pyhän omenan juurien ympärille oli jumalatar Cerridwen. Kreikkalaisten, Kelttien ja Norjalaisten mytologiassa pyhän omenapuun hedelmä antoi kuolemattomuuden. Nemesis, kreikkalaisten jumalallisen rangaistuksen jumalatar, kantoi kädessään omenapuun oksaa, jonka hän antoi lahjaksi sankareille, jotta heidän nimensä eläisi ikuisesti.
Kultainen omena koitui neito Atalanten kohtaloksi. Atalante, joka oli hyvä metsästäjä ja nopea juoksija, oli pyytänyt isältään, ettei hänen tarvitsisi mennä naimisiin kenenkään kanssa. Isä järjesti kosijat juoksukilpailuun. Kosija juoksi karkuun ja Atalante ajoi takaa aseen kanssa. Jos Atalante sai kosijan kiinni hän surmasi tämän, mutta jos kosija ehti maaliin ensin, hän saisi Atalanten omakseen. Moni sulhasehdokas sai surmansa. Lopulta Artemis jumalatar antoi Hippomeneelle kolme kultaista omenaa, ja neuvoi heittämään ne yksi kerrallaan kilpailun aikana. Atalante menetti aikaa ihaillessaan omenia, Hippomenes voitti kilpailun ja sai Atalanten omakseen.
Myös Troijan sota sai alkunsa omenasta. Ateenassa vietettiin Peleuksen ja Thetiksen häitä. Eripuraisuuden jumalatar Eristä ei kutsuttu juhliin, ja tästä suuttuneena hän heitti hääsaliin oman lahjansa: kultaisen omenan, johon oli kirjoitettu ”Kauneimmalle”. Troijan prinssi Paris joutui ratkaisemaan, kuka olisi tämä kaunein. Ylijumala Zeuksen puoliso Hera, tiedon ja sotimisen jumalatar Pallas Athene ja rakkauden jumalatar Afrodite vaativat kukin omenaa itselleen ja lupasivat Parikselle lahjuksia. Hera lupasi koko maailman valtakunnaksi, Pallas Athene lupasi mainetta ja kunniaa ja Afrodite lupasi, että maailman kaunein nainen rakastuisi häneen. Paris antoi omenan Afroditelle. Maailman kauneimpana naisena pidettiin Helenaa, Spartan kuninkaan Menelaoksen puolisoa. Paris matkusti Spartaan ja ryösti Helenan itselleen. Menelaos kokosi sotajoukon ja lähti Troijaa vastaan, saadakseen vaimonsa takaisin. Ja näin Troijan sota sai alkunsa.
Saksalaisessa sadussa kuningatar toivoo itselleen tytärtä, joka olisi valkea kuin lumi, punainen kuin veri ja musta kuin eebenpuu. Hän saa tytön, jolle annetaan nimeksi Lumikki. Kun kuningatar kuolee Lumikki saa äitipuolen, jonka mielestä hän on itse maailman kaunein. Hän kysyy taikapeililtään: ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin”, ja peili vastaa aina: kuningatar. Eräänä päivänä peili vastaa Lumikki, ja silloin äitipuoli haluaa kostaa. Lumikki viedään metsään, mutta metsästäjä heltyy ja päästää hänet pakoon. Lumikki osuu seitsemän kääpiön luokse mutta kuningatar saa selville, että Lumikki on hengissä ja myrkyttää hänet omenan avulla. Kääpiöt asettavat Lumikin lasiseen arkkuun keskelle metsää. Metsästysretkellä oleva prinssi rakastuu Lumikkiin ja herättää hänet henkiin: myrkytetty omenanpala kurkussa irtoaa, kun arkkua liikutetaan.
Tarina sankarista, joka ampuu jousella omenan oman lapsensa pään päältä, ja sen jälkeen tyrannin joka komensi tempun tehtäväksi, on tunnettu useiden maiden kansanperinteessä. Kuuluisin sankareista on varmaankin Wilhelm Tell, jonka sanotaan eläneen Sveitsissä 1300-luvulla. Friedrich Schiller kirjoitti Tellistä näytelmän ja Rossini sävelsi hänestä oopperan.
Isaac Newtonin uskotaan keksineen painovoimalain vuoden 1666 kesällä, kun hän näki omenan putoavan puusta. Tarina kerrotaan joskus myös niin, että omena putoaa Newtonin päähän. Tämä versio on englantilaisen kirjailijan keksimä. Newtonin omenapuu sijaitsee Cambridgessa.
Saksalainen filosofi Edmund Husserl käytti omenapuuta esimerkkinä puhuessaan noemasta. Noema on kognitiivinen rakenne, joka mahdollistaa kokemuksen meille. Kun käännämme tietoisuutemme jotakin kohden, havaitsemme sen noemaattisesti. Noemat ovat siis ilmiöitä ymmärrettynä. Jokaisella ajattelutoiminnalla on aina noema, jonka avulla se suuntautuu objektiin riippumatta siitä, onko objekti olemassa vai ei. Kun havaitsen jotakin, havaitsen sen aina jonakin. On siis erotettava objekti, jota havainnoidaan, siitä objektista, jollaisena se havainnoidaan. Eli tietoisuus suuntautuu johonkin ajatussisältöön, joka on erotettava itse ajatustoiminnasta. Esimerkiksi omenapuun havaitseminen on tietoisuuden toiminto, jossa tietoisuuden ulkopuolella oleva objekti havaitaan omenapuuksi. Todellista havaintotapahtumaa voi verrata hallusinaatioon. Hallusinoitu tai kuviteltu omenapuu näyttää yhtä todelliselta kuin todellinen havaittu omenapuu. Hallusinaatio on kuitenkin kokonaan peräisin kokijan tietoisuudesta. Husserl halusi selvittää, mikä todellisen omenapuun havainnossa on samalla tavoin vain tietoisuudesta peräisin. – Minusta noema on hauska sana. Olenko minä sinulle noeman omena vai omenan noema?
Kelttien perinteessä minä olen yksi tarujen kolmesta maagisesta hedelmästä – hasselpähkinä, omena ja tammenterho – jotka yhdessä tyydyttävät kaikki ihmiskunnan tarpeet. Muinaisen Irlannin lain mukaan oli olemassa seitsemän jaloa pyhää puuta – koivu, leppä, paju, tammi, piikkipaatsama, pähkinä ja omena. Omenan tai pähkinän tahallisesta kaatamisesta seurasi kuolemanrangaistus. Keskiaikaisessa walesilaisessa runoelmassa nimeltä Puiden taistelu omena kuvataan jaloimmaksi kaikista puista, sillä se edustaa runouden kuolemattomuutta.
Kelttien tarustossa Hesperidien puutarha tunnetaan autuaitten saarina, joilla kasvaa Tiedon puu, ja se kantaa kolmea pyhää omenaa. Omenat olivat kelttien jumalten ruokaa. Heidän oghamillaan quert, joka tarkoittaa omenaa, on toinenkin maaginen merkitys. Kirjain q ei esiinny irlantilaisissa aakkosissa. Kirjurit merkitsivät sen CU, eli yhdistivät pähkinän ja kanervan. Vanhalla iirin kielellä Cu tarkoittaa koiraa tai hurttaa, ja se on yleinen synonyymi kelttien soturille, joka esiintyy suurten kelttisankareiden nimissä kuten Cuchulain. Tästä juontuu omenan - Quert – syvempi merkitys: se on henkinen soturi joka ei pelkää kohdata kuolemaa, ja matkustaa tuonpuoleiseen jatkaakseen etsintäänsä. Quert tarjoaa suojan villeille koirille ja myös hulluille. Jumalallinen hulluus liittyy matkoihin tuonpuoleiseen. Tuonpuoleisessa vierailleet palasivat paikoista joissa omenapuut kasvavat kantaen omenapuun oksaa. Tuonpuoleisesta tuleva, omenapuun oksaa kantava nainen, eräs Valkoisen Jumalattaren hahmoista, houkuttelee Walesilaisten soturijumala Branin mukaansa keijuhaltija Emainin omenatarhaan, Ikuisen Nuoruuden Maahan. Pyhälle omenapuiden saarelle, Avaloniin, kuningas Arthur vietiin kun hän oli kuolemaisillaan haavoihinsa. Omenapuun palaa on pidetty mukana taikakaluna tuomaan rakkautta ja pitkää ikää. Omenat ovat tärkeä ainesosa erilaisissa lemmenloitsuissa, sekä ikuiseen nuoruuteen ja paranemiseen liittyvissä taioissa. Omenoita käytetään kelttien shamain –juhlassa. Omenapeli (apple bobbing) on jäänne tästä käytännöstä. Sitä pelataan perinteisesti pyhäinpäivän aattona. Iso astia täytetään vedellä ja omenoita asetetaan siihen kellumaan. Pelaajat, useimmiten lapset, yrittävät ottaa omenan kiinni hampaillaan, käsiä käyttämättä.
Kuten kaikki omenapuut minä opetan rakkautta ja uskoa, anteliaisuutta ja kiitollisuutta. Ei vain miehen ja naisen välillä vaan rakkautta olemassaolon liikkeellepanevana voimana ja suhteissa toisiin; uskoa sekä itseemme että muihin; ymmärrystä, että sydän joka on avoin antamaan ja vastaanottamaan on avain henkilökohtaiseen onneen ja täyttymykseen ja se avaa myös portin tuonpuoleiseen. Omena tyydyttää ruumiin, mielen ja hengen ja varoittaa kitsastelusta, sillä sama vetää puoleensa samaa, kaltainen kutsuu luokseen kaltaistaan. Se mitä annamme on mitta sille mitä saamme.
Hedelmälläni on aina ollut terveellisen ravinnon ja ehkäisevän lääkkeen maine, sillä sen kuori sisältää luonnollista puhdistusainetta ja itse hedelmä on pullollaan vitamiineja, aminohappoja, sokereita, omenahappoa (malic acid), viinihappoa (tartaric acid) ja kivennäissuoloja. Jokainen tietää että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Raakaa omenaa suositellaan parannukseksi lukemattomiin vaivoihin, erityisesti ruuansulatus ja munuaisvaivoihin tai suolistotulehduksiin, kohonneeseen verenpaineeseen, kihtiin ja keuhkoputkentulehdukseen. Raakojen omenoiden syöminen on hyväksi hampaille, pitää suolen toiminnan säännöllisenä ja auttaa erilaisissa puutostiloissa. Omenan sanotaan olevan hyväksi astmasta kärsiville, helpottavan säryissä ja kivuissa, lievittävän mielen uupumusta ja jopa alentavan veren kolesterolia. Värähtelyyn perustuvassa lääkinnässä omenaan liitetään puhdistuminen. Omenauutetta suositellaan muuntamaan kielteiset tunteet, poistamaan myrkkyjä ja tuomaan henkistä energiaa joka auttaa hyväksymään omat virheet. Kukkaterapiassa omena on puhdistava lääke kaikille jotka ovat tehneet jotakin vastoin oma luontoaan ja häpeävät siksi itseään.
Omena yhdistetään valintaan. Sanotaan että tietämättömien ei pidä syödä hedelmääni, sillä omenan sisuksiin kätkeytyy Pythagoraan pentagrammi. Omenapuu puhuu valinnan vaikeudesta ja valintojen välttämättömyydestä. Puutarhassa on paljon puita ja puissa paljon omenoita. Niistä on vaikea valita. Kaikki näyttävät herkullisilta. On vaikea valita jos vaihtoehdot ovat yhtä houkuttelevia. Mutta ei voi haukata kuin yhtä omenaa kerrallaan. Jos yrittää pitää kaikki vaihtoehdot avoinna, hajottaa energiansa. Jos häilyy sinne tänne, jos on koko ajan valinnan edessä eikä valitse, on lopulta täysin tasapainottomassa tilassa. Jos on tehtävä valinta samanlaisten ja yhtä houkuttelevien asioiden välillä, voi olla kovin vaikea valita. Vaihtoehdot vaikuttavat kaikki yhtä lupaavilta, kaikkiin liittyy kauneutta ja täyttymyksen mahdollisuus. Ehkei ole väliä minkä valitset, kunhan vain teet valinnan. Sinun täytyy tunnistaa, että olet valinnan edessä. Et voi jatkaa suhdetta jos sinulla on muita rakastettuja. Et voi asua monessa paikassa samanaikaisesti. Et voi kehittää koko lahjakkuuttasi keskittyneesti jos se jakautuu kahtaalle. Kaikki mahdollisuudet voivat tuottaa kauneutta ja tyydytystä, mutta sinun on valittava niiden välillä, vaikka toisen jättäminen taakse voi aluksi tuntua tuskalliselta. Kun pelaa ”omenapeliä” on pakko keskittyä yhteen eikä kaikkiin. Muuten jää ilman tai saa vain vaivaisen puraisun jokaisesta. Valitse yksi ja nauti sen makeudesta täydesti.
Minä voin ehkä auttaa, jos kuulut niihin jotka haluavat pitää kaiken avoinna koko ajan. Voin auttaa hämmennykseen ja tasapainottomuuteen joka syntyy paniikista kun ei osaa valita. Jos sinun on vaikea valita ja tunnet olosi hämmentyneeksi, vietä hetki tässä ja sano itsellesi: Olen yhtä elämän sykkeen kanssa ja luotan siihen.
Minun paikkani kelttien kalenterissa vaihtelee. Quert eli omena puuttuu beth-luis-nion (eli koivu-pihlaja-saarni) aakkosista. Yksi versio yhdistää pähkinäpensaan ja omenapuun kuukauden. Toinen versio liittää omenan joulu-tammikuun vaihteeseen ja kesä- heinäkuun vaihteeseen. Kolmannen mukaan syyskuu, kuukalenterin mukaan 2-29 syyskuuta, on omenan kuukausi ja siihen aikaan syntyneet ovat omenapuun kaltaisia.
Sanotaankin, että jokainen joka on syntynyt omenan kuussa, on ilo silmälle. Hänessä on jotakin miellyttävää, sopusuhtaista, hän on viehättävä ja sydämellinen. Kuten kaikki omenapuut minäkin olen hyvin herkkä ja tunteellinen. Rakkaus kiinnostaa minua sekä teoriassa että käytännössä. Olen aina uskollinen rakkaudessa myöhäiselle iälle saakka. Olen pyyteetön enkä laskelmoi, ja joudun siksi helposti petetyksi. Antaisin vaikka paidan päältäni tai viimeisen leipäpalani, mutta en ole hölmö. En vain aina muista ajatella huomista. Elän tässä päivässä, otan joskus velkaa ja unohdan sen sitten. Minulla on vilkas mielikuvitus ja olen mielelläni filosofi, joka tuo muiden elämään iloa. Minua ei kuitenkaan voi pitää kevytmielisenä, sillä olen myös älykäs, mietiskelevä ja looginen, ja tietomääräni on hämmästyttävän suuri. Haluan että tunne-elämä on vaihtelevaa. Tasainen onni ilman tunnekuohuja on minusta ikävystyttävää. Muiden on joskus vaikea ymmärtää että haluan mutkistaa elämääni aika-ajoin. Ystäväni sanovat että minulle luonteenomaista on sydämellisyys, älykkyys, mietiskelevyys, loogisuus ja analyyttinen äly. Ei hullumpi yhdistelmä.
Aina ei vaihtelua ole tarjolla, kun joudun kasvamaan koko elämäni tässä samalla paikalla. Mutta viihdyn kyllä hyvin tässä rinteessä. Katselen mielelläni virtaava vettä ja liikettä pihamaalla. Ja pidän siitä että minua katsellaan.
Minusta on ihanaa kukkia keväällä, kun kukkatertut peittävät minut kokonaan. Ne tuoksuvat hyvälle ja houkuttelevat elämää lähelleni. Kun olen vaaleanpunaisessa juhla-asussani minut erottaa jo kaukaa vihreyden keskeltä. Pidän siitä että mehiläiset ja muut hyönteiset parveilevat ympärilläni ja että ihmiset hymyilevät nähdessään minut. Jos saisin itse valita, haluaisin kukkia koko kesän, ja vaikka talvenkin. Tietysti omenoiden kypsyttäminen on hauskaa sekin, mutta ne ovat painavia kasvaessaan ja tuntuu surulliselta kun ne sitten putoilevat ja mätänevät. Omenatarhoissa kasvavat sukulaiseni keskittyvät kasvattamaan omenoitaan ja ovat ylpeitä kun ne ovat suuria ja makeita. Minä nautin enemmän kukistani, vaikka ne ovat kauniita vain keväisen hetken.
