FI
Minun nimeni on Tilia, mutta täälläpäin sanovat minua lehmukseksi. Oikeastaan nimeni on Tilia vulgaris eli yleinen, toisin sanoen puistolehmus. Minä kuulun jaloihin lehtipuihin ja olen vaatelias maaperän ja ilmaston suhteen, mutta olen nopeakasvuinen, komea, ja tuotan hyvää sitkeää puuainesta. Voin kasvaa 15-30 metriä korkeaksi ja elää jopa 800-vuotiaaksi. Runkoni on nuorena sileä, vanhempana rosokaarnainen. Lehteni ovat pyöreät ja herttamaiset. Kellanvihreissä kukissani on paljon mettä ja ne tuoksuvat hyvältä. Lehmuksenkukkahunaja onkin erityisen hyvää. Roikkuvista kukinnoista voi tehdä teetä joka edistää hikoilua ja elimistön puhdistumista. Niistä kypsyy pyöreitä, pieniä hedelmiä, jotka ovat kiinni pitkässä tukilehdessä ja leijailevat sen avulla maahan. Niitä on varmaan ympärilläni nytkin. Sukulaiseni metsälehmus kasvaa jaloista lehtipuista kaikkein pohjoisimpana Suomessa. Sitä sanotaan myös niinipuuksi ja sitä on kaadettu paljon kuoresta saatavan niinen takia. Muiden puistolehmusten tapaan olen luultavasti isolehtilehmuksen ja metsälehmuksen risteytymä. Kestän saasteita, siirtelyä ja leikkaamista ja tulen toimeen kaupunkioloissa, mutta kirvat ovat ainainen kiusani.
Jos välttämättä haluat yrittää erottaa meidät toisistaan voin kertoa, että isolehtilehmus, Tilia platyphyllos, eli leveälehtinen, on lehtien alapinnalta hapsikarvainen eikä sillä ole rungossa vesoja tai muhkuroita. Metsälehmus, Tilia cordata, ei sekään ole muhkurainen, vaikka vesoja rungossa kyllä voi olla. Minut tunnistaa paitsi rungon vesaisista muhkuroista usein myös kirvojen aiheuttamasta tahmeasta ”kasteesta” alapuolellani . Helpoin tapa erottaa meidät on kukintojen perusteella. Metsälehmuksen kukinto on pysty kun Isolehtilehmuksen kukinto on nuokkuva ja siinä on vain kahdesta viiteen kukkaa. Minun kukintoni on nuokkuva mutta siinä on enemmän kukkia. Syksyllä voi verrata hedelmiä. Metsälehmuksen hedelmä on pallomainen ja sileä kun Isolehtilehmuksen hedelmä on isompi, 8-10 mm, pallon tai päärynän muotoinen ja voimakassärmäinen. Minun hedelmäni on pallomainen ja heikkosärmäinen. Mutta voi tietysti kysyä onko erottelu tärkeää, lehmuksiahan me kaikki olemme.
Minä olen sielultani lehtojen puu, ja siksi opetukseni on sama: Minä opetan hyväksymistä. Päästäkseen siihen pisteeseen, että voi hyväksyä itsensä ja elämänsä, on löydettävä tasapaino itsessään. Jos keskittyy liian tiukasti johonkin puoleen elämässä, tulee torjuneeksi paljon tietoa ja viisautta, joka olisi tarjolla jos sen vain hyväksyisi. Jos elämä tuntuu yksipuoliselta, on hyvä mennä puiden keskelle miettimään ja yrittää yhdistää niiden viisaus ja tieto. Ja jos hämmennys valtaa mielen, eikä selkeyttä tunnu syntyvän, voi toistaa itsekseen: olen rikkoutumaton, olen häviämätön, ja kävi miten kävi, olen rakastettu.
Ystävieni mielestä olen erittäin viehättävä ja osaan myös käyttää hyväksi viehätysvoimaani, pystyn muka saamaan jokaisen pään pyörälle. Voi olla. Aiemmin haaveilin mukavasta, tasapainoisesta elämästä, koska sellaista elämän kuuluu olla, mutta vanhemmiten olen ymmärtänyt, ettei sillä ole minulle suurtakaan merkitystä. Minä sopeudun helposti kaikenlaisiin olosuhteisiin. Ulkonaisesti olen rauhallinen, joskus jopa hieman tahdoton, vaitelias, säikky ja pessimistinenkin. Suru ja alakuloisuus ovat pääviholliseni, se on sukuvika, ja monet lehmukset elävät koko elämänsä niiden vallassa.
Myönnän että olen epävakainen ja myös poikkeuksellisen herkkä imartelulle. Olen täynnä ristiriitaisuuksia ja ystäväni väittävät, että minua on vaikea ymmärtää, vaikka kiirehtivät aina lisäämään, että olen sympaattinen, ja että kanssakäyminen on aina miellyttävää ja helppoa. Se johtuu varmaankin siitä, että kuuntelen kärsivällisesti keskustelukumppaniani ja suhtaudun kunnioituksella läheisiini enkä yritä komennella heitä. Joten vaikka olenkin joskus epäluotettava, minua rakastetaan silti. Minä ajattelen aika käytännöllisesti, ja olen kekseliäs ja tarkka. Sanotaan, että jos tapaan elämäntaipaleellani sukulaissielun puolison rakkaus voi palauttaa tasapainoni ja vapauttaa minut ristiriitaisuuksista. Mutta se ei ole mitenkään itsestään selvää, sillä minulla on voimakkaasti kehittynyt omanarvontunto. Olen tarkka havainnoimaan ympäristöäni ja olen myös realistinen. Vaikka joskus olen kyllä mustasukkainen myös ilman syytä.
Minut tunnettiin jo Antiikin aikoina. En silti kuulu kelttien beth-luis-nion, eli koivu pihlaja saarni -aakkosiin, eikä minulla ole heidän kalenterissaan omaa nimikkokuukauttakaan. Väitetään että kanerva korvasi minut aakkosissa, vaikka se on pelkkä varpu. Syy on siinä, että välimeren vuorilla kasvava kanervan sukuinen puu oli omistettu Venukselle, sisilialaisten ja roomalaisten rakkauden jumalattarelle. Ja sitä kautta kanerva, joka kelttien ylämailla kasvaa pensaana, on mukana aakkosissa. Muualla, alavilla mailla mehiläisten rakastaman kanervan korvasi lehmuksen kukka. Saksan ja pohjoisen ranskan vanhat lemmenlaulut puhuvat kaikki lehmuksista. Jotkut väittävät silti, että maaliskuun ja syyskuun keskivaiheilla syntyneet muistuttavat minua monessa suhteessa. Siinä tapauksessa Minna Canth, jonka puistossa elän, on minun hengenheimolaisiani. Ja sehän on pelkästään mukavaa.
Trees Talk (in Finnish) - Linden
Today we say ABC, once the alphabet was birch, rowan, ash (beth, luis, nion) and alder... The talk of trees and talk about trees, compiled and interpreted by Annette Arlander
Some sources:
Roisin Carroll: The Crane Bag, Ogham Publications 1997
Robert Graves: The White Goddess, Noonday Press 1990
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto: Druidien puuhoroskooppi, Ateena-kustannus 1997
Linden (fragment)
My name is Tilia, though around here they call me lehmus, linden or lime tree. Actually my name is Tilia vulgaris, the common one. I belong to the noble deciduous trees and I like good soil and a nice climate, but I am quick to grow and beautiful, and my wood is strong and dogged. I can become 15-30 meters tall and live up to 800 years. When young my stem was smooth, though it gets rougher as I grow older. My leaves are round, shaped like a heart. My greenish flowers are full of nectar with a lovely smell. Honey of linden is exceptionally good. /--/
I am a tree of the groves at heart, and my lesson is the same. I teach acceptance. To get to the point of acceptance, to accept yourself and your life, you need to be very balanced within yourself. If you concentrate too narrowly on one aspect of your life, you might be excluding so much knowledge and wisdom that is available to you if only you would accept it. If life feels one-sided you may need to find a grove and try to gather together the wisdom and knowledge of the trees. And if confusion fills your heart, and clarity is hard to find, you can remind yourself: “I am indestructible. Come what may, I am loved.” /--/
Trees Talk (in Finnish) - Oak
Today we say ABC, once the alphabet was birch, rowan, ash (beth, luis, nion) and alder... The talk of trees and talk about trees, compiled and interpreted by Annette Arlander
Some sources:
Roisin Carroll: The Crane Bag, Ogham Publications 1997
Robert Graves: The White Goddess, Noonday Press 1990
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto: Druidien puuhoroskooppi, Ateena-kustannus 1997
FI
Minun nimeni on Quercus, mutta täälläpäin sanovat minua tammeksi. Oikeastaan nimeni on Quercus robur eli luja. Virallisesti olen suomeksi metsätammi, vaikken täällä juuri metsissä viihdykään. Suomessa viihdyn parhaiten etelässä, ”tammivyöhykkeellä”, Ahvenanmaalta Etelä-Uudellemaalle, istutettuna tietysti pohjoisessakin. Meitä oli täällä runsaasti edellisellä lämpökaudella, noin 6000 vuotta sitten. Minä kuulun jaloihin lehtipuihin ja voin kasvaa 30-metrikseksi ja elää 400-600 vuotta vanhaksi. Tarinoissa kerrotaan jopa tuhatvuotisista tammista. Maineeni perustuukin lujuuteen, mahtavuuteen ja pitkään ikääni. Olen myös kelttien pyhä puu. Etelämpänä pyhät tammet ovat pääosin talvitammia, Quercus petrae. Ne viihtyvät kuivemmilla mailla kuin minä, ja ovat pitempirunkoisia, vähemmän haarautuvia. Mutta samaa sukua me olemme.
Runkoni oli nuorena sileä, mutta vanhemmiten siitä on tullut rosokaarnainen. Lehteni ovat pitkulaiset ja tylppäliuskaiset ja puhkeavat keväisin myöhään, vasta kukintojen kanssa. Pähkinääni kutsutaan terhoksi. Oravat, närhet ja pähkinähakit syövät niitä. Useimmat ihmiset eivät pidä niiden karvaasta mausta. Syksyllä pudotan lehteni myöhään. Puuainekseni on monikäyttöistä, koska se on niin kovaa. Kuorta voi käyttää parkitukseen. Lehtiäkämistä saa mustetta, tuoreista lehvistä seppeleitä.
Sanotaan, että tammilta vie 300 vuotta varttua, 300 vuotta olla ja 300 vuotta tehdä kuolemaa. Juureni ulottuvat yhtä syvälle maahan kuin latvukseni kohoaa taivaalle. Haluankin puhua sinulle juurien vahvistamisesta: On hyvä lujittaa suhteensa maahan ja samalla suhteensa taivaaseen. Mikäli elää liiaksi taivaissa, ei kelpaa mihinkään maallisesti. Mikäli elää liiaksi maallisessa ei kelpaa mihinkään taivaallisesti. Elämän suuren salaisuuden voi oppia minun avullani: tasapainon taivaan ja maan välillä. Kun on löytänyt tasapainon on voittanut itsensä. Minä opetan sinulle miten kiinnittää maahan henkisesti saavutetut lahjat ja säilyttää samalla tasapainonsa. Kaikista puista juuri minä edustan todellista tasapainoa ja taistelen sen puolesta jatkuvasti. Aina kun näet minut muistuta itseäsi: Voin luopua vanhoista kuvioista ja omaksua elämän opetukset viisaasti ja iloisesti.
Olen yleensä täynnä elämää, voimaa ja kauneutta ja liikkeeni ovat majesteetillisia ja arvokkaita. Herätän ihmisissä kunnioitusta arvokkaalla ulkomuodollani. Minä olen hyvin terve, ja se on minulle erittäin tärkeää, sillä minä en kestä heikkoutta tai sairauksia.
Olen urhea, mutta se ei johdu henkisistä kyvyistäni vaan ylpeydestäni. En halua että minua pidetään pelkurina. Periaatteessa olen pidättyväinen ja omavaltainenkin, en mieluusti muuta mieltäni jos olen jotakin päättänyt ja siksi saavutan päämääräni. Minua syytetään joskus joustamattomuudesta ja leppymättömyydestä ja siitä aiheutuu harmeja. Saavuttaisin muka enemmän jos oppisin hiukan diplomatiaa. Tuskinpa. En kestä minkäänlaisia rajoituksia, vaikka välillä rajoitan tietysti muita. Kaikesta huolimatta kunnioitan toisten mielipiteitä ja heidän riippumattomuuttaan. Olen seurallinen ja vieraanvarainen, uskollinen ystävyydessä, mutta totta puhuen, en aina rakkaudessa. Ihastun jatkuvasti ja uskon aina, että tämä on nyt ”se oikea”. Siinä suhteessa olen epävakainen, mutta useimmat meistä vakavoituvat vanhemmiten.
Seison tukevasti paikoillani ja pysyn omissa kiinnostuksen kohteissani. Sopeudun vain vastahakoisesti ympäristön ja muiden aikaansaamiin muutoksiin. Otan huomioon ja hoidan ennen muuta itseni ja omat ongelmani, eikä muiden elämä kiinnosta minua. Olen konkreettinen, ajattelen selkeästi ja asiallisesti. Olen toiminnan ihminen, vaikka käytän myös intuitiota. Ominaisuuksia joita arvostan ovat päättäväisyys, tarkkuus kaikissa toimissa, järki, realismi, tarkkailukyky ja organisatoriset kyvyt.
Beth-luis-nion –aakkosissa seitsemäs kirjain, duir, on nimetty minun mukaani. Se on sanskritin dwr sanan perua, kantasana ovelle monissa eurooppalaisissa kielissä. Parhaat ovet tehtiin tietysti lujimmasta puusta, tammesta. Olen kreikkalaisten Zeun, roomalaisten Juppiterin, kelttien Dagdan ja skandinaavien Thorin eli ukkosen jumalan ja ylimmäisten kuninkaiden puu. Dodonan pyhä tammi oli luultavasti sukua Egyptiläisten Ammonin tammelle. Kelttien kalenterissa tammen kuukausi ulottuu kesäkuun kymmenennestä heinäkuun seitsemänteen, ja sen keskivaiheille sijoittuu juhannus, sittemmin Johannes Kastajan päivä. Silloin tammikuningas uhrattiin ja poltettiin elävältä roviolla. On väitetty että tammen palvonta levisi länteen Baltiasta noin 1600-1400 E.Kr, joten kyllä näilläkin seuduilla on luultavasti kunnioitettu tammia.
Oak (fragment)
My name is Quercus, though around here they call me tammi, oak. Actually my name is Quercus robur or hard. Officially I am called metsätammi, forest oak, but I rarely live in the woods here. In Finland I prefer the south, “the oak region”, the Åland islands and the southern coast. Planted I live further north as well. There where many of us here during the last warmer period, about 6000 years ago. I am one of the noble deciduous trees and I can be as tall as 30 meters and live up to 400 – 600 years. Old stories speak of oaks a thousand years of age. My fame is based on my hardness, might and age. I am also the holy tree of the Celts. /--/
They say I spend 300 years to grow to maturity and grow, 300 years just to be and 300 years to die. My roots go as deep into the earth as my branches go up to heaven. I want to speak to you about strengthening your roots. It is good to strengthen your roots in the earth as well as strengthen yourself in heaven. If you live too much in Heaven, you might be no earthly good. If you live too much in Earth, you might be no heavenly good. You can learn the great mystery of life from me: to balance between heaven and earth. When you have acquired your balance you have overcome yourself. I can teach you how to bring into the earth the gifts you have spiritually attained while at the same time retaining your balance. Of all the trees I represent true balance and fight for it all the time. Always when you see me, remind yourself: “I can let go of old patterns and absorb life’s lessons with wisdom and joy.” /--/
Trees Talk (in Finnish) - Sycamore
Today we say ABC, once the alphabet was birch, rowan, ash (beth, luis, nion) and alder... The talk of trees and talk about trees, compiled and interpreted by Annette Arlander
Some sources:
Roisin Carroll: The Crane Bag, Ogham Publications 1997
Robert Graves: The White Goddess, Noonday Press 1990
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto: Druidien puuhoroskooppi, Ateena-kustannus 1997
FI
Minun nimeni on Acer, mutta täällä päin sanovat minua vaahteraksi. Oikeastaan nimeni on metsävaahtera, Acer platanoides, eli plataanimainen. Lehteni ovat sormiliuskaiset, kuin kämmenet, ja niistä minut tunnetaan. Minä kuulun jaloihin lehtipuihin mutta olen elintavoiltani vaatimaton. Kasvualueeni ulottuu Länsi-Euroopasta Uralille ja Etelä-Kaukasukselle asti. Suomessa luontainen pohjoisrajani on Etelä-Hämeessä ja Etelä-Savossa, mutta viihdyn viljeltynä pohjoisemmassakin ja karkaan joskus kasvamaan omin päin. Pikkuserkkuni vuorivaahtera, acer pseudoplatanus, viihtyy etelämpänä Euroopassa ja kasvaa isommaksi kuin minä. Sitä on paljon puistoissa, sillä se sietää ilmansaasteita aika hyvin. Sen ruskeanpunalehtisiä serkkuja, rusovuorivaahteroita, voi tavata Suomessakin, mutta ne jäävät yleensä pieniksi. Serkkuni verivaahtera on keväällä tummanpunertava ja syksyllä ruskeanvihreä. Silloin minun lehteni ovat kauniin keltaiset.
Kun katselee siemensiipieni lentoa syksyllä, muistaa luonnon aerodynamiikan täydellisyyden. Siivet pyörivät lentäessään, ja se auttaa turvallista laskeutumista ja juurtumista. Koska pyöriminen virtaa vapaasti ei ole mitään vastusta tai ristiriitaa. Määränpää saavutetaan helposti. Minä olen tuottelias lisääntyjä ja levitän suurella itsevarmuudella vapauden siemeniäni kaikkialle. Jos sinulla on riittävästi itseluottamusta sinäkin voit luopua jatkuvasta mielesi hallitsemisesta ja antaa korkeampien voimien toimia puolestasi. Kun näet minut maalla tai kaupungissa muista toistaa itseksesi: ”Minä päästän irti vanhoista kaavoista, hyväksyn elämän suloisuuden ja runsauden ja tunnustan lahjani.”
Vaahtera on, kuten sanotaan, aina huipulla. Olen usein siellä, missä on mielenkiintoisinta. Ystävieni mielestä olen täynnä energiaa ja rohkeutta, väsymätön. Olen yleensä huoliteltu, hoidan itseäni ja hiukan hienostelenkin. Omasta mielestäni olen individualisti. Vaikka olen luonteeltani arka ja pidättyväinen, voin tehdä mitä riskialttiimpia päätöksiä, aineellisiin seikkoihin mutta myös elintärkeisiin kiinnostuksen kohteisiini liittyen. En pidä nurkassa nyhjöttämisestä, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Minulla on kyky saada ihmiset avautumaan. Ja vaikka minulle uskoudutaan, en silti kerro toisten salaisuuksia eteenpäin. Minulla on usein suunnitelmia, jotka ovat muiden mielestä eriskummallisia. Rakastan kaikenlaisia uutuuksia, puolustan innolla uusia ideoita, mutta toteutan harvoin omia projektejani. Saan silti tyydytystä laajoista näkemyksistäni. Minussa on myös hitunen kyynikkoa - yleinen mielipide on minulle yhdentekevä. Pidän siitä, että minusta puhutaan. Tunteiden suhteen olen hiukan monimutkainen. Mutta se ei tarkoita, ettenkö löytäisi kumppania, joka ajattelee samoin ja jolla on samanlainen maku. Ja lapsista minä pidän. Vaikka minulla on usein ongelmia, ratkaisen ne mielikuvitukseni ja intuitioni avulla. Sanalla sanoen, olen monipuolinen.
Sukulaiseni asettuivat tänne samoihin aikoihin kuin tammet, jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, noin 4000 e.Kr. Silti minua ei otettu mukaan kelttien beth-luis-nion, eli koivu-pihlaja-saarni -aakkosiin, eikä minulla niin ollen ole virallisesti omaa kuukauttakaan heidän kalenterissaan. Individualismilla on hintansa. En sekaantunut puiden taisteluun, jossa leppä menetti päällikkyytensä saarnelle. Siitä lähtien se on ollut kansan puu siinä missä koivu ja pihlajakin. Brehonin laissa päälliköiden puita olivat saarnen lisäksi tammi, pähkinäpensas, piikkipaatsama, marjakuusi, mänty ja omenapuu. Mutta alun alkujaan vain omenapuun, pähkinäpensaan ja pyhän lehdon kaatamisesta joutui maksamaan hengellään.
Sycamore (fragment)
My name is Acer, though around here they call me vaahtera, sycamore. Actually my name is Acer platanoides, or platan-like. I am known by my leaves, which are sliced like the fingers of a hand. I belong to the noble deciduous trees, but my lifestyle is simple. My preferred living space stretches from Western Europe to the Ural Mountains and Southern Caucasus. The natural northern border in Finland is southern Häme and Savo, though planted I can easily live further north and sometimes run away to live on my own. /--/
As you watch my ”wings” fly in autumn, you are reminded of the perfection of the aerodynamics of nature. The wings spin as they fly, talking to you of a safe landing and a new rooting. Since the spin is free flowing, there is no resistance or conflict and the destination is reached easily. I am a prolific propagator and I spread my seeds of freedom with great self-assurance. With enough confidence you, too, can let go of mental control, allowing higher energies to work for you. When you see me in the country side or in the city, remind yourself: “I let go of old patterns, I accept the sweetness and abundance of life and acknowledge my gifts.” /--/
Black Fir (fragment)
My name is Picea, though around here they call me fir. Actually my name is Picea mariana, which means that I come from Maryland in the United States. So I am no ordinary fir tree but a black fir. Originally our homeland extended from Alaska to Newfoundland, and southwards into the States only by the Great Lakes. Though my family is native elsewhere, I like it in Finland, and in Lapland, too. I belong to the coniferous trees and we are a large and varied family. Of all my relatives I prefer the silver firs; I feel we resemble each other like soul mates. They live here mostly as ornamental trees and can be tall, 40-50 meters, though they rarely live very long. Most of them start to fade at the age of one hundred. The silver firs and their kind, with the family name Abies, you can distinguish from us by their soft, round-tipped needles and their upright standing cones. My cones, like those of other firs here, are hanging, have thin scales and drop off whole. /--/
Tall and graceful I am able to see over long distances. I like to speak of the integration of masculine and feminine. I teach you the power of the feminine. When discovered, it leads to a vision of the needs of humanity. My resin is good for healers and for those who want to develop clairvoyance. My bird is the swan and therefore I am related to the old fairy tale of the children of light who were banished for hundreds of years and turned into swans. Thus the light went out and darkness reigned.With faith and trust the light can return. With vision the darkness and light can be balanced. When you meet an extraordinarily tall and handsome relative of mine, remind yourself that your task, too, is to balance between spirit and matter. /--/
FI
Minun nimeni on Picea, vaikka täälläpäin sanovat kuuseksi. Oikeastaan nimeni on Picea mariana, mikä tarkoittaa että olen kotoisin Marylandista Yhdysvalloissa. En minä mikään tavallinen kuusi olekaan vaan mustakuusi. Alun perin kotiseutuni ulottuu Alaskasta Newfoundlandiin ja USA:n puolelle vain suurten järvien luona. Vaikka olen kotoisin muualta olen kyllä viihtynyt Suomessa mukavasti, Lappia myöten.
Minä kuulun havupuihin ja meillä on laaja ja monimuotoinen suku. Kaikista sukulaisistani pidän eniten pihdoista ja tunnen että olemme sielultamme saman tyyppisiä. Heitä elää täällä lähinnä koristepuina, ja he voivat kasvaa kookkaiksi, 40-50 metrisiksi, vaikkeivät usein eläkään kovin vanhaksi. Useimmat alkavat rapistua jo 100-vuotiaana. Pihdat, joiden sukunimi on Abies, erottaa meistä muun muassa siitä, että heillä on yleensä pehmeät, tylpät neulaset, ja niiden kävyt törröttävät pystyssä. Minun käpyni, kuten muittenkin kuusten, ovat riippuvia, ohutsuomuisia ja karisevat kokonaisina. Täälläpäin elää enimmäkseen metsäkuusia, Picea abies, mutta kyllä hekin ovat mukavia. Heitä on kahta lajia, Euroopan kuusta, ja Siperian kuusta, jota joskus sanotaan lapin kuuseksi. Euroopan kuusi kasvaa yli 30 metriseksi, mutta Siperian kuusi harvoin yli 20 metriskeksi. Nuo metsäsukulaiseni kaikki kyllä tuntevat. Minut sotketaan sen sijaan välillä idänkuuseen, koska minunkin neulaspeitteeni on lyhyt, tiheä ja joka puolella oksaa. Minun neulaseni ovat kuitenkin himmeän sinertävän vihreitä ja murskattuina mentolin tuoksuisia. Latvukseni on usein kapean kartion muotoinen ja saattaa etäältä vaikuttaa sinertävältä. Mutta ei minua sen takia kutsuta mustakuuseksi, vaan siksi, että suurilla vanhoilla yksilöillä Amerikassa rungon kuori on melkein musta. Yleensä runkoni on harmaa, kuten Siperian pihdoilla, sileä ja täynnä oksanpaikkoja, kun alimmat oksat ovat varisseet pois.
Korkeana ja solakkana kykenen näkemään kauas. Minä puhun mielelläni miehisen ja naisellisen yhteen sovittamisesta. Opetan ymmärtämään naisellisen voimaa. Kun sen löytää, se auttaa näkemään mitä ihmiskunta tarvitsee. Minun pihkani sopii parantajille ja ihmisille, jotka haluavat kehittää selvänäköisyyttä. Minun lintuni on joutsen – ja siksi minut liitetään vanhaan satuun, jossa valon lapset karkotettiin kotoa sadoiksi vuosiksi ja muuttuivat joutseniksi. Silloin valo kaikkosi ja pimeys hallitsi. Mutta uskon ja luottamuksen voimalla valo voi palata. Sisäistä näkökykyä kehittämällä valon ja pimeyden voi tasapainottaa. Kun kohtaat jonkun erityisen kauniin ja kookkaan sukulaiseni, voit muistuttaa itsellesi, että sinunkin tehtäväsi on tasapainoilla hengen ja aineen välillä.
Me olemme kauniita koko suku, miltei ankaran kauniita, jopa hiukan synkkiä toisinaan. Usein meidät pannaan vartioimaan hautausmaita. Mutta oikeastaan minä rakastan vanhoja koruja, ihania tuoksuja, suuria juhlia. Olen kieltämättä oikukas enkä aina ole helppo kumppani yhteiselämässä. Minulle on kehittynyt eräänlainen eristyneisyyden tunne, jonka vuoksi tunnen itseni usein yksinäiseksi, jopa suuressa joukossa. Ympäristö ei sinänsä vaikuta minuun, ilmaisen mielipiteeni terävästi, enkä ole erityisen puhelias enkä iloinen. Olen hyvin ylpeä ja jaksan pyrkiä kohti tavoitteitani. Rakkausasioissa olen harvoin tyytyväinen, sillä olen vaativainen ja taipumaton. Haluan saada paljon elämältä, ja koska tiedän arvoni, saankin yleensä paljon. Voin joskus rakastua päättömästi ja silloin koko maailma hajoaa. Minun rakkauteni on rajatonta.
Vaikka sen itse sanonkin, olen poikkeuksellisen älykäs, minulla on analyyttinen mielenlaatu ja tieteellisiä taipumuksia, mutta joudun usein toimimaan alalla jolla ei ole mitään tekemistä taipumusteni kanssa. Suhtaudun kuitenkin vakavasti työhöni ja saavutan menestystä tarkkuuteni ja täsmällisyyteni ansiosta. Jos minut asetetaan valintatilanteeseen, valitsen useimmiten kaikkein vaikeimman vaihtoehdon. Voisi jopa väittää, että kutsumukseni on vaikeiden tilanteiden luominen itselleni ja muille. Ystävieni mielestä olen jalo, ja ehdottoman luotettava. Missään tilanteessa en menetä toivoani enkä uskoani. Olen pikkuasioiden yläpuolella. Minua kiinnostavat enemmän elämän suuret linjat.
En kuulu kelttien beth-luis-nion -aakkosiin, mutta sukulaiseni saksanpihta on siinä ensimmäinen vokaaleista ja pyhitetty syntymälle. Sanotaan että se on pohjoisessa korvannut etelän palmun, elämän puun. Sekin viihtyy meren äärellä ja hiekkaisella maalla. Itse asiassa saksanpihta ja minä olemme monella tapaa hyvinkin samanlaisia.
Trees Talk (in Finnish) - Black Fir
Today we say ABC, once the alphabet was birch, rowan, ash (beth, luis, nion) and alder... The talk of trees and talk about trees, compiled and interpreted by Annette Arlander
Some sources:
Roisin Carroll: The Crane Bag, Ogham Publications 1997
Robert Graves: The White Goddess, Noonday Press 1990
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto: Druidien puuhoroskooppi, Ateena-kustannus 1997
Pine (fragment)
My name is Pinus, though here around they call me mänty, pine. Actually my name is
Pinus cembra, so people of knowledge call me cembra. And I cannot deny that I do differ from the forest pine common in these areas, though we are relatives of course. In my opinion our differences are to my advantage, but others can have other views on that, of course. Pines constitute the largest family of the coniferous trees; there are more than a hundred species of us, mostly in the cooler areas of the northern hemisphere. We have our needles either in pairs, in threes or in fives. For instance the forest pines, who have the largest living area, have their needles in pairs. They say they are the most widely spread trees in this country as well, from the mountains in Lapland to the outermost rocky islands on the coast. /--/
Standing close to me you become aware of my presence. My scent is cleansing, it purifies the air. My needles remind you of basic issues. If you are blaming others, you could find yourself needling them. I you blame yourself you might become fissured like my bark. These days my lesson is especially important: we must learn to release blame and guilt and to forgive ourselves and others. Just as there are many different varieties in the family of pines, guilt and blame also appear in many different forms. I help you to dissolve guilt and blame, making way for love to flow. When you meet someone of us, remind yourself: “I release the need for conflict. I radiate peace from the centre of my being. I accept with courage the Divine flow.” /--/
Trees Talk (in Finnish) - Siberian Pine
Today we say ABC, once the alphabet was birch, rowan, ash (beth, luis, nion) and alder... The talk of trees and talk about trees, compiled and interpreted by Annette Arlander
Some sources:
Roisin Carroll: The Crane Bag, Ogham Publications 1997
Robert Graves: The White Goddess, Noonday Press 1990
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto: Druidien puuhoroskooppi, Ateena-kustannus 1997
FI
Minun nimeni on Pinus, mutta täälläpäin sanovat minua männyksi. Oikeastaan nimeni on Pinus cembra, ja siksi asioista perillä olevat kutsuvatkin minua sembramännyksi. Poikkeanhan minä täälläpäin yleisestä metsämännystä, sitä ei käy kiistäminen, vaikka sukulaisia olemmekin. Omasta mielestäni poikkean kyllä edukseni, mutta siitähän toiset voivat olla toista mieltä.
Männyt ovat havupuiden suurin suku, meitä on yli 100 lajia, pääosin pohjoisen pallonpuoliskon viileillä alueilla. Meillä on neulaset joko pareittain, kolmittain tai viisittäin. Pareittain neulaset ovat esimerkiksi metsämännyllä, joka on sukumme laajalle levinnein. Väitetään, että se on täälläkin maan laajimmalle levinnyt puu, sen tapaa pohjoisilta tunturialueilta ulkosaaristoon saakka. Siitä tehdään selluloosaa, sahatavaraa, vaneria, viilua ja lastulevyä. Pihkasta valmistetaan tervaa, tärpättiä, asetonia, puuspriitä ja hartsia. Ja ennen vanhaan tärkkelyspitoisesta jälsikerroksesta tehtiin pula-aikoina pettuleipää. Arvon sukulaiseni on siis tärkeä talouspuu, ja siksikin suosittu. Siitä kertoo myös lempinimien lukumäärä: honka, petäjä, lakkapää jne.
Minun neulaseni kasvavat puolestaan viisittäin, ja olen metsämännyille vain etäistä sukua. Viihdyn parhaiten puistoissa ja luulen, että minusta pidetään lähinnä ulkomuotoni vuoksi. Joskus minua kutsutaan alppisembraksi, jonka kotiseutu on Alpeilla ja Karpaattien vuoristossa. Mutta en minä siitä loukkaannu. Suomeen istutetut sembrat ovat kuitenkin Siperian sembraa, ja me viihdymme hyvin alavillakin mailla. Alunalkujaan olen siis kotoisin Pohjoisvenäjältä. Ellei minua tunnista pitkistä tyylikkäistä, pörhöllään olevista neulasistani, voi aina vilkaista tuoreita käpyjäni. Ne eivät ole vihreitä, kuten tavallisilla männyillä, vaan selvästi sinertäviä, ja ruskettuvat vasta kypsyessään.
Kun seisoo lähelläni ei läsnäoloani voi olla tuntematta. Tuoksuni on puhdistava, se raikastaa ilman. Neulaseni muistuttavat perusasioista. Mikäli syytät toisia voit muuttua pisteliääksi ja piikitellä heitä. Mikäli syytät itseäsi sinusta voi tulla halkeileva ja säröilevä, kuten kaarnani. Tänä aikana opetukseni on erityisen tärkeä: meidän on päästävä eroon syyttelystä ja syyllisyydestä ja annettava anteeksi itsellemme ja muille. Aivan kuten on monia erilaisia mäntylajeja, samoin syyllisyys ja syyttely esiintyvät monissa eri muodoissa. Minä autan sinua liuottamaan pois syyllisyyden ja syyttelyn ja tekemään tietä rakkaudelle, jotta se voi virrata esteettä. Kun kohtaat meikäläisiä toista itseksesi: Päästän irti riidanhalustani, säteilen rauhaa ympäristööni ja hyväksyn rohkeasti elämän jumalallisen virran.
Minulla on hienostunut silhuetti, olen kaunis ja koristeellinenkin. Rakastan kotiani, arvokkaita esineitä ja kaunista ympäristöä, joita ilman en voisi kehittyä. Olen sitkeä, tiedän mitä haluan, tunnen oman arvoni, eikä minulle riitä se mitä elämä itsessään antaa. Minussa ei todellakaan ole mitään nöyrää, enkä minä häpeä sanoa sitä. Minä kohtaan vastukset pää pystyssä enkä anna epäonnen vallata mieltäni. Minulla on kyky suunnitella ja muokata olosuhteet omien tarpeideni mukaisiksi. Selviän monimutkaisistakin tilanteista, sillä olen nopea ja tarkka. Rohkeuteni ja riskinottokykyni ansiosta menen aina eteenpäin. Vaikka pyrin olemaan ystävällinen ja herttainen seuralainen en koskaan ole liian antelias tai palvelualtis. Otan aina ensiksi huomioon oman hyvinvointini ja mukavuuteni. Toisten epäonni ei aiheuta minulle unettomia öitä, vaikka periaatteessa olen kyllä myötätuntoinen. Minulla on vain yksi heikkous: Olen tunteellinen ja impulsiivinen. Mutta yleensä selviän mistä tahansa, jopa rakkaussuruista, kunnialla. Minulla on läpitunkeva äly ja ajatukseni ovat järjestelmällisiä. Olen myös erittäin hyvä organisaattori. Osaan ponnistella asetettujen päämäärien saavuttamiseksi, eikä minua pysty helposti suistamaan suunnitelmistani. Saavutankin miltei kaiken haluamani. Minulle on tärkeää on myös äly ja tyylitaju.
En kuulu kelttien beth-luis-nion, eli koivu-pihlaja-saarni –aakkosiin, ei kukaan suvustamme kuulu, eikä meillä ole omaa nimikkokuukauttakaan, mutta se ei minua haittaa. Nykyään niillä ei ole juurikaan merkitystä, ja on meitä muuten osattu arvostaa.