Orapihlajan varjossa Annette Arlander
Installaatio, Turku 2.-5.6.2010. ke 12-17 to 12-17 pe 12-17 la 12-17.
Kukkivan puun tuoksussa on taikaa, jos puu kuiskii mietteitään sen katveessa istuvan korvaan. Mutta entä jos puu on pieni ja piikikäs, pelkkä pensas? Ja puhuu kummallisia kolmella kielellä?
Puut puhuvat (Trees Talk) on sarja paikkakohtaisia pienoiskuunnelmia, puiden puhetta ja puhetta puista. Me sanomme ABC, muinaiset keltit sanoivat beth, luis, nion (koivu, pihlaja, saarni). Orapihlaja (uath) on puuaakkosten kuudes kirjain. Touko-kesäkuun vaihde on orapihlajan aikaa. Tänä keväänä Turussa neljä orapihlajaa saa suunvuoron.
I skuggan av Hagtornen Annette Arlander
Installationsverk, Åbo 2.-5.6.2010. on 12-17 to12-17 fr 12-17 lö 12-17.
Det finns magi i en doft av ett blomstrande träd, om trädet viskar sina tankar i örat på den som sitter i dess skugga. Men vad om trädet är liten och taggig, bara en buske? Och pratar på tre, konstiga språk?
Träden pratar (Trees Talk) är en serie minihörspel, trädens tal och tal om träd. Vi säger ABC, medan forna kelterna säger beth, luis, noin (björk, rönn, ask). Hagtornen (uath) är trädalfabetets sjätte bokstav. Skiftet i maj-juni är hagtornens tid. I detta år får fyra hagtorn ordet i Åbo.
In the Shadow of the Hawthorn Annette Arlander
Installation, Turku 2.-5.6.2010. Wed 12-17 Thu 12-17 Fri 12-17 Sat 12-17.
There is magic in the scent of a tree in bloom, and the tree might whisper its secrets into the ear of somebody sitting under its shadow. But what if the tree is small and full of thorns, little more than a bush, and saying strange things in three languages?
Trees Talk is a series of voice installations about trees that talk, and talk about trees. We say ABC, the ancient Celts said beth, luis, nion (birch, rowan, ash). The hawthorn, uath, is the sixth letter of the Tree Alphabet; early summer is the time of the hawthorn. This spring in Turku, it will be possible to hear what four hawtorns have to say.
Orapihlajan varjossa
Puut puhuvat on sarja paikkakohtaisia pienoiskuunnelmia, puiden puhetta ja puhetta puista. Touko-kesäkuun vaihde on orapihlajan aikaa. Tässä Aitaorapihlaja, Crataegus grayana saa suunvuoron, vuorotellen kolmella kielellä.
I skuggan av hagtornen
Träden talar är en serie minihörspel, trädens tal och tal om träd. Månadsskiftet maj-juni är hagtornens tid. Här får Häckhagtornen, Crataegus grayana ordet, på tre språk turvis.
In the shadow of the hawthorn
Trees Talk is a series of voice installations about talking trees, and talk about trees. Early summer is the time of the hawthorn. Here the hawthorn, Crataegus grayana, will have a chance to speak, in three languages alternating.
FI
Minun nimeni on Crataegus ja täälläpäin minua kutsutaan orapihlajaksi. Vaikka nimeni on orapihlaja, en ole mikään pihlaja, mutta olemme kyllä ruusujen sukua molemmat. Nimi orapihlaja tulee oraista tai okaista, vahvoista terävistä piikeistä joita kasvatan oksistani, joten oikeastaan minua voisi kutsua okapihlajaksi. Luonnonvaraisilla lajeilla piikit ovat melko lyhyitä, mutta viljellyillä lajeilla ne voivat olla jopa 12 cm:n pituisia. Meitä on yli kaksisataa lajia pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä. Suomessa meitä kasvatetaan pariakymmentä lajia, jotka ovat kotoisin Pohjoisamerikasta, Euroopasta ja Aasiasta. Lajit eroavat toisistaan mm. lehtien perusteella – ne ovat sahalaitaisia, liuskaisia tai aivan ehyitä.
Me kukimme kaikki hieman eri aikoihin.Minunlaiseni aitaorapihlajat ovat ensimmäisiä kukkijoita – me kukimme runsaasti, ellei meitä leikata säännöllisesti pensasaidan muotoon. Meidän kukintamme jälkeen muut lajit vasta availevat nuppujaan.
Minun nimeni on itse asiassa Crataegus grayana eli aitaorapihlaja ja minä olen yleisimpiä Suomessa viljellyistä orapihlajista. Muualla Euroopassa minua ei sitten näekään juuri ollenkaan. Joskus minua sanotaan myös amerikkalaiseksi orapihlajaksi, sillä alkuperäni ja luontaiset kasvualueeni ovat Kanadan Ontariossa, josta Pietari Kalm toi siemeniäni Suomeen 1700-luvulla. Nimeni sain kuitenkin vasta 1900-luvun alussa. Minua kasvatetaan täällä pääasiassa vain leikatuissa pensasaidoissa ja olen suosittu koska selviän sääolosuhteista jopa Lapissa asti. Orapihlaja-aidat leikataan tavallisesti heinäkuun loppupuolella, kun oksien kasvu on loppunut. Leikkaamattomana minusta kasvaa tällainen vahvaoksainen pieni puu tai puuta muistuttava pensas, joita näkee puistoissa ja ajoratoja erottavissa istutuksissa. Sukulaisiani voi tavata myös villiintyneenä asutuksen lähellä. Lehteni ovat viuhkamaisesti parihalkoiset ja suippotyviset ja marjoissani on 4 tai 5 luuta.
Minusta on hauska kasvaa lähellä joen rantaa. Olen tässä lähinnä ohikulkijoita ja voin seurata mitä joella tapahtuu. Minusta on myös mukavaa olla itsenäinen puu, vaikka sitten pienikin, eikä mikään pensasryteikkö. Ja olisihan kauheaa kasvaa aidassa joka leikataan niin, ettei ikinä pääsisi kukkimaan. Mutta ei yksinkään ole mukavaa. Me olemme suhteellisen saman ikäisiä kaikki kahdeksan pikkupuuta, ja olemme varttuneet tässä yhdessä lähekkäin. Jokaisen mielestä hänen paikkansa on tietysti paras, mutta en minä ainakaan vaihtaisi. Minusta virtaavaa vettä on mukava katsella.
Tässä kaikki näkevät, että olen pieni ja tyylikäs puu, enkä mikään pensas, vaikka useimmiten ihmiset muistavat meidät leikatuista orapihlaja-aidoista. Kieltämättä kasvan usein tiheästi, monihaaraisena ja vääntyillen. Läpitunkemattoman kasvutapani ansiosta sukulaisiani käytetään usein pensasaitana. Englannin- ja ruotsinkieliset nimet hawthorn ja hagtorn ovat peräisin anglosaksien sanasta ‘haegthorn’, joka tarkoittaa pensasaitapiikkiä, hedgethorn. Muita yleisiä nimiä ovat White thorn eli valkopiikki tai May, koska kukin toukokuussa. Toukokuu on englanniksi May, ruotsiksi maj, ja orapihlajan kukka onkin may flower. Englannissa kukkiani oli tapana käyttää köynnöksinä taloja ja salkoja koristamassa Vapunpäivänä. Olen siis vappukukka tavallaan. Mutta täällä on siihen aikaan vielä liian kylmää kukkia.
Sanotaan, että kukkani auttavat rukouksia yltämään taivaaseen. Minä olen Neitsyt Marian kukka ja siksi minut liitetään myös katoliseen kirkkoon. Britannian ollessa katolinen oli tapana rakentaa kevätalttarit niin, että Neitsyt Mariaa esittävä veistos ympäröitiin orapihlajan kukilla. Uskomus että tuottaa epäonnea viedä kukkiani sisälle kotiinsa, voi hyvinkin olla pelkkää paavinvastaista propagandaa.
Jos mietit miten voisit auttaa meitä etkä pelkää piikkejäni, voit poimia pari marjaani syksymmällä ja istuttaa ne puutarhaan tai tienvarteen. Äläkä turhaan huolestu, vaikket näkisi tuloksia heti. Kestää kaksi vuotta ennen kuin pienet versot ilmestyvät.
SVE
Jag heter Crataegus men här i trakten kallar de mig hagtorn. Mitt namn syftar på de starka törnen som växer på mina grenar, så egentligen kunde man kalla mig hagtörne. Vildväxande arter har små törnen men de odlade varianterna kan ha upp till 12 cm långa taggar. Det finns över tvåhundra arter av oss, och i Finland odlas ungefär tjugo arter som alla är hemma i Nordamerika, Europa eller Asien. Vi skiljer oss bl.a. genom olikformade blad. Och vi blommar alla vid olika tidpunkter. Vi häckhagtornar är bland de första att blomma. Vi blommar ymnigt, förutsatt att man inte klipper ner oss till häckar. Först när vi redan blommat ut börjar de övriga arterna blomstra.
Jag heter egentligen Crataegus grayana eller häckhagtorn och jag är den populäraste hagtornen i Finland. På andra håll i Europa är jag så gott som okänd. Ibland kallas jag amerikansk hagtorn, eftersom jag härstammar från Ontario i Kanada. Pehr Kalm hämtade mina frön till Finland på 1700-talet. För det mesta odlas jag i välklippta häckar. Jag är så omtyckt för jag klarar mig ända upp i Lappland. Om man inte klipper mig utvecklas jag till ett litet träd med starka grenar, som man kan se i parker eller vid större vägar. Mina släktingar lever ibland förvildade nära bosättningen. Mina blad är ovalt äggrunda och grunt flikiga. Och mina bär har 4 eller 5 kärnor.
Jag trivs med att växa här vid åstranden. Jag är nära de förbipasserande och kan följa med vad som händer på farleden. Jag tycker det är skönt att vara ett självständigt träd istället för en snårig buske. Och visst skulle det vara förskräckligt att växa i en häck som klipps regelbundet, så att man aldrig kom åt att blomma. Men inte skulle det vara roligt att stå här helt ensam. Vi har vuxit upp tillsammans här alla åtta små träden. Var och en tycker förstås att hennes plats är den bästa. Men inte skulle jag vilja byta. Jag tycker om att se på rinnande vatten.
Och här kan alla se att jag är ett litet elegant träd, trots att folk i allmänhet tänker på oss som häckar. Onekligen växer vi ofta snårigt och tätt. Och till följd av vårt ogenomträngliga sätt att växa används vi mest till häckar. Mitt namn hagtorn liknar de gamla anglosaxarnas ’haegthorn’ och syftar på törniga häckar, hedgethorn. Ibland kallas jag också May, för jag blommar i maj, som på engelska heter may, eller då mayflower. I England brukade man pryda hus och majstänger med mina blomster. Så jag är egentligen en majblomma. Men här är första maj nog för tidigt att blomma.
Det sägs att mina blommor hjälper böner att nå upp till himlen. Jag är Jungfru Marias blomma och förknippas därför med katolicismen. Då England var katolskt brukade man skapa altar på våren genom att pryda en staty av Jungfru Maria med hagtornsblomster. Den gamla seden att inte ta in oss i hemmet kan väl härstamma från antipapistisk propaganda.
EN
My name is Crataegus, though here they sometimes call me hawthorn. We are relatives of the roses and my name refers to my thorns, I guess. There are more than two hundred species of us in the temperate zone of the northern hemisphere. In Finland we are around twenty, most of us coming from North America originally. We are all blooming at different times.
I am called Crataegus grayana and belong to the first bloomers. We blossom profusely unless we are cut to form regular hedges. I am one of the most common forms of hawthorn grown in Finland. Elsewhere in Europe I am quite rare. Sometimes I am called American hawthorn since I was brought to this country from Ontario in Canada in the 18th century. I am very popular here since I can survive the hard winter as far North as Lapland. Usually they cut me to form hedges but if not, I will grow into a small and elegant tree, as you see.
I really enjoy living near the river, close to the people passing by, and so I can watch the traffic on the river. I do like being an independent tree rather than a bush. It would be horrible to grow in a hedge that is pruned and never have the chance to blossom. But I would not like to grow alone. We are of the same age all eight small trees here and have grown up like this close to each other. Everybody thinks her place is the best, but I would not like to change. I like to watch the water.
Here everyone can see that I am an elegant tree and not a bush, though most people think of us as thorny hedges. My name hawthorn refers to the anglosaxon word ‘haegthorn’, which means hedgethorn. Other common names are White thorn or May, since I flower in the month of may, and my flowers are called mayflower. In England they used to decorate houses and maypoles with my flowers during mayday. Here it is too cold to blossom on the first of May.
They say my flowers help prayers reach heaven. May was considered the month of the Virgin Mary, and during the time Britain was catholic there was a custom to create may altars by surrounding statues of the Virgin Mary with hawthorn flowers. The idea that it is unlucky to bring hawthorns into your home could well be the result of anti-papist propaganda.
If you are wondering how you could help us, and are not afraid of my thorns, you could pick a few haws, my small red fruits in autumn and plant them. And do not worry if you cannot see the result immediately. It will take two years for them to reappear as tiny plants.
Orapihlajan varjossa
Puut puhuvat on sarja paikkakohtaisia pienoiskuunnelmia, puiden puhetta ja puhetta puista. Touko-kesäkuun vaihde on orapihlajan aikaa. Tässä Suippoliuskaorapihlaja, Crataegus rhipidophylla saa suunvuoron, vuorotellen kolmella kielellä.
I skuggan av hagtornen
Träden talar är en serie minihörspel, trädens tal och tal om träd. Månadsskiftet maj-juni är hagtornens tid. Här får Spetshagtornen, Crataegus rhipidophylla ordet, på tre språk turvis.
In the shadow of the hawthorn
Trees Talk is a series of voice installations about talking trees, and talk about trees. Early summer is the time of the hawthorn. Here the hawthorn, Crataegus rhipidophylla, will have a chance to speak, in three languages alternating.
FI
Minun nimeni on Crataegus, vaikka täälläpäin sanovat minua orapihlajaksi. Luonnonvaraisena meitä kasvaa täällä vain kaksi lajia, tylppäliuskaorapihlaja ja suippoliuskaorapihlaja. Minun nimeni on Crataegus rhipidophylla eli suippo-orapihlaja. Minulla on suuremmat lehdet kuin tylppäliuskaorapihlajalla, kukkanikin ovat suuremmat, hedelmäni ovat värikkäämmät ja lehvistöni on koristeellisempi. Lisäksi kestän paremmin varjoa. Lehtiliuskani ovat suipot ja kärkiosistaan sahalaitaiset, myös korvakkeet ovat sahalaitaiset toisin kuin tylppäliuskaorapihlajalla, jonka lehtien lapa on syvään pariliuskainen, lehtien liuskat tylpät tai kärjistään niukkahampaiset.
Avarat näkymät, niitä minä rakastan. Olen sopeutunut elämään tässä syreenien, koristeherneen ja kuusaman keskellä koska nautin katsella yli kaupungin. Joskus tietysti mietin miltä tuntuisi elää tässä jos seurana olisi muita minunlaisiani. Syreenien kanssa minulla on aina täysi työ mahtua mukaan kukkimaan, koska kun ne ryhtyvät tuoksumaan ei siinä paljon muilla ole mahdollisuuksia. Mutta ei minulla ole mitään syreenejä vastaan sinänsä. Olo vaan joskus tuntuu yksinäiseltä heidän keskellään, kun he levittäytyvät tuoksumaan täydellä teholla ja vielä kuusamakin panee parastaan. Syksyisin punaiset marjani sentään erottuvat.
Irlannissa minua kunnioitetaan keijupuuna. Jos istut vappuyönä keijumäellä kasvavan orapihlajapuun juurella, sinut kaapataan keijujen valtakuntaan. Minä vartioin myös monia kaivoja ja lähteitä, ja minua kohdellaan usein toivomuspuuna johon ripustetaan kangasriepuja. Yksinäisiä orapihlajia kasvaa siellä pelloilla ja hautakummuilla ja sanotaan, että niiden kaataminen tuottaa onnettomuutta, karjan, rahojen tai jopa lasten menetystä. Arvelisin syyn olevan siinä, että ennen muinoin ihmisen kuollessa hänen ruumiinsa pestiin vedellä ja heinällä ja sen jälkeen heinät ja vesi pantiin orapihlajapensaan alle. Ja vanhan tavan mukaan orapihlaja istutettiin lähelle paikkaa jossa oli sattunut joku onnettomuus. Sillä tavalla sekä sielu että paikka puhdistettiin kielteisistä värähtelyistä joita onnettomuus oli tuottanut, tai jotka olivat tuon onnettomuuden alunperin aiheuttaneet.
Vaikka minua pidetään epäonnen puuna, tärkein ominaisuuteni on juuri puhdistaminen. Olen vanha eukko puiden keskuudessa, Macha. Valkoiset kukkani kertovat puhdistamiskyvystäni. Touko-kesäkuun vaihteessa, joka on minun aikaani, järjestettiin jo vanhassa Roomassa suuret puhdistusmenot. Sanotaan että värini on oranssi, jalokiveni ametisti ja elementtini on eetteri. Minä voin auttaa siirtymävaiheissa. Vahvistan puhdistumista ja siveyttä ja tuon suojaa sisäisiltä maagisilta alueilta. Olen tukenasi kun kohtaat rajoitusten ajanjakson, odottamisen ja itsekseen olemisen vaiheen. Keskity silloin mielen pikemminkin kuin ruumiin toimintoihin ja valmistaudu henkiseen hedelmöitykseen, kasvuun ja sadonkorjuuseen. Ne seuraavat aikanaan, edellyttäen että valmistautuminen on tehty huolella, aivan kuten valkoiset kukintoni muuttuvat hohtavan punaisiksi marjoiksi syksyllä. Varo ettet yritä rynnätä kohti uutta aktiivista vaihetta liian nopeasti ilman asianmukaista valmistautumisen aikaa. Pakollista odotusaikaa on noudatettava ennen kuin ovet avautuvat kohti uusia mahdollisuuksia.
Edustan vanhojen rakenteiden murtumista ja kaiken ei-toivotun ja kuluneen pois siivoamista. Ellei luovu menneestä voi muuttua oksieni kaltaiseksi, vääntyneeksi ja piikikkääksi. Vaadin jokaista kohtaamaan todellisuuden. Elämässä voi joutua hylkäämään sen mikä on jo täyttänyt tehtävänsä. Mikäli elää kielteisessä mielentilassa, tarrautuu helposti roskaan. On välttämätöntä jättää osa taakasta taakse, jotta voi ottaa uutta kannettavaa. Vanhan painolastin purkaminen voi viedä aikaa, ja siksi on viisainta, ettei etene liian nopeasti.
Jos tunnet itsesi kärsimättömäksi tai kärttyiseksi sano hiljaa mielessäsi itsellesi: Minä päästän irti kaikesta mikä ei enää palvele minua ja olen yhtä ympäristöni kanssa.
SVE
Mitt namn är Crataegus, men här i trakten kallar de mig hagtorn. Två arter lever i naturtillstånd här, trubbhagtornen och spetshagtornen. Jag heter Crataegusrhipidophylla eler spetshagtorn. Mina blad är större är trubbhagtornens, mina blommor är större, mina bär är färggrannare och mitt lövverk är vackrare. Dessutom tål jag skugga bättre. Mina blad är spetsiga och sågtandade, medan trubbhagtornens blad är trubbiga eller bara aningen tandade.
Vida vyer, det älskar jag. Jag har anpassat mig vid ett liv här mellan syrener, ärter och kaprifol för att jag njuter av utsikten över staden. Ibland funderar jag förstås hur det skulle vara att leva bland mina gelikar. Med syrenerna har jag alltid fullt sjå att blomma, för när de sätter igång att dofta så har nog ingen annan en chans. Jag har ingenting emot syrener i sig. Ibland känns det bara så ensamt mitt ibland dem när de breder ut sig och sprider sin doft för fullt, om också kaprifolen är i gång. På hösten syns ändå mina röda bär, lyckligtvis.
På Irland respekteras jag som älvornas träd. Ifall du sitter en första maj natt under ett hagtornsträd på en älvbacke blir du rövad till älvornas rike. Jag vaktar också många brunnar och källor, och behandlas då som ett önsketräd som man hänger trasor på. Ensamma hagtornar växer ofta på åkrar och på gravhögar. Det sägs att man bringar olycka över sig ifall man fäller dem, och kan förlora sina pengar, husdjur och till och med barn. Jag tror det hänger samman med den gamla sedvänjan att tvätta människolik med hö och vatten och sedan slänga höet och vattnet under en hagtornsbuske. Förr i tiden brukade man också plantera hagtorn på en olycksplats. På det sättet kunde själen renas från de negativa krafter som olyckan gett upphov till, eller som ursprungligen förorsakat olyckan.
Många betraktar mig som ett olycksbringande träd, men min viktigaste egenskap är just att rena. Jag är en gammal käring bland träden, Macha. Mina vita blommor vittnar om min rengöringsförmåga. I månadsskiftet maj-juni, som är min tid av året, ordnade redan de gamla romarna en stor reningsfest. Jag kan vara till hjälp vid övergångsperioder, ge kraft till renhet och kyskhet och bjuda på skydd från inre magiska domäner. Jag kan stöda dig ifall du upplever en tid av begränsningar, en fas då du måste vänta och vara för dig själv. Koncentrera dig då på själsliga hellre än kroppsliga aktiviteter och förbered dig på andlig befruktning, tillväxt och skörd. De följer i sinom tid, förutsatt att du förberett dig väl, precis som mina vita blommor förvandlas till prunkande röda bär på hösten. Försök inte störta iväg mot en ny aktiv period utan tillbörlig förberedelsetid. Den obligatoriska väntetiden måste följas innan portarna kan öppnas till nya möjligheter.
Jag står för gamla strukturers sönderfall och röjer undan allt oönskat och utslitet. Ifall man inte avstår från det som varit blir man som mina grenar, förvriden och taggig. Under livets gång tvingas man överge allt det som redan gjort sitt. Ifall man lever i en negativ sinnesstämning, klamrar man sig lätt fast vid skräp. Man måste lämna en del av sin börda bakom sig för att kunna ta på sig nya bördor. Att lasta av gammalt kan ta tid, och därför är det klokast att inte framskrida alltför fort.
Ifall du känner dig otålig eller snarstungen, säg då tyst till dig själv: jag släpper taget om allt det som inte längre tjänar mig, och är ett med min omgivning.
EN
My name is Crataegus, though I am sometimes called hawthorn. There are two types of us growing in the wild here. Crataegus monogyna, the common hawthorn and me, Crataegus rhipidophylla. you can distinguish us by my larger flowers, larger and more colourful fruits, and more decorative foliage. I have a more dome-shaped crown, and I am more tolerant of shade. My leaves are saw-edged.
Open vistas, I really adore. I have adapted to life here between lilacs, pea shrubs and honeysuckle because I love the view of the city. Sometimes I ponder what life would be like among those of my kind. With the lilacs I have to work hard to bloom. When they start spreading there scent nobody else has much of a chance. I have nothing against lilacs. But I sometimes feel lonely among them, when their perfume is all over and the honeysuckle joins in, too. Luckily me red haws can be seen in the Fall.
In Ireland I am revered as a fairie tree. They say that if you sit under a hawthorn growing on a fairie hill at the night of the 1st of May, you will be whisked away to the fairie world. I am guarding many wells and springs, and I am often treated as a wish tree, covered with rags. Lone hawthorns grow in the fields, and on burial mounds, and they say that cutting one will result in bad misfortune, loss of cattle, money, even your children. Perhaps it is due to the custom of cleaning the dead, in olden times. Their body was washed with water and hay and the hay and the water which had been used were put under the hawthorn bush. There is an old custom that I would sometimes be planted near the place where an accident happened. Thus both the soul and the place could be cleansed of the negative vibrations caused by the accident or that caused the accident in the first place.
Though I am considered an unlucky tree, my most important power is cleansing. I am the crone of the trees – Macha. The white of my flowers tells of my cleansing ability. The old Roman cleansing feast took place in May-June, which is my time of the year. I can help you in a transition period, give strength to cleansing and chastity, and bring protection from the inner magical realms. I will support you during a period of restraint, of waiting or keeping oneself to oneself. Concentrate on mental rather than physical activity as a prelude to the spiritual fertilization, growth and harvesting that will follow, if preparation has been properly made. Just as my white flowers turn to glowing red haws in the autumn. Beware not to rush towards a new active phase too quickly without adequate waiting period. A period of enforced chastity must be observed before doors open on new opportunities.
I stand for breaking down of old structures and a clearing away of the unwanted and outworn. If we don’t let go of the old, we could become like my branches, twisted and thorny. As we live our life we may need to discard that which has already served its purpose. If we are in a negative state of mind, we could be holding on to the clutter. And we may need to unload so that we can take fresh baggage on board. It may take time to unload, so it is best not to go forward too quickly.
If you feel impatient and cantankerous say silently to yourself: I release that which no longer serves me, I am at one with my environment.
Orapihlajan varjossa
Puut puhuvat on sarja paikkakohtaisia pienoiskuunnelmia, puiden puhetta ja puhetta puista. Touko-kesäkuun vaihde on orapihlajan aikaa. Tässä Tylppäliuskaorapihlaja, Crataegus monogyna saa suunvuoron, vuorotellen kolmella kielellä.
I skuggan av hagtornen
Träden talar är en serie minihörspel, trädens tal och tal om träd. Månadsskiftet maj-juni är hagtornens tid. Här får Trubbhagtornen, Crataegus monogyna ordet, på tre språk turvis.
In the shadow of the hawthorn
Trees Talk is a series of voice installations about talking trees, and talk about trees. Early summer is the time of the hawthorn. Here the Common hawthorn, Crataegus monogyna, will have a chance to speak, in three languages alternating.
FI
Minun nimeni on Crataegus, vaikka täälläpäin sanovat minua orapihlajaksi. Oikeastaan nimeni on Crataegus monogyna eli Tylppäliuskaorapihlaja. Suomessa minä viihdyn luonnonvaraisena vain maan eteläosissa ja Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikkoalueilla lähinnä lehdoissa, lehtoniityillä tai peltoja ja metsiä reunustavissa pensaikoissa. Minut onkin luokiteltu täällä uhanalaiseksi lajiksi. Me olemme levinneet lähes koko Eurooppaan Etelä-Skandinaviasta ja Baltiasta alkaen, Venäjän Keski- ja Pohjois-osia sekä Islantia lukuun ottamatta. Lisäksi meitä on Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Lähi-idässä. Voimme kasvaa kolmesta kuuteen metriä korkeaksi, joskus jopa korkeammaksikin. Väitetään että suurin Suomessa kasvava tylppäliuskaorapihlaja kasvaa Ahvenanmaan Finströmissä, ja sen korkeudeksi on mitattu 8 metriä.
Muiden orapihlajien tapaan olen piikkinen eli orainen. Sanovat että minua on hankala erottaa sukulaisestani, toisesta täällä luonnonvaraisena elävästä lajista, suippoliuskaorapihlajasta. Sen lehtiliuskat ovat kuitenkin suipot ja kärkiosistaan sahalaitaiset, kun taas minun lehtieni lapa on syvään pariliuskainen ja lehtien liuskat ovat tylpät tai kärjistään niukkahampaiset. Kukkani ovat valkoiset ja niiden verholehdet ovat tasasivuisen kolmiomaiset ja tylpät. Täällä minä kukin yleensä kesäkuussa. Hedelmäni on yksiluinen, munanmuotoinen, punainen luumarja.
Totta puhuakseni, nuorempana en osannut arvostaa tätä kasvupaikkaani. Minusta tuntui että kyhjötimme täällä takapihalla tietämättöminä tapahtumista linnan muurien sisäpuolella. Emmehän edes pääse näkemään ketä pääportista kulkee sisään ja ulos. Tosiasiassa olen unohtanut senkin vähän mitä olen nähnyt. Periaatteessa kyllä arvostan historiaa, mutta eihän sitä ymmärrä historiaksi silloin kun se on jokapäiväistä elämää.
Muinoin meillä oli tärkeä sija vanhojen kelttien puuaakkosissa eli beth-luis-nion (tai koivu-pihlaja-saarni) aakkosissa. Minä olin kuudes kirjain, h niin kuin huath eli orapihlaja. Heidän kuunkiertoon perustuvassa kalenterissaan minun kuukauteni ulottui toukokuun kolmannestatoista päivästä kesäkuun yhdeksänteen. Näissä kalenterikysymyksissä asiantuntijat ovat tosin olleet monta mieltä. Juliaanisen kalenterin mukaan (jota käytettiin Britanniassa ennen vuotta 1752) orapihlajan kuukausi alkoi toukokuun ensimmäisestä päivästä. Se oli tärkeä juhla, kevään tulijuhla nimeltä beltane, myöhemmin mayday ja nykyään vappu. Siihen aikaan kalenteri ymmärrettiin eri tavalla. Kevät ei vaihtunut kesäksi päivämäärän perusteella, vaan sen mukaan milloin orapihlajat puhkesivat kukkaan.
Keltit jakoivat vuoden kahtia pimeään ja valoisaan puoliskoon. Uusi vuosi marraskuun ensimmäisenä päivänä käynnisti pimeän puoliskon, ja vapunpäivä käynnisti valoisan kesäpuoliskon. Avioliiton saattoi solmia vain valoisaan vuodenaikaan. Kukintani oli varma merkki pimeän talviajan päättymisestä ja luonnon lisääntymiskyvyn paluusta. Kauniit valkoiset kukkani juhlistivat uutta rakkauden ja hedelmällisyyden aikaa, siittämisen ja synnyttämisen ihmettä.
Kelttien uskonnossa minä olin ensisijainen hedelmällisyyden symboli. Perinteisiin vapunpäivän juhlallisuuksiin kuului kosiskelu, tanssi ja kuhertelu metsiköissä. Sanotaan että tuoksuni on voimallinen, koska se muistuttaa naisen sukueritteiden tuoksua, innostaa lemmiskelyyn ja vahvistaa hedelmällisyyttä. Kkukintojani kannettiin häissä varmistamaan liiton hedelmällisyys. Minut liitettiin erilaisiin valkoisen jumalattaren edustajiin. Myös Roomalaisten eroottinen kukkaisjumalatar Flora ja kreikkalaisten avioliiton suojelijatar Hymen kantoivat kukkiani. Italiassa Orapihlaja-hengetär Cardea, valkoisen jumalattaren ilmentymä hänkin, valvoi synnytyksiä ja suojeli imeväisikäisiä. Hän vastusti avioliittoa, ellei sulhanen ollut tehnyt riittäviä henkilökohtaisia uhrauksia, ja häntä hyviteltiin kantamalla orapihlajanoksia hääjuhlissa.
Minä olen oiva esimerkki kristinuskon taistelusta pakanallisia uskomuksia ja juhlallisuuksia vastaan, erityisesti kun ne liittyivät seksuaalisuuteen, hedelmällisyyteen ja lisääntymiseen. Kristillinen paaston aika ja sukupuolisesta kanssakäymisestä pidättäytymisen aika Kristuksen erämaassa viettämän ajan muistoksi, osuu samaan ajankohtaan kuin muinaisten kelttien pyhät kevätjuhlat, jotka kirkko tuomitsi harhaoppisiksi.
Vanhoissa kronikoissa kerrotaan, että keskiyön sininen on minun värini ja että jalokiveni on lapis lazuli. Voimat joiden välittäjänä toimin liittyvät rakkauteen ja avioliittoon, hedelmällisyyteen ja suvunjatkamiseen sekä sydämeen. En tiedä voiko tuollaisiin vastaavuuksiin luottaa nykypäivänä, mutta täällä takapihalla kasvaessani minua lohduttaa tieto, että sukumme edustajat ovat näytelleet merkittävää osaa jo muinaisten kelttien juhlamenoissa.
SVE
Jag heter Crataegus, fast här kallar de mig också hagtorn. Egentligen heter jag Crataegus monogyna eller Trubbhagtorn. Som namnet anger växer mina hanblommor och honblommor på olika buskar. I Finland lever jag i vildvuxet tillstånd enbart i de södra delarna av landet och på Åland, i lundar, på ängar och i snårskogar som omger dem. Jag är faktiskt en utrotningshotad art här. Vi växer överallt i Europa, från och med Södra Skandinavien, särskilt på Gotland och Öland, förutom norra och mellersta Ryssland och på Island. Dessutom förekommer vi i NordAfrika, Turkiet och i Mellanöstern . Vi kan bli upp till sex meter höga, ibland till och med högre. Det sägs att den största Trubbhagtornen i Finland växer i Finström på Åland, och den är åtta meter hög.
Som alla hagtornar har jag törnen. Det påstås att man lätt sammanblandar mig med min släkting Spetshagtornen som också kan leva vildvuxen här. Men dess blad är spetsiga och sågtandade, medan mina blad är mer trubbiga. Jag blommar i juni här, och mina blommor är vita. Mina frukter är röda, äggformade bär med endast en sten.
Sanningen att säga uppskattade jag inte min växtplats som yngre. Det kändes som om vi tvingades stå här på bakgården ovetande om allt det som skedde innanför slottets murar. Vi kunde ju inte ens se vem som gick in och ut genom huvudporten. Men egentligen har jag redan glömt det lilla jag sett. I princip uppskattar jag det historiska, men man tänker ju inte på det som historia när det bara är livet till vardags.
Förr i tiden hade vår släkt en viktig plats i forntida kelternas trädalfabet eller beth-luis-nion (dvs. björk- rönn- ask-) alfabetet. Vi stod för den sjätte bokstaven, h som i huath eller hagtorn. I kelternas kalender varade vår månad från den trettonde maj till den nionde juni. Men om kalenderfrågor tvista de lärde. Enligt den Julianska kalendern som användes av britterna fram till 1752 inleddes hagtornens månad den första maj. Det var en viktig fest vid namn beltane, senare Valborg. Men på den tiden uppfattade man kalendern på ett annat sätt. Våren gick inte över i sommar enligt datum, utan då hagtornen blommade.
Kelterna delade upp året i en mörk och en ljus del. Nyåret i november inledde det mörka vinterhalvåret och första maj inledde det ljusa sommarhalvåret. Äktenskap kunde ingås endast under den ljusa tiden. Min blomstring var ett säkert tecken på att den mörka tiden var över och naturens livskraft hade återvänt. Mina vita blommor förkunnade tiden för kärlek och fruktbarhet, för avlandets och födandets mirakel.
Jag var den förnämsta fruktbarhetssymbolen i kelternas religion. De traditionella festligheterna vid första maj bestod av frieri, dans och älskog i skogsdungarna. Det sägs att min doft är kraftfull, eftersom den påminner om kvinnliga könsdofter, inspirerar till älskog och förstärker fruktsamhet. Mina blommor prydde ofta bröllop för att försäkra äktenskapets fruktbarhet. Jag förknippades med den vita gudinnans olika uttrycksformer. Romarnas erotiska blomstergudinna Flora och äktenskapets beskyddarinna hos grekerna, Hymen, bar mina blommor. I Italien vakade hagtornsgudinnan Cardea över förlossningar och spädbarn. Hon motsatte sig ett äktenskap ifall brudgummen inte gjort tillräknliga personliga uppoffringar, och för att blidka henne bar man hagtornskvistar på bröllopsfesten.
Jag utgör ett ypperligt exempel på kristendomens kamp mot hedniska övertygelser och festligheter, isynnerhet i samband med sexualitet, fruktbarhet och förökning. Den kristna fastetiden då man skulle avstå från könsumgänge för att hedra den tid som Kristus tillbringade i öknen, sammanföll med de forna kelternas heliga vårfest som kyrkan förbjöd som kätteri.
Enligt gamla skrifter är midnattsblått min färg och min ädelsten är lapis. De krafter jag förmedlar sammanhänger med kärlek och äktenskap, fruktbarhet och förökning och med hjärtat i allmänhet. Kanske man inte skall lita på sådana motsvarigheter i dagens värld, men när jag står här på bakgården är det en tröst att tänka på alla släktingar som spelat en betydande roll i de forna kelternas festligheter.
EN
My name is Crataegus, though they call me hawthorn here. My real name is Crataegus monogyna or Common hawthorn. In Finland I live wild only in the southern opart of the country and on Åland, mainly in groves and meadows or woods surrounding fields. here I have been classified as an endangered species. We live in most of Europe, North Africa and the Middle east, with the exception of northern and central Russia and Iceland. We can grow from three up to six meters high, sometimes higher. The tallest hawthorn in Finland grows in Finström on Åland and is 8 meters high.
Like other hawthorns I have thorns, though they are rather small. They say it is difficult to distinguish between me and my relative Crataegus rhipidophylla who lives wild here too. Her leaves are saw-edged whereas my leaves are deeply lobed and only slightly saw-edged. My flowers are white and here I normally bloom in June. My fruits or haws are small egg shaped red berries with a single seed.
To be honest I did not appreciate this place when younger. I felt we were stuck here in the backyard without knowledge of what took place within the walls of the castle. We could not even see who came in or went out through the main gate. However, I have forgotten most of what I did see, as well. I am interested in history, but you never notice every day life as history.
In ancient times we had an important role in the Celtic tree alphabet or the beth-luis-nion (or birch, rowan, ash) alphabet. I stood for the sixth letter h, huath or hawthorn. Their calendar was based on the moon and my month was from thirteenth of May to the ninth of June. According to the old style Julian calendar, which was used in Britain before 1752, the hawthorn moth would start around May Day or 1st of May which is also Beltane the spring Fire Festival of renewed growth and strength. In those days it was the blossoming of the May tree, not the date alone, which announced the true arrival of spring and summer.
The Celts divided the year into a dark half and a light half. Hence, the new year, on 1st November, introduced the first dark winter half of the cycle, the mayday started the light summer portion. Marriages were allowed to take place only during the light half of the year. My blossoming marked the certain end of the dark days of winter and the return of the procreative forces of nature. My white flowers gave cause for celebration of nature’s capacity for renewed life and love, and for the wonders of lovemaking, conception and childbirth.
In pagan Celtic religion I was a prime symbol of fertility. Traditional May Day festivities were times of courtship, dancing and lovemaking in the woods. My perfume is said to be potent, resembling the female sexual excretions, thought to encourage lovemaking and to enrich fertility. My flowers were carried at weddings to ensure fertility to the union. I am associated with various forms of the white goddess. The openly erotic flower goddess Flora of the Romans and the Greek goddess of marriage Hymen carried a torch of hawthorn. In Italy the hawthorn goddess Cardea presided over childbirth and protected infants. She was opposed to marriages unless sufficient personal sacrifice was made by the groom, and she was propitiated by carrying hawthorn branches at weddings.
I am an excellent example of the struggles Christianity had with fighting pagan beliefs and celebrations, especially when related to sexuality, fertility and reproduction. The Christian season of Lent, the time of fasting and sexual abstinence in commemoration of Christ’s time in the wilderness takes place during the time of ancient sacred spring celebrations, which were condemned as heresy.
According to old wisdom my colour is midnight blue, and my stone is lapis lazuli. The forces I am channelling include love and marriage, fertility and procreation and the heart. I am not sure whether one should believe such correspondences today. Nevertheless, growing here in the backyard, I feel comforted by the thought that my ancestors have played a prominent part in the festivities of the ancient Celts.
This work is discussed in English in the section 7.2.4 (pp 201-204) and in the chapter 7.3 "Exhausting Modernity - Liveness in the Shadow of the Hawthorn" (pp 204-213) in
Performing Landscape – Notes on Site-specific Work and Artistic Research. Texts 2001-2011. Acta Scenica 28. Theatre Academy Helsinki 2012. Available here.
It is discussed in Finnish in the article “Elävä esitys” [Live performance] in Marjatta Häti-Korkeila, Hanna Järvinen, Jukka Kortti, Riku Roihankorpi (eds.) Teatteri ja Media(t) [Theatre and Media] Näyttämö ja tutkimus 5. Teatterintutkimuksen seura Helsinki 2014, 13-36. Here
Orapihlajan varjossa
Puut puhuvat on sarja paikkakohtaisia pienoiskuunnelmia, puiden puhetta ja puhetta puista. Touko-kesäkuun vaihde on orapihlajan aikaa. Tässä Iso orapihlaja, Crataegus submollis saa suunvuoron, vuorotellen kolmella kielellä.
I skuggan av hagtornen
Träden talar är en serie minihörspel, trädens tal och tal om träd. Månadsskiftet maj-juni är hagtornens tid. Här får Trädhagtornen, Crataegus submollis ordet, på tre språk turvis.
In the shadow of the hawthorn
Trees Talk is a series of voice installations about talking trees, and talk about trees. Early summer is the time of the hawthorn. Here the Quebec hawthorn, Crataegus submollis, will have a chance to speak, in three languages alternating.
FI
Minun nimeni on Crataegus, vaikka täälläpäin sanovat minua orapihlajaksi. Crataegus tulee kreikan kielen sanasta kratos, kova, koska puuainekseni on kovaa ja kestävää. Koska usein olen melko hoikka, sitä käytetään lähinnä veitsien varsiin tai pikkuesineisiin. Juuristoni puuaines on erityisen hienoa ja soveltuu kammoiksi tai hiuskoruiksi.
Orapihlajien suku on hyvin vanha. Pohjois-Amerikasta on löydetty liitukaudella 140 ja 170 milj. vuotta sitten eläneitä fossiilijäännöksiä sukulaisistamme. Siellä luonnonvaraisia orapihlajalajeja on sadoittain. Minä olen Crataegus submollis, eli iso-orapihlaja, ja olen alkujaan kotoisin Amerikasta minäkin. Voin kasvaa jopa kymmenen metrin korkuiseksi ja tuotan poikkeuksellisen runsaasti punaisia luumarjoja.
Minut on istutettu tähän varta vasten, vaikka tässä on kieltämättä juurilleni hiukan ahdas kasvupaikka, varsinkin näin vanhemmiten. Toisaalta aurinko paistaa tähän mukavasti, eikä liikenne pahemmin haittaa. Pidän siitä että voin levittää oksani vapaasti joka suuntaan. Vaikka näyttää siltä että meitä on tässä kaksi vierekkäin, olen vain haarautunut kahtia kasvaessani.
Runkoni vääntyy koristeellisesti iän myötä. Lehdet ja kukat ilmestyvät samaan aikaan toukokuussa. Kukkanuppuni ovat pieniä valkoisia palloja joista paljastuu viisi valkoista terälehteä. Kukkani ovat tyypillisiä ruusukasvien kukkia ja sijaitsevat huiskiloina oksien latvoissa. Kukkien tuoksu johtuu kuulemma niiden sisältämästä trimetyyliamiinista. Kukinnan jälkeen melko nopeasti kehittyvät hedelmäni ovat koristeellisia, punaisia luumarjoja. Englanninkielinen nimeni Hawthorn viittaa juuri marjoihini, joita kutsutaan nimellä haws. Ne säilyvät syksyllä oksillani pitkään lehtien jo pudottua. Ihmisten mielestä ne ovat jauhoisen mauttomia, mutta linnut syövät niitä innolla talvisaikaan.
Olen myös tunnettu rohdoskasvi. Marjoistani sekä lehdistä ja kukkivista versoista valmistettu uute sisältää flavonoideja, ja sitä käytetään lievien sydänoireiden ja hermostollisten häiriöiden hoitoon. Rohdoksena käytetään erityisesti tylppäliuskaorapihlajien kukkia, lehtiä ja hedelmiä, mutta kyllä minunkin kukkani, lehteni ja marjani alentavat verenpainetta, elvyttävät sydäntä ja vaikuttavat rauhoittavasti. Ne lisäävät sydämen suorituskykyä tehostamalla sydänlihaksen aineenvaihduntaa. Niitä käytetään vähentämään sydämen tiuhalyöntisyyttä ja tasaamaan rytmihäiriöitä. Niillä on myös hermostuneisuutta ja lievää unettomuutta parantava vaikutus. Vaikutus perustuu sydänlihaksen verenvirtauksen, lyöntitilavuuden ja supistuskyvyn lisääntymiseen sekä hapenpuutteen sietokyvyn paranemiseen. Vaikuttavia aineryhmiä ovat kuulemma flavonit, flavoni- ja flavonoliglykosidit ja oligomeeriset proantosyanidiinit.
Koska vaikutan sydämen toimintaan, minua ei pidä ryhtyä käyttämään omatoimisesti. Vaikka sanotaan, etten aiheuta sivuvaikutuksia, en sovi käytettäväksi yhtäaikaisesti digitalis- ja beta-salpaajavalmisteiden kanssa, koska saatan voimistaa niiden vaikutusta. Ja on syytä muistaa, ettei minusta ole apua akuutin sydänsairauden hoidossa vaan sovellun lähinnä ennalta ehkäisyyn.
Värähtelyyn perustuvassa lääkinnässä minua käytetään vahvistamaan rakkauden parannusvoimaa, tuottamaan luottamusta ja anteeksiantoa ja auttamaan sydämen puhdistamisessa kielteisyydestä. Siinä on minusta järkeä, tai paremminkin sydämen viisautta.
SVE
Mitt namn är Crataegus, men här i trakten kallar de mig hagtorn. Crataegus kommer från grekiskans kratos, hård, och syftar på mitt trävirke som är hårt och hållbart. Jag är ofta rätt slank så virket används huvudsakligen till knivskaft eller små föremål. Virket i mina rötter år särskilt fint och lämpar sig till hårspännen.
Hagtornssläktet är mycket gammalt. I Nord-Amerika har man hittat fossil av hagtorn som levt för 140 och t.o.m. 170 miljoner år sedan. Där finns även idag hundratals hagtornsarter. Jag är Crataegus submollis, eller trädhagtorn. Jag kan bli upp till tio meter hög och jag producerar rikligt med röda små frukter eller bär.
Jag har planterats här enkom, och trivs nog bra, fastän det har blivit lite trångt för mina rötter på äldre där. Solen skiner behagligt här och trafiken är inget större problem. Jag trivs med att sträcka på grenarna fritt åt alla håll. Det kan se ut som om vi var två som växer här intill varandra, men det är nog bara jag som förgrenat mig.
Min stam vrider sig dekorativt med åren. Bladen och blommorna dyker upp samtidigt i maj. Knopparna är små vita bollar som vecklar ut fem vita kronblad. Mina blommor är typiska rosenblomster och växer i en klase. Den speciella doften kommer sig av ämnet trimetylamin. Mina frukter utvecklas rätt snabbt efter blomningen och de är också dekorativa, röda bär. Mitt engelska namn hawthorn syftar just på bären som kallas haws. De är kvar på grenarna länge efter att löven fallit. Människorna tycker att de är mjöliga men fåglarna äter dem med god aptit på vintern.
Jag är också en välkänd medicinalväxt. En dekokt gjord på mina bär, blad och blommande kvistar innehåller flavonoider, och den används för att bota lindriga hjärt- och nervsymptom. Det är särskilt trubbhagtornen som används som läkemedel, men mina blad, blomster och bär har också förmågan att sänka blodtrycket, stärka hjärtat och verka lugnande. De ökar hjärtats kapacitet genom att förbättra ämnesomsättningen i hjärtmuskeln. De används för att balansera rytmstörningar och de kan lindra nervositet och sömnlöshet. De verksamma ämnena är flavonoider, flavon- och flavonolglukosider och oligomeriska proantosyanidiner.
Eftersom jag påverkar hjärtat skall man inte experimentera med mig på egen hand. Det sägs att jag inte ger några biverkningar, men man skall i alla fall inte kombinera mig med digitalis preparat eller betablockerare, för jag kan förstärka deras verkan. Och jag är till ingen nytta i akuta fall utan kan med fördel användas främst i förebyggande syfte.
I medicin som bygger på vibrationer används jag till att stärka kärlekens helande kraft, skapa tillit och förlåtelse och att rensa hjärtat från negativa känslor. Det tycker jag låter vettigt, eller som ett uttryck för hjärtats visdom.
EN
My name is Crataegus, though here they sometimes call me hawthorn. Crataegus comes from the greek word kratos, hard, and refers to my wood, which is very hard- Since I am mostly slender, it is used only for handles of knives or small objects. The wood at the root is very fine and used for combs and hair ornaments or small trinket boxes.
The family of hawthorns is very old. In North America they have found fossils of us that date from 140 ja 170 miljon years ago. There you can find hundreds of species of us. I am Crataegus submollis, or Quebec hawthorn and originate in America as well. I can grow up to ten meters high and I produce a huge amount of red fruits.
I am planted here on purpose, though my roots do not really have enough space here. The sun shines nicely here, though, and the traffic is not bad. I like to spread out my branches freely in all directions. It looks like there were two of us growing here together, but it is only me and my branches.
My slender trunk is twisted with age. My leaves and flowers appear together in May and my flower buds open into little white balls and then to show five white petals. Their scent is due to the trimetylamine they contain. My small red fruits are called haws and they turn deeply red in the fall and stay on long after the leaves have fallen. People say they do not taste much, but birds love them in wintertime.
I am well known for my medicinal powers. The fruits and flowers of most hawthorns are well-known in herbal folk medicine as a heart tonic and modern research has borne out this use. My fruits and flowers have a hypotensive effect as well as acting as a direct and mild heart tonic. They are especially indicated in the treatment of weak heart combined with high blood pressure. I am normally used either as a tea or a tincture.My flowers, fruits and leaves reduce blood pressure and stimulate the heart, and act as a mild sedative as well. Because of my effects on the heart, I am not suitable for self medication.
In vibrational medicine I am used to stimulate the healing power of love, engendering trust and forgiveness and helping to cleanse the heart of negativity. And that makes sense to me, or should I say seems to follow the wisdom of the heart
