Pajun puhetta [Willow talk]
– pienoiskuunnelma (8 min.), koonnut ja tulkinnut Annette Arlander. Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian yhteistyöprojekti, galleria Välivuosi (entinen Kuumola) 25.4.-29.4. klo 13-18.
Lähteet
Roisin Carroll: The Crane Bag, Irish Ogham Publications 1997
Robert Graves: The White Goddess, Noonday Press 1990 (orig. 1948)
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto: Druidien puuhoroskooppi, Ateena-kustannus 1997
Topelius-Tegnér: Sov du lilla videung
Katri Vala: Pajupilli
Pajun puhetta [the talk of the willow in Finnish and a lullaby in Swedish]
Minun nimeni on Salix, mutta täälläpäin sanovat minua pajuksi. Luulen, että nimeni on salix caprea, raita, mutta ehkä minussa on salavan (salix fragilis) ja valkosalavankin sukua, salix alba. Pajuja on monenlaisia ja me risteydymme helposti keskenämme. Suomessa on parikymmentä pajulajia. Kiiltolehtipajut ovat kuulemma yleisimpiä, joten olen varmaankin ainakin osaksi yksi heistä. Useimmat ovat parimetrisiä pensaita, toisin kuin valtavan kookkaat halavat. Kukinnoista meidät helpoimmin tunnistaa. Pajunkissat ilmestyvät oksillemme jo varhain keväällä, ennen lehtien puhkeamista, ja tarjoamme hyönteisille ensimmäisen aterian talven jälkeen. Me olemme kaksikotisia, kuten kaikki pajut, eli hedenorkot ja eminorkot ovat eri yksilöissä. Hedenorkot ovat pulleita ja siitepölystä keltaisia, eminorkot vihreitä ja särmikkäämpiä. Pienet siemenet kypsyvät keskikesällä tuulen kuljeteltaviksi. Puuaineksemme on sitkeää ja soveltuu hyvin punottavaksi monenlaisiksi koreiksi. Ja kyllä pajupillitkin tehdään pajusta.
Englanniksi nimeni on Willow, ja se on mielestäni kaunis nimi, noitien sukua. Pajun kuoresta saatu salisyylihappo lievittää reumaattista särkyä, jonka uskottiin johtuvan noituudesta. Pajun rakkaus veteen yhdistettiin kuuhun, kasteen ja kosteuden lahjoittajaan. Paju kuuluu kuulle, se on omistettu kuun jumalattarelle kuoleman hallitsijan hahmossaan. Muinainen tapa käyttää hatussaan pajunoksaa jos rakastettu oli hylännyt, oli ehkä aiemmin ollut keino torjua kuun jumalattaren mustasukkaisuutta. Druidien ihmisuhrit uhrattiin täydenkuun aikaan pajukoreissa ja pajukoreissa purjehdittiin noitasapatteihin vielä 1500-luvulla. Kerrotaan, että Orfeus sai yliluonnolliset laulunlahjansa koskettaessaan lehdossa pajunoksaa. Muinaisessa metsän puiden laulussa sanotaankin: älä polta pajua, runoilijoille pyhitettyä puuta.
On totta että me rakastamme vettä ja viihdymme alavilla mailla tai kosteilla paikoilla. Me taivumme tuulenpuuskien mukaan ja opetamme esimerkillämme, että henkisen polun seuraaminen, sen mukaan virtaaminen, muuttaa muovautuvaksi kuin ruukuntekijän savi. Jos jäykistyt ja kangistut uusien ideoiden synnyttäminen voi tuntua vaikealta, ja voit kehittää kaikenlaisia kosteusperäisiä sairauksia ja jäykistyä myös mieleltäsi. Mutta jos miehinen ja naisellinen on sinussa hyvin sopusoinnussa voit todella nauttia luomisen ilosta. Minusta voi olla apua miehille, jotka ovat tutustumassa naiselliseen puoleensa ja naisille, jotka kieltävät naiselliset piirteensä. Koska kuu on hallitsijani muistutan sinua aina tunnekehostasi. Yhteyden luominen veteen ja kuuhun auttaa selvittämään ylimääräiset tunnetaakat. Kun kaipaat yhteyttä tunteisiisi vietä hetki lähelläni, ja sano hiljaa itsellesi: ”Päästän irti kaikesta mikä ei enää ole minulle hyödyksi. Olen yhtä ympäristöni kanssa.”
Vanhoissa beth-luis-nion eli koivu-pihlaja-saarni -aakkosissa on kolmetoista konsonanttia, ja paju on niistä viides. Paju oli lumouksen, runouden ja noitien puu ja numero viisi (v) oli pyhitetty roomalaisten kuun jumalattarelle Minervalle. Kuunkiertoon perustuvia noin 28 vuorokauden kuukausia on aurinkovuodessa kolmetoista, ja yksi päivä jää yli. Koivu-pihlaja-saarni - kalenterissa minun kuukauteni alkaa 15 huhtikuuta ja jatkuu 12 toukokuuta asti. Toukokuun ensimmäinen, Valpurin yö ja vappu, joka tunnetaan hurjista juhlista ja taioista osuu sen keskivaiheille. Voi olla että palmusunnuntain pajunoksat ovat peräisin pajun kuukauden alkajaisiksi järjestetyistä juhlista.
Ystävieni mukaan olen viehättävä, ja minussa voi aistia jotakin salaperäistä. Mieleni on täynnä muotoutumattomia ajatuksia, tiedostamattomia toiveita. Olen hyvin tunteellinen, rakastan auringon lämpöä ja oleskelen mielelläni veden äärellä. Reagoin aina kaikilla aisteillani. Toisin kuin monet muut puut minä osaan nauttia hetken onnesta enkä kiellä sitä itseltäni. Ulkoiseen nöyryyteeni ei silti pidä luottaa, sillä voin olla toimelias ja päättäväinen kun tiedän mitä haluan. En koskaan tyrkytä kenellekään mitään, vaan kunnioitan toisia, eikä minulla ole mitään tarvetta komennella. Sanotaan että minussa on ripaus runoilijaa, enkä kiistä sitä. Pessimismiäni ei pidä ottaa liian vakavasti. Myönnän, että olen kumppanina melko vaikea, sillä en sopeudu helposti muutoksiin enkä pidä kompromisseista. On niitä jotka väittävät, että avuttomuuteni ja suojattomuuteni on vain taktiikkaa, että esitän heikkoa vain huvikseni, tai hyötyäkseni siitä. Yleensä pystyn kyllä suojaamaan elämäni aivan hyvin. Tunteissani olen romantikko. En arvosta arkista, väritöntä elämää vaan kaipaan tunteita ja nautintoja joihin voin suhtautua runollisesti. Minulla on taiteellisia lahjoja, intuitiota ja mielikuvitusta. Ajattelutapani auttaa minua arvaamaan muiden toiveet ja ajatukset ja siksi olen joskus hyvä psykologi. Elämäni virtaa useimmiten rauhallisesti, mutta joskus tuntuu että haen tieten tahtoen rakkaussuruja elämääni. Vahvimmat ominaisuuteni ovat intuitio ja vilkas mielikuvitus.
Katri Vala kirjoitti kauniisti itsestään, ja samalla meistä:
En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta
ja hiukan aamunsarastusta.
Pidän myös kehtolaulusta, jonka sävelen kuulen mielessäni kaikkia Topeliuksen ja Tegnérin tekijänoikeuksia uhmaten:
Sov du lilla videung
än så är det vinter
Än så sova björk och ljung
ros och hyacinter
Än så är det långt till vår
innan rönn i blomma står
Sov du lilla vide
än så är det vinter.
