Tutkimusprosessin eteneminen
Edellä esitetyt kolme erilaista tapaa lähestyä kokemuksellista tutkimistapaa – omakohtainen kokemus, katsojien kokemus sekä installaatiotaiteen referenssiteoksiin liittyvä tarkastelutapa – osoittavat, miten erilaiset näkökulmat piirtävät lopulta esiin myös tutkijan subjektiivista näkemystä, koska käytäntölähtöisen taiteilija-tutkijan henkilökohtainen kokemushorisontti väistämättä vaikuttaa aineiston tarkastelutapaan ja siihen, mitkä asiat korostuvat ja nousevat kirjoittajalle merkityksellisiksi. Tämä tilanne toistuu selvästi muissakin kuin taiteellisesti painottuneissa laadullisissa tutkimuksissa, koska jokaisen tutkimuksen taustalta löytyy aina jokin inhimillinen tekijä ja yksilö. Toimintatutkimukseen perehtyneiden kirjoittajien teksteissä subjektiivisuuden hyväksyminen ei ole kuitenkaan negatiivinen asia vaan vain tietty tutkimisen tapa:
Toimintatutkija osallistuu tutkimaansa toimintaan tehden tutkimuskohteeseensa tarkoituksellisen muutokseen tähtäävän intervention. Kun tutkijan hyveinä on perinteisesti pidetty objektiivisuutta, toimintatutkija on aktiivinen vaikuttaja ja toimija, eikä hän edes oleta olevansa ulkopuolinen tai neutraali. (Heikkinen & Rovio & Syrjälä 2007, 19.)
Omista teoksista puhumisen olennaisuutta ja problemaattisuutta pohtii taiteen tutkimuksen kannalta puolestaan Kuvataideakatemia maalauksen professori Tarja Pitkänen-Walter, tutkimuksessaan Liian haurasta kuvaksi – maalauksen aistisuudesta (2006). Hän keskustelee kirjassaan psykoanalyytikko Pirkko Siltalan kanssa taiteilijan tarpeesta kommunikoida, mutta samalla jättää osa asioista tarkoituksella vapaasti tulkittaviksi:
Jos kuvataiteilija ei selosta tai selitä teoksiaan liikaa, kyse on juuri aukijättämisestä, mutta myös taiteellisen työskentelyn ja subjektiuden suojaamisesta. [---] Yksilöllisyyteen sisältyy hyvin tärkeänä tekijänä oman tilan rakentaminen, sen suojaaminen ja kyky olla siinä hajoamatta, häviämättä. (Siltalan haastattelu teoksessa Pitkänen-Walter 2006, 34.)
Between two skies oli ensimmäinen varsinainen taiteelliseen tohtorintutkintooni kuuluva teos ja myös ensimmäinen esityksellinen teokseni ilman koreografin tai ohjaajan päävastuuta. Lähtiessäni tekemään tätä projektia en onneksi ennalta problematisoinut kaikkia matkanvarren hetteikköjä, kuten tuottamiseen, ajankäyttöön, kokonaisuuden organisoimiseen, jaettuun tekijyyteen sekä yleisön huomioimiseen liittyviä moninaisia vaiheita. Yhden tutkimuskokonaisuuteen kuuluvista teoksista täytyy olla ensimmäinen ja tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että vasta sen aikana selviää, millä tavoilla taiteilija-tutkija loppujen lopuksi tutkii. Vaikka omalla kohdallani eteeni olikin osunut jo aiemmin tätä tutkimusta pohjustavia teoksia, joissa olin saanut mahdollisuuden kokeilla erilaisia osallistumistapoja ja aineettomia materiaaleja, olin silti jälleen uuden ja tunnustelevan, eräänlaisen tutkimuksellisen aamuhämärän edessä. Tällaisissa tilanteissa on rauhoittavaa löytää useammasta taiteellista sekä toimintatutkimusta käsittelevästä tekstistä keskustelua siitä, että aito uuden etsiminen vaatii teokselle ja työryhmälle antautumista ja sameisiin vesiin ajautumista, jotta voi ylipäätään löytää kirkkaita tai uudenlaisia ajatuskuvioita. (muun muassa Heikkinen & Rovio & Syrjälä 2007, Hannula & Suoranta & Vaden 2003, Seppä 2012).
Teosprosessin alussa kysyin, esiintyykö lavastustaide väleissä ja raja-alueilla kuten esiintyjän, tilan ja katsojan välisissä suhteissa ja miten skenografin työskentely muuttuu draamanjälkeisyyteen siirryttäessä? Aiempi näkymättömyyden tarkastelutapani, jossa huomio kohdentuu taiteilijan työprosessin aineettomiin puoliin sekä valitun tilan erityisominaisuuksiin, oli siis edelleen käytössä. Prosessin aikana kysymykset tarkentuivat yleisistä yksilöllisemmiksi ja muuntuivat tutkittavampaan muotoon; miten skenografi reagoi alati muutoksessa oleviin nyky-teoksiin ja voiko tilallisuuden rakentuminen olla jaettu prosessi? Tämän esitysinstallaation tapauksessa tilallisesta prosessista tuli selkeästi työryhmän kesken, mutta ei vielä varsinaisesti yleisön kanssa jaettu prosessi. Katsojapalautteiden perusteella kokemus oli esityksen tilaan yleisönsä moniaistisesti 'upottava' mutta ei kuitenkaan teoksen valmistusprosessia avaava tai siihen muuten osallistava.
Seuraavassa taiteellisessa demonstraatiossa keväällä 2013, yhteistyössä neljän eri alan taiteilija-tutkijan[1] kanssa, esityksen tilataiteilijan työtapamuutos näyttäytyi myös osallistujille kokeellisempana. Tällä kertaa yleisöllä oli mahdollisuus vaikuttaa ratkaisevasti tapahtumien kulkuun, esiintyjien reagoidessa äänellään ja liikkeillään, yleisön koskettaessa ja siirrellessä heitä. Muutos tapahtui osittain siksi, että taiteilija-tutkijoista koostuvan työryhmän jaettu tekijyys[2] ja tutkimusaiheet kommunikoivat luontevasti keskenään ja omalla kohdallani myös siksi, että osallistuin harjoitusprosessiin ja esitystapahtumaan jälleen esiintyjä-positiosta käsin. Näin kokemus ja sanaton kommunikaatio siitä, mitä tilallisessa kokonaisilmaisussa on tapahtumassa osallistujien ja esiintyjien välillä, ratkaistiin esityksen hetkellä osapuolten välillä. Valitsin esitysmateriaalikseni ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen joustavasti muokkautuvan saven, joka konkreettisesti toi kosketus-, liike- ja paineaistimuksia näkyväksi samalla reagoinnin intensiteetillä kuin laulajan ääni tai esitystaiteilijan ele. Tämä prosessi ja haptisuutta korostava materiaali myös perusteli sitä ennakkokäsitystäni, että näkymättömyys asenteena ei merkitse välttämättä kaikesta käsin kosketeltavasta irtaantumista vaan ennemminkin vasta muotoutuvan tilallisuuden kommunikoitavaksi ja läpinäkyväksi tekemistä.
[1] Esiintyjien koskettamiseen ja liikuttelemiseen perustuva osallistava esitysdemonstraatio Corridor II toteutettiin Teatterikorkeakoulussa 1.3.2013 taiteellisen tutkimuksen kansainvälisen esittävän taiteen tapahtumassa (CARPA 3). Työryhmä: esitystaiteilija Julius Elo, esityksen tilataiteilija Elina Lifländer, säveltäjä Pasi Lyytikäinen ja laulaja Sirkka Kosonen.
[2] Testasimme työryhmässä tällä kertaa selkeää jakoa kunkin neljän jäsenen omaan ohjausvuoroon, jolloin oli mahdollisuus vetää harjoitteita työryhmälle ja keskittyä kunkin omaan tutkimusaiheeseen vuoron perään erillisinä päivinä. Avasimme tätä työskentelymenetelmäämme osallistujille esitystapahtuman jälkeen myös sanallisesti.
Kirjallisuus
Arlander, Annette 1998 Esitys tilana. Acta scenica 2. Helsinki: Teatterikorkeakoulu.
Arlander, Annette 2011 Characteristics of Visual and Performing Arts.Teoksessa Biggs, Michael & Karlsson, Henrik (toim.) Research in the Art. London and New York: Routledge.
Armstrong, Gordon S. 1988 Images in the Interstice: The Phenomenal Theater of Robert Wilson. Modern Drama Volume XXXI Number 4. Canada: University of Toronto Press, pp. 571-587.
Bachelard, Gaston 2003 (1957) Tilan poetiikka. Suom. T. Roinila, Helsinki: Edita Prima Oy.
Bishop, Claire 2005 Installation Art: A Critical History. London: Tate Publishing.
Borriaud, Nicholas 2002 Relational Aesthetics. Paris: Les Presses du réel.
Carlson, Marvin 2006 (1994) Esitys ja performanssi. Suom. Riina Maukola. Helsinki: Like.
Parviainen, Jaana 2002 Kinesteettinen empatia. Teoksessa Haaparanta, L. & Oesch, E. (toim.) Kokemus. Tampere: Tampereen yliopistopaino.
Erkkilä, Helena 2008 Ruumiin kuvia! Suomalainen performanssi-ja kehotaide 1980-ja 1990 luvulla psykoanalyysin valossa. Kuvataiteen keskusarkisto 15. Helsinki: Valtion taidemuseo.
Erkkilä, Helena & Haapala, Leevi & Johansson, Hanna & Sakari, Marja (toim.) 1999. Katoava taide. Valtion taidemuseon museojulkaisu. Helsinki: Valtion taidemuseo.
Fisher-Lichte, Erica 2008 The Transformative Power of Performance: A New Aesthetics. Trans. Saskya Iris Jain, London and New York: Routledge.
Foster, Susan Leigh 2010 Choreographing Empathy: Kinesthesia in Performance. New York: Routledge.
Haapoja, Terike 2006 Esitys ja installaatio. Teatteri-lehti 1/2006. Helsinki. Kustannus oy Teatteri, 32-36.
Haapoja, Terike 2010 Tilan politiikka. teoksessa Ruuskanen, Annukka toim. Nykyteatterikirja 2000-luvun uusi skene. Helsinki: Like, Teatterikorkeakoulu.
Hannula, Mika 2004 Nykytaiteen harharetket: kommunikaatioprosessi valkoisen kuution ulkopuolella. Helsinki: Kuvataideakatemia.
Hannula, Mika & Suoranta, Juha & Vadén, Tere 2003 Otsikko uusiksi: Taiteellisen tutkimuksen suuntaviivat. 23°45. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura.
Heikkinen, Hannu, Rovio Esa & Syrjälä, Leena (toim.) 2007 Toiminnasta tietoon, toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Helsinki: Kansanvalistusseura.
Heimonen, Kirsi 2009 Sukellus liikkeeseen – liikeimprovisaatio tanssimisen ja kirjoittamisen lähteenä. Acta Scenica 24. Helsinki: Teatterikorkeakoulu.
Horelli-Kukkonen, Liisa 1993 Asunto psykologisena ympäristönä : Asujan ja asunnon vuorovaikutusta koskeva tutkimus pientalojen itsesuunnittelukokeilun valossa. Espoo: Teknillinen Korkeakoulu, Arkkitehtiosasto.
Humalisto, Tomi 2012 Toisin tehtyä, toisin nähtyä – esittävien taiteiden valosuunnittelusta muutosten äärellä. Acta Scenica 27. Helsinki: Teatterikorkeakoulu.
Ikonen, Liisa 2006 Dialogista skenografiaa. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.
Irwin, Kathleen 2007 The Ambit of Performativity. How Site Makes Meaning in Site-Specific Performance. Helsinki: Aaltoyliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.
Kantokorpi, Otso 1998 Galleriatila sosiaalisena veistoksena. Taide-lehti 3/1998, Helsinki: Kustannus oy Taide, 52-55.
Kantonen, Lea (toim.) 2010 Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua. Keskustelevaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta taiteesta. Helsinki: Kuvataideakatemia.
Kiljunen, Satu & Hannula, Mika 2001 Taiteellinen tutkimus. Helsinki: Kuvataideakatemia.
Koskenniemi, Pieta 2007 Osallistava teatteri, Devising ja muita merkillisyyksiä. Opintokeskus, Kansalaisfoorumi.
Lefebvre, Henri 2004 (1992) Rhythmanalysis: Space, Time and Everyday Life. trans. Stuart Elden and Gerald Moore, Great Britain: Biddles Ltd.
Lehmann, Hans-Thies 2009 (1999) Draaman jälkeinen teatteri. Suom. Riitta Virkkunen, Helsinki: Like.
Moszynska, Anna 2013 Sculpture Now. London: Thames & Hudson.
Mäkelä, Maarit 2003 Saveen piirtyviä muistoja Subjektiivisen luomisprosessin ja sukupuolen representaatioita. Helsinki: Aaltoyliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.
Mäki, Teemu 2005 Näkyvä pimeys: Esseitä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta, Helsinki: Like, Kuvataideakatemia.
Mäkinen, Olli & Mäntymäki, Tiina (toim.) 2007 Taide ja liike: keho, tila, ääni, kuva, kieli. Vaasa: Vaasan yliopisto.
Oddey, Alison & White, Christine 2006 The Potentials of Spaces: The Theory and Practice of Scenography and Performance. UK/USA: Intellect.
Pasanen, Kimmo 2004 Musta neliö – Abstraktin taiteen salat. Helsinki: Kustannus Oy Taide.
Pirilä, Marja & Seppänen, Janne 2002 Camera Obscura; Sisätila-Ulkotila, Helsinki: Musta Taide.
Pitkänen-Walter, Tarja 2006 Liian haurasta kuvaksi – maalauksen aistisuudesta. Helsinki: Kuvataideakatemia, Like.
Ruuskanen, Annukka 2010 toim. Nykyteatterikirja 2000-luvun uusi skene. Helsinki: Like, Teatterikorkeakoulu.
Seppä, Anita 2012 Kuvien Tulkinta. Helsinki: Gaudeamus Oy.
Silde, Marja (toim.) 2011 Nykynäyttelijän taide - horjutuksia ja siirtymiä. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, Maahenki Oy.
Shilder, Paul 1935/1978: The Image and Appearance of the Human Body: Studies in Constructive Energies of the Psyche. New York: International Universities Press.
Tuan, Yi-Fu 1977 Space and Place - The Perspective of Experience. Minneapolis: University of Minnesota Press.
Varto, Juha & Saarnivaara, Marjatta & Tervahattu, Heikki (toim.) 2003 Kohtaamisia taiteen ja tutkimisen maastoissa. Hamina: Akatiimi Oy.
Ylönen, Maarit E. 2003 Refleksiivinen ruumis, tanssin rajapintoja, teoksessa Saarikoski Helena (toim.) Tanssi, tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tietolipas 186. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.