Aleksi Lehikoinen, yksi Suomen johtavista lintututkijoista toteaa, että Suomessa pesivistä linnuista melkein kolmasosa on todettu uhanalaisiksi, ja useita lajeja on sukupuuton partaalla. Lintujen väheneminen on indikaattori koko luonnon hyvinvoinnista. Lintukato osoittaa tilanteen olevan huono. Kullakin lajilla on oma tehtävänsä eikä ole tietoa, miten yhden lajin katoaminen ekosysteemistä vaikuttaa kokonaisuudessa. (Silvennoinen 2024)
Huoleni ei siis koske vain lintujen kohtaloa, vaan kaiken elonkirjon yhteen kytkeytymisen kautta kyse on laajemmin koko luonnon tilasta. Lähelle kotiani Kotkassa on myös suunnitteilla akkumateriaali- ja kennotehdas. Akkumateriaalitehtaan tulo Kotkaan ei ole varmistunut, mutta tehtaalle osoitettu kaavamuutosalue Keltakallio I aiheutti sen, että 139 ha alue avohakattiin. Hankealueen luontoselvityksen(Laitinen /Ramboll Oy 2024) mukaan alueella pesiviksi katsottuja lajeja havaittiin kahdeksan. Tämän Keltakallio I teollisuusalueen lisäksi toisen kaavamuutoksen Keltakallio II hyväksymisen myötä teollisuusalue saa lisää maata noin 147 ha. Tämän luontoselvityksen(Laitinen /Ramboll Oy 2024)mukaan selvitysalueella havaittiin kaikkiaan 41 pesiväksi tulkittavaa lintulajia.
Aloin suunnittelemaan 3d-printattuja linnunpesiä/pönttöjä tai umpinaisia pesäaihioita, pääasiallisesti pikkulinnuille. Pohdin, josko voisimme hyödyntää nykyisintä tekniikkaa, jonka avulla on mahdollista myös rakentaa ihmisille taloja, printata aseita tai keinotekoisia elimiä lääketieteen avuksi. Miksemme voisi käyttää sitä myös luonnon hyväksi tuottamalla linnuille pesäaihioita ja näin mahdollisesti tukea lintujen pesinnän onnistumisessa. Voisimme valjastaa tekniikan luonnon olentojen hyväksi, miksei muotoilla yksittäisiä arkkitehtuuriin soveltuvia, rakennuksiin liitettäviä pesiä, kauniita lintutalojakin, Ottomaanien historiallisen perinteen mukaan. (Erman 2024) Voisimmeko muokata kaupunki- tai urbaanista tilasta linnun ja ihmisen yhteiseloon soveltuvampaa jaettua asuinympäristöä estetiikkaa unohtamatta?
Jotta saisin lintujen kanssa työskentelyyni alan ammattilaisen ymmärrystä, kävin pitkän keskustelun Risto Willamon kanssa. Willamo on ympäristötieteilijä, joka on työskennellyt yli 30 vuoden ajan Helsingin yliopistossa ja on intohimoinen lintujen ystävä. Willamo neuvoi minua ottamaan yhteyttä Birdlifen suojeluasiantuntija, lintuatlaskoordinaattori Aapo Salmelaan. Salmelan kanssa pohdimme pesien soveltuvuutta linnuille ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Pesäaukot oli tehty tietyn kokoisiksi ja aukkojen suunta oli muotoiltu niin, että vesi ei valu pesän sisään. Pohjassa oli varoiksi pieni reikä, jotta mahdollinen vesi voisi valua sieltä pois, vaikka vettä ei pesään pitäisi päästä materiaalin kestäessä sadetta. Linnut saavat pinnan tekstuurista kiinni kynsillään ja pääsevät vaivatta pesästä ulos. Puufilamentti materiaalina oli hyväksyttävää, sen ollessa myrkytön ja lopulta pitkän ajan myötä biohajoava. Jossain kohtaa keskustelua Salmela hienovaraisesti yhtyi toteamukseeni, että yritykseni auttaa lintujen pesinnässä tuottamalla niille pesäaihioita ei toisi todellista vaikutusta niiden tilanteeseen. Pääasiallinen merkitys teollani olisi pikemminkin lintukadon käsitteleminen taiteen avulla, huomion tuominen tälle ekologiselle ongelmalle. Tämän totuuden olin jo työn aloittaessani hyväksynyt.
Saatuani neuvoja pesäaihioiden suhteen Salmelalta, olin tiiviissä yhteydessä 3d-mallinnusta tekevän graafikon kanssa, jotta pesät täyttäisivät niin minun esteettiset toiveeni, jonkinlaisen välimuodon linnunpesän ja munan välillä, kuin Salmelan neuvomat lintujen olosuhdevaatimukset. Saadessani vihdoin käteeni lopulliset valmiit pesät, ne tuntuivat kummalla tapaa kovin sisällyksettömiltä ja ontoilta. Ne olivat jotenkin hämmentäviä tyhjiöitä. Ymmärsin, että teoksen vastapuoli tai vastaanottaja, autettavat, avustettavat, miksi heitä edes kutsuisikaan, olivat tämä tyhjiö. Tämä ymmärrys johti päätökseen, että minun oli tutustuttava pihapiirissäni oleviin lintuihin.
Lintukatoa murehtiessani kävin pohtimaan, voisimmeko edesauttaa lintujen pesintää 3d-printtaamalla niille pesäaihioita. Säästämällä lintujen aikaa ja energiaa pesänrakennuksessa, voisimme mahdollisesti auttaa niitä pesimään kahdestikin kesässä. Asensin pesäaihiot mökkimme lähelle metsikköön keväällä 2023. Päädyin tähän ratkaisuun, sillä pihallani on jo niin monta linnunpönttöä, ettei minulla olisi ollut testaamilleni pesäaihioille sopivia paikkoja. Kuvasin kolmea pesää riistakameroiden avulla noin puolentoista vuoden ajan. Pesäaihiot jäivät linnuilta käyttämättä. Kukaan ei pesinyt niissä tai käyttänyt niitä talvisuojanaan. Lintuja kävi kyllä jonkin verran kurkkimassa lentoaukosta sisään. Jotkut testasivat nokallaan materiaalia ja toiset purkivat pesästä sammalta pois, jota olin laittanut muutamana pesään alustaksi. Kirjosieppo käväisi pesässä, mutta se ei kelvannut sille kodiksi. Lentoaukko olikin tuolle linnulle hieman ahdas. Toisaalta pihassani olevaa ostettua linnunpönttöä asutti kirjosieppo, jonka kulkeminen sille hieman ahtaasta lentoaukosta oli melkoisen työläännäköistä. Tuosta pöntöstä oli kuitenkin suuri taistelu kirjosiepon ja pajulinnun välillä, jonka lopulta kirjosieppo voitti. Ongelma ei varmastikaan pesäaihioissani ollut siis tuo lentoaukon koko. Videoita katsellessani, luulen, että pesän muotoilu ja koko olivat kuitenkin vääränlaisia. Ehkä ne eivät ole tarpeeksi syviä ja suojaisia. Vaikka en nähnyt niiden kastuvan sisältä kertaakaan, on näin saattanut tapahtua ja pesäaihiot koettu epäkelvoiksi asumuksiksi. Sanotaan, että linnunpöntön käyttöönotto saattaa viedä muutaman vuoden sen ripustamisesta. Päädyin kuitenkin poistamaan pesäaihiot, sillä pohdin, oliko niissä jokin vakava suunnitelmallinen virhe, josta mahdolliset linnunpoikaset voisivat kärsiä.
Täysin käyttämättä pesäaihiot eivät kuitenkaan jääneet. Yllätyksekseni kolmeen kahdeksasta pesäaihiosta oli rakennettu ampiaispesä. Olin pitänyt todennäköisempänä, että ampiaiset olisivat karttaneet pesäaihioita, sillä ne muistuttavat jonkin verran valeampiaispesiä, joilla pyritään karkottamaan ampiaisia pesimästä ei-haluttuihin paikkoihin. Ehkä niillä oli kuitenkin tarpeeksi aikaa todeta, että pesäaihiot olivat käyttämättömiä ja potentiaalisia ampiaispesäsuojia. Kahdesta pesästä löytyi myös hiiren kakkaa. Tämän huomasin vasta kotona, joten en tiedä, missä puussa nämä pesät olivat. Aivan matalalla ne eivät olleet, sillä siellä oli ampiaispesät. Olin kuullut ystävältäni aiemmin, että hänen linnunpöntössään oli hiiren poikaset. Siitä huolimatta en osannut odottaa niiden menevän pesiin ja näin ollen minulta jäi tarkastamatta tarkemmin pesien pohjat. Tämä ampiaispesien ja hiiren kakan ilmestyminen pesäaihioihin sai minut kovasti ilahtumaan, joku oli kuin olikin saanut niistä suojaa.
