Sinitiainen tuli myös kädelle. Se laskeutui suoraan sormenpäähäni ja koitti sitä nokallaan. Se tuntui hauskalta. Mitähän se ajattelee koittaessaan sormeani? Jotain tietoa sekin siitä varmaan saa, kuten minä saan siitä, kun se koittaa minua nokallaan. Linnut ovat jotenkin paljon pienempiä, kun ne tulevat lähelle. Ne ovat ihan pikkuruisia ja kevyitä.

Minulla oli usein silmät kiinni, koska halusin kuunnella lintujen siipien ääntä. Miten ne pyrähtävät lentoon? Mikä se on se ihmeellinen tiheys, millä ne räpyttävät siipiään? En pystynyt kuulemaan äänen perusteella kuka kopin päällä liikkuu, sillä lumi tekee äänen toisenlaiseksi? Onko se talitiainen vai sinitiainen? Kuulen kyllä, jos rastas tulee, siitä kuuluu iso ääni. Voisi kuvitella, että se on joku paljon isompikin lintu. Ääni on jotenkin erikoinen ja jopa vähän pelottava, jos en näkisi autotallin ikkunasta, kuka siellä on. Tosin yksi rastas kyllä lauloi tai en tiedä lauloiko, kujersi tai jotain sellaista jatkuvasti kopin päällä. Se on kauniin kuuloista.

Jotenkin minulla on nyt väärä ajoitus koppiin menemisessä. Aurinko liikkuu niin nopeasti, että koppi jää varjoon, jolloin tulee todella kylmä hyvin nopeasti. Nyt teki vähän tiukkaa olla paljaan käden kanssa ja varpaat myös jäätyivät. En tiedä, onko siinä jotain perää, mutta linnut tuntuvat olevan enemmän liikkeellä valoisalla aurinkoisella ilmalla kuin pilvisellä. Liikkuvatko ne oikeasti valon ja lämmön mukana?

Mietin lintujen nokkimisjärjestystä. Sinitiainen väistää talitiaista, talitiainen väistää mustarastasta. En tiedä kumpi väistää kumpaa, mustarastas tikkaa vai tikka mustarastasta. Harakkaa väistävät nämä kaikki edelliset, mutta varis kun saapuu, niin kaikki muut tekevät tilaa sille. Kyyhkynen kyllä saattaa pelästyttää pikkulinnut myös, mutta se ei mielestäni aja ketään pois. Tosin kopin katolla on kyllä ollut sovussa talitiaisia, sinitiaisia ja rastaita. Punatulkkuja on tullut nyt myös paljon, mutta ne eivät tule silloin kun minä olen kopissa.

Melko hiljaista oli. Ilmeisesti mustarastaan ääni kuului lähistöltä melko jatkuvasti. Luulen, että se oli mustarastas ja talitiainen, jotka ainoastaan kävivät kopin katolla. Mustarastas ei meinaa erottua autotallin ikkunan heijastuksesta näillä ilmoilla. Lunta alkoi satamaan enemmän. Pari kertaa katolle lehahti kaiketi mustarastas, ainakin kerran näin sen hahmon ikkunasta. Sen saapuminen kuulostaa hurjan kovalta ääneltä verrattuna muihin lintuihin. Kun se lähtee lentoon kopin katolta, itse koppi hieman vavahtaa. Miten sillä voi olla niin suuri voima? Olisi tosi hienoa tuntea, mitä se oikeastaan painaa kädellä. Se on todella ihmeellistä, millä voimalla se pikkuinen sinitiainenkin ponnistaa lentoon kädeltä. Erikoista on myös se, että kuunnellessa lintujen lähtöä, tuloa tai lentoa kopin ympäristössä, siipien räpyttämisen tiheyden ymmärtää paremmin kuin katsellessa, miten huiman nopeasti linnut oikeastaan siipiään räpyttävätkin. Ja mikä voima niissä on, pienissäkin linnuissa.

Ornitologi Pauliina Teerikorpi ei osannut sanoa, ehtiikö lintu tuntea kädenlämmön. Hän pohti, että se varmasti riippuu siitä, kuinka pitkään lintu on kädellä. Hyvin nopealla käynnillä se ei varmaankaan ehdi tuota lämpöä tuntea, mutta Teerikorpi ei osannut sanoa, miten linnun jalat tuntevat lämmön.

53.PÄIVÄ  

22.11.2023   klo.10.33.-11.04.

Tänään on kylmäpäivä, -13 astetta pakkasta. Melko alussa, kun menin koppiin, niin talitiainen tuli kädelle. Se laskeutui sormenpäilleni ja näytti katselevan hieman koppiin sisälle. Siitä se hypähti kämmenelle ottamaan siemeniä, mutta hetken päästä se taas kurkki koppiin päin.  Se vietti kädellä tovin ja vaikutti kuin miettivän, että mitä, mitä tämä oikein on? Sitten se eteni käsivarrelleni ja katseli reiästä sisälle ja pelästyi kaiketi jotain näkemäänsä, pyrähti hieman ilmaan, mutta laskeutui jälleen sormenpäilleni ottamaan siemeniä ennen lähtöään. 

Voivatko ne tällä säällä tuntea käteni lämmön, ehtivätkö ne tuntea sen? Tämä lintu oli kuitenkin melko kauan kädellä. Se selkeästi myös kurkki käden reiästä koppiin sisälle. En tiedä, mitä kaikkea se näkee verkon takaa, mutta selkeästi se tiesi, että jotain erikoista siellä on. Myös toisen kerran, kun pidin silmiäni kiinni, jotta voisin kuunnella paremmin lintuja, niin tunsin, että kädelle lennähti oletettavasti talitiainen. Tunsin, että se katseli siinä vähän aikaa.  Se ei ollut itse kädellä, vaan hihalla, käsivarrella. Se alkoi lähestyä käden reiän suuaukkoa. Silloin avasin silmäni ja vähän liikahdin, niin se pyrähti karkuun. Tein sen vähän tahallani, koska ajattelin, että jos se jostain syystä sattuisi tulemaan sisään, niin meillä voisi tulla melkoinen hätä siellä ahtaassa kopissa kahdestaan.