3.7.2023 Välihuomioita

Klenkkajalkainen kyyhkynen käy kopin katolla usein. Vien sille pähkinöitä sinne. Se ei lennä enää karkuun niin pitkälle kuin kesän alussa. Se pyörii tässä nyt yksin, aiemmin sillä oli kaveri mukana. Kun aloitin tämän ystävystymisprosessin, sanoin pyrkiväni tutustumaan lintuihin. Nyt huomaan etenkin klenkkajalka-kyyhkyä ajatellen, että se on jollain tavalla tosi omituinen tapa yrittää ystävystyä.  Enhän muutenkaan tarkemmin ottaen ystävysty ihmisten kanssa, vaan ystävystyn jonkun kanssa, jonkun ihmisyksilön kanssa. Miksi olen ajatellut linnut jonain, joilla ei ole yksilön ominaisuutta tai arvoa. Olisi minun kyllä pitänyt muistaa, että jokaisella eläimellä on omanlaisensa persoona. Tämä on varmaan ylipäätänsä se ongelma ihmisyydessä, että emme näe olentoja yksilöinä, emme näe millaisia ne ovat, vaan ajattelemme ne jonkinlaisina kuvina käsitteistä, numeroina tai määrinä, jonain tietona, mitä meille on kerrottu. Ilman omaa kokemustamme kustakin tietystä olennosta, jolla on omanlaisensa persoona ja elämä. Ihan samalla lailla kuin meillä jokaisella ihmiselle.

Lisätty jälkikäteen:

Myöhemmin huomasin, että Jacques Derridan ajatukset eläimistä voi auttaa minua ymmärtämään tätä ihmisen ongelmallista suhdetta ja eläimen nimeämistä sanalla eläin, kuin se olisi jokin kaiken kattava muovautuva superkäsite, joka sopeutuu jokaiseen olentoon. Näinkin ehkä voisi olla, jos samanaikaisesti ymmärtäisimme kaikki ne eroavaisuudet? Ja sen, että olemme myös itse näitä eläimiä.  

Pidin tauon kesällä, sillä jostain vakuutuin, että lintujen on parempi syödä kesällä hyönteisiä, eikä siemeniä, jotta poikaset kasvaisivat hyvin. Tauon jälkeen sain kuitenkin tietoa, että linnut kyllä syöttävät poikasilleen hyönteisiä, mutta voivat itse hyödyntää siemenet ja säästää näin ollen energiaa.