MATERIA, MATERIAALI, RUUMIS 1
Materiaalisuuden ilmenemistä koskevat kysymyksenasetteluni ja havaintoni kumpuavat käytännössä kahdesta lähteestä.
Yhtäältä havaintojeni perustana on taiteellinen työskentelyni Toisissa tiloissa –ryhmässä. Vuonna 2004 koolle kutsumani ryhmä on kehitellyt yhdessä kollektiivisia ruumiillisia harjoitteita, joiden avulla ihmiset pystyvät tuottamaan itselleen ja toisilleen muuntuneita, ”ei-inhimillisiä” kokemuksia. Näiden muodonmuutosharjoitteiden aiheena on ollut yleensä jokin luonnon olio, mutta ryhmä on tehnyt myös runsaasti kokeiluja, joissa selkeä esikuva puuttuu. On esimerkiksi pyritty käynnistämään ihmisen ulkomuotoa lakkaamatta muuntava, mihinkään identifioitavissa olevaan hahmoon pysähtymätön metamorfoosi (Odradek-muunnelmia), tai on tutkittu näkymätöntä, ihmisruumiin sisällä tapahtuvaa materiaalista muutosta. Jälkimmäinen kokeilu, joka muun muassa tuotti tuloksekseen näyttämöesityksen nimeltä Golem-muunnelmia, tarjoaa erityisesti aineksia tähän tutkielmaan.
Toisaalta olen Teatterikorkeakoulun esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (Tutke) harjoittanut näyttelijän pedagogiikkaan keskittyvää taiteellista tutkimusta, jossa haasteena on ollut esiintyvän ruumiin uudelleen artikuloiminen sekä teoriassa että käytännössä.
Kysymys, jossa nämä kaksi itselleni tärkeää praktiikkaa risteävät, koskee mahdollisuutta ymmärtää esiintyvä ruumis lähtökohtaisesti monikollisena ruumina, eräänlaisten osittaisten mutta silti omalla tavallaan eheiden ruumiiden kokoonpanona, taiteellisena ja/tai poliittisena yhteisönä. Yhtäältä Toisissa tiloissa –harjoitteiden omalaatuinen logiikka, toisaalta näyttelijän ruumiin tasolla tapahtuva montaasi, näyttelijändramaturgia, näyttävät puhuvan tällaisen ruumiskäsityksen puolesta. Kuinka saattaa nämä käsitykset ruumiillisen kokemuksen tasolle ja vieläpä tavalla, joka olisi kenen tahansa todettavissa ja yhdessä jaettavissa?
Lähdetään liikkeelle suoraan havainnon teosta. Pyydän tämän esityksen lukijaa nyt katsomaan omaan tahtiin läpi alla olevan 12-osaisen kuvasarjan asettamatta itselleen tietoisia tulkintavaatimuksia niiden suhteen. Kaikki edellä sanottu toki vaikuttaa kuvien katseluun, mutta se ei vielä riitä motivoimaan kuvien kontekstia. Kuvia voi tarvittaessa, esimerkiksi vertailun vuoksi, selata edestakaisin. Toivon kuitenkin, että lukija katsoisi kuvat läpi, ennen kun jatkaa tämän esityksen seuraamista, koska tulen vetoamaan jatkossa niiden tarjoamaan evidenssiin.
Ryhmän toiminta ammentaa monista ruumiin tekniikoiden traditioista, ja siinä voi tunnistaa vastaavia yhtymäkohtia. Mielestäni tekniikoiden omaperäisyyden sijasta olennaisempaa on itsellemme ja yleisöllemme antamamme lupa keksiä, soveltaa ja jakaa erilaisia tekniikoita, harjoitus esityksen muotona, esiintyvän ruumiin tekniikat kollektiivisen muutoksen välineenä, ja tästä seuraava ruumiillisen esittämisen merkityksen ja funktion muutos. Ryhmän toimintaa on äskettäin analysoinut Mika Elo artikkelissa ”Harjoite irtiottona”, Issue X. Ryhmän toimintaperiaatteista, ks. myös ”Näin toimimme”, Nykyteatterikirja. 2000-luvun alun uusi skene. Annukka Ruuskanen (toim.), Helsinki: Like 2010, 175-181. Ryhmän verkkosivut: www.toisissatiloissa.net