27.6.2009, Meynypilgyno, Tšukotka
Kuang puhui venäjää aika sujuvasti ja siksi pystyin äänittämään häntä ilman avustajia. Hän lauloi myös useita lauluja, myös yhden tuutulaulun hyvin omintakeisella tyylillä kauniilla soljuvalla äänellä.Hän kertoi isästään, kun tämä tapasi karhun ja oli sanonut sille: Mene pois, en minä sinua etsi vaan porojani ja karhu oli tassutellut tiehensä.
27.6.2009, Meynypilgyno, Chukotka
Kuang was quite fluent in Russian and therefore I was able to record her without any assistants. He sang several songs, including one lullaby in a very original style with a beautiful flowing voice. She told about her father when he met a bear and told her: "Go away, I am not looking for you, I am looking for my reindeer," and the bear had stomped off.
26.8.2016 Neškan, Tšukotka
Synnyin jarangassa tundralla ja aloin myös työskennellä siellä. Myöhemmin valmistuin sairaanhoitajaksi Magadanissa. Sitten palasin kylään [Neškan] Lähdin tundralta noin 17,18-vuotiaana ja olin internaatissa kaksi vuotta. Ensin kävin kulua jarangassa. Se ei ollut Punainen jaranga. Ihmiset lauloivat tundralla mielialan mukaan, kun he matkustivat reellä jalkapatikassa tai nukuttivat lasta. Tuutulauluksi voi valita minkä tahansa oman laulun, jota voi laulaa kurlaten.
26.8.2016 Neshkan, Chukotka
I was born in Yaranga in the tundra and started working there. Later I graduated as a nurse in Magadan. Then I returned to the village [Neška] I left the tundra at about 17, 18 years old and was in boarding school for two years. First I went to school in Yaranga. It was not a Red Yaranga. People sang in the tundra according to their mood when they were travelling on a sledge, by foot or putting a child to sleep. You can choose any song you like and make it a lullaby, which you can sing while strumming.
Омрыԓқот (1935) – tšuktši, joka oli arvostettu poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa, ja joka myöhemmällä iällä muutti Meynypilgynon tšuktšikylään. /
Chukchi Elder and a highly respected reindeer herder from southern Chukotka near the Kamchatkan border. After the reindeer herding ceased, Omryl’kot moved to the indigenous village of Meynypilgyno.
24.6.2009 Meynypilgyno, Tšukotka
Amerikkalaiset kävivät täällä, kun oli lapsi. Vaihdoimme kaikenlaista tavaraa…he toivat vaatteita, me annoimme nahkoja. Teimme niistä turkissaappaiden pohjia.
24.6.2009, Meynypilgyno, Chukotka
The Americans visited here in my childhood. We exchanged all kinds of things. They gave us material and we gave them skins from which we make soles for boots.
10.6.2009, Vaegi, Tšukotka
Kuljumitš otti esiin kankaisen pussin jonka sisällä oli pieniä sanomalehtipaperikääröjä, joita hän huolellisesti aukoi yhden toisensa jälkeen. Kääröissä oli lajiteltuna erisorttisia kuivattuja kärpässieniä. Hiljalleen hyräillen Kuljumitš levitti ne lattialle avattujen sanomalehtipapereitten päälle ja erotteli pois sienten irtautuneet kannat lakeista.
10.6.2009 Vaegi. Chukotka
Kulyumich took out a cloth satchel and inside there were little paper parcels, which she opened carefully, one after another. The parcels contained different types of dried fly agaric. Humming away, Kulyumich spread them out on the floor, on top of the opened paper wrappings and picked out the stems that had broken off from the mushroom caps.
Быкыӈе (1927) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa. Hän oli syntynyt ja elänyt Hatirkan tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin tšuktšikylään. /
Chukchi Elder, from the Khatyrka Tundra in southern Chukotka near the Kamchatkan boarder who later in life moved to the indigenous village of Vaegi.
10.6.2009 – Vaegi, Tšukotka
Vukvunga otti esille suurikokoisen kehärumpunsa ja alkoi lämmittää rummunkalvoa lieden yllä sivellen sitä samalla kädellään. Ehdin hädin tuskin kaivaa äänityslaitteeni esille, kun hän oli jo täydessä vauhdissa. Vukvunga aloitti rummuttamalla dramaattisesti ja aloitti sitten loitsun lukemisen kaltaisen syvä-äänisen laulannan.
10.6.2009, Vaegi, Chukotka
Vukvunga took her enormous drum and began to warm the skin on top of a ring on the stove as she rubbed it. I hardly had time to take out my recording equipment when she was already in full swing. Vukvunga began by beating the drum dramatically and then began to sing, as if casting a spell with a deep low voice.
Ӄоравъе (1935) – tšuktši läntisestä Tšukotkasta. Hän oli toiminut poromiehenä ja monenlaisissa ammateissa ja asunut myös Anadyrissä. Myöhemmällä iällä hän oli muuttanut Kepereveemin tšuktšikylään. /
Chukchi Elder from western Chukotka. He had worked as a reindeer herder and in various professions and had also lived in Anadyr. Later in life, he had moved to the indigenous village of Kepereveem.
23.5.2017, Keperveem,Tšukotka
Tavatessamme Koravjella riitti juttua ja hän oli myös utelias kuulemaan, kuinka poronhoito toimii Suomessa. Hän kertoi paljon mennenistä ajosta kun oli nuoruudessa työskennellyt Anadyrissä. Sokeudestaan huolimatta hän seurasi myös aikaansa ja kritisoi nykyistä politiikkaa ja vallanpitäjiä. Valitettavasti muut seurassani olleet katkaisivat hänen puheensa siltä osin nopeasti. lentokentälle.
23.5.2017, Keperveem, Chukotka
When I met Koravje, he had a lot to talk about and was also curious to hear how reindeer herding works in Finland. He told me a lot about old times when he had worked in Anadyr in his youth. Despite his blindness, he also followed his time and criticised current politics and those in power. Unfortunately, the others I was with quickly cut him off.
Ыппына (1957) – tšuktši ennen tundralla työskennellyt poropaimentolainen joka Tajanin kanssa siirtyi asumaan Ilirnein tšuktšikylään läntisessä Tšukotkassa. /
Chukcki who had worked in the Tundra in a reideerherding camp but later had moved with Tayan to the indigenous village of Ilirnei in western Chukotka.
14.4.2019 – Ilirnei, Tšukotka
Yppen istahti sängyn laidalle ja alkoi laulaa. Hän lauloi voimakkaalla matalalla äänellä joka hitaasti hivuttautui korkeammalle ja korkeammalle huojuttaen samalla itseään puolelta toiselle ja pidelleen vatsaansa käsivarsillaan, aivan kuin olisi tuntenut musiikin resonoivan koko ruumiissaan. Laulaminen jatkoi katkeamatta noin 15 minuuttia.
14.4.2019 – Ilirnei, Chukotka
Yppen sat down on the edge of the bed and started to sing. She sang in a powerful low voice that gradually drifted higher and higher, swaying from side to side and holding her stomach with her arms, as if she felt the music resonating throughout her body. The singing continued uninterrupted for about 15 minutes.
Тэвԓянтоӈав (1934) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa. Hän oli syntynyt ja elänyt Meinipylginon tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli poronhoidon loputtua muuttanut Meynypilgynon tšuktšikylään./
Chukchi Elder from southern Chukotka near the Kamchatkan border. After the reindeer herding ceased, Tevlyantonau moved to the indigenous village of Meynypilgyno.
23.6.2009, Meynypilgyno, Tšukotka
Aamu oli sumuinen, kun kävelin Tevljantonaun kodalle. Se oli pystytetty meren rannalle lähelle valtavaa röykkiötä ruosteisia peltitynnyreitä. Muutamasta laudasta kyhättyä matalaa majaa peitti kangas ja muovi. Sisällä paloi nuotio ja sen äärellä maassa istui pieni silmälasipäinen vanhus. Hän lauloi hiukan mutta valitti, että ottaa sydämestä. Joimme välillä teetä ja kohta hänen luokseen tuli käymään sukulaismies, joka päätti vahvistaa hiukan hataran majan rakenteita. Tevljantonau lauloi lyhyitä pätkiä mutta keskeytti laulunsa useaan otteeseen, milloin siihen, että majan korjaus aiheutti paljon meteliä, milloin vain siihen, että hänen ajatuksensa ajautuivat muualle. Melkein aina hän tuntui aloittavan jotain uuttaa eikä jatkavan edellistä lauluaan. Hän ei tuntunut laulavan minulle vaan itselleen, niin kuin hyräillään itsekseen, omissa oloissa. Hän sanoi, että jos tulisin rumpu mukanani hän laulaisi minulle uudelleen.
23.6.2009, Meynypilgyno, Chukotka
It was a misty morning as I walked to Tevlyantonau’s teepee. It was erected by the coast beside an enormous mound of rusty canisters. The low teepee had been haphazardly erected from a couple of planks, which were partly covered by some oilcloth and cloth. Inside there was a fire burning and by the fire there was an old granny with glasses. She sang to me a little but began to complain that it wasn't good for her heart. We were having some tea when a relative paid a visit to the Tepee and decided to repair its wobbly structure. Tevlyantonau sang some short fragments, but was interrupted several times, either by the noise of the relative fixing the Tepee, or just by her own thoughts, which seemed to be drifting elsewhere. She said that if I came another time with a drum, she would sing for me again.
15.5.2018 – Ilrinei, Tšukotka
Tajan oli jonkin aikaa sitten sokeutunut ja ei voinut enää elää tundralla. Toinen poromies kertoi, että hänellä oli nuorempana ollut haukan näkökyky. Kyselin häneltä lauluista ja ilman sen kummempia selittelyjä hän alkoi hiljaa laulaa toistaen yksinkertaista terssisäettä laulaen aina silloin tällöin väliin lyhyen sekuntisäkeen. Laulu ei juurikaan muunnellut vaan jatkoi verkkaista poljentoaan. Puoli tuntia vierähti ja ajattelin, ettei kukaan ollut laulanut aiemmin minulle noin kauan yhtä laulua, eikä sanan sanaa. Yppen lähti välillä keittiöön valistamaan ruokaa. Vierähti 45 minuuttia, tunti ja Tajan aina vain lauloi. Hän oli vaipunut omaan maailmaansa jossa ei mitattu aikaa. Aloin jo huolestuneena vilkuilla äänityslaitettani. Patterit alkoivat olla loppumaisillaan, tunti,10 minuuttia.
15.5.2018 – Ilrinei, Chukotka
Tayan had gone blind some time ago and could no longer live on the tundra. Another reindeer herder told me that he had had falcon's eyesight when he was younger. I asked him about the songs and without further explanation he began to sing quietly, repeating a simple chant. It did not vary much but continued in slow pace. Half an hour passed and I thought to myself that no one had ever sung to me before such a long time uniterrupted, and totally without words. Yppen went into the kitchen to prepare some food. 45 minutes, an hour passed and Tajan kept singing. He was lost in a world of his own where time was not measured. I began to look at my recorder with concern. The batteries were running out, an hour and 10 minutes.
Быкыӈе (1927) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa. Hän oli syntynyt ja elänyt Hatirkan tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin tšuktšikylään. /
Chukchi Elder, from the Khatyrka Tundra in southern Chukotka near the Kamchatkan boarder who later in life moved to the indigenous village of Vaegi.
10.6.2009 – Vaegi, Tšukotka
Vukvungan laulanta oli voimakasta, villiä, mukaansatempaavaa, ja täynnä melismoja. Puhe ja laulu vuorottelivat saumattomasti, eikä niiden välille voinut vetää rajaa. Mitään varsinaista melodiaa ei voinut erottaa, mutta ääni oli ilmeikäs, täynnä eri tunnetiloja, sävyjä ja voimakkuuksia. Olin kuin lumottu häntä kuunnellessani.
10.6.2009 – Vaegi, Chukotka
Vukvunga's singing was powerful, wild captivating and full of melisma. The singing and speaking alternated seamlessly and it was impossible to differentiate between them. I was spellbound after hearing her.
Тэвԓянто (1944) – tšuktši, Val’karain tundralta pohjoisessa Tšukotkassa, joka sitten asui Ryrkaipin tšuktšikylässä ja oli myöhemmin muuttanut Egvekinotiin, I’ultinskin piirikuntaan.
/ Chukchi Elder from the Val'karai tundra in northern Chukotka, who then lived in the indigenous village of Ryrkaip and later moved to Egvekinot, I'ultinsk district.
16.8.2016, Egvekinot, Tšukotka
Telvjanto tarjosi minulle maukkaan aterian ja juodessamme teetä hän kertoi elämästään Val’karain tundralla. Hän oli ensimmäinen tšuktši, joka puhui henkilölaulujen (sinitkin grep tšuktšiksi) lisäksi myös suvussa sukupolvelta toiselle kulkevista esi-isien lauluista, joiden nimet eivät enää olleet tiedossa. Näitä lauluja pidettiin hänen mukaansa suuressa arvossa. Sahalinissa tätä termiä käytettiin usein, mutta siellä toisaalta kuullut kenenkään puhuvan henkilölaulusta. On outoa, että kukaan muu ei kertonut tällaisten laulujen olemassaolosta. Ehkä muut, jotka lauloivat vanhoja lauluja, tiesivät nämä esi-isänsä nimeltä. Tevljanto istui lattialla ja alkoi rummuttaa nopeasti ja keveästi kumeasti soivaa rummunkalvoa joustavalla valaanhetulasta tehdyllä sauvalla, joka pompahti itsestään kalvolta ja sai aikaan pisteellisen rytmin. Hän aloitti kaikki laulunsa kertomalla jonkun tarinan ja samalla säesti itseään rummuttamalla hiljaa.
16.8.2016, Egvekinot, Chukotka
Telvjanto served me a delicious meal and while we were drinking tea he told me about his life on the Val'karai tundra. He was the first Chukchi to speak not only about personal songs (sinitkin grep in Chukchi) but also about the songs of ancestors passed down through the family from generation to generation, whose names were no longer known. These songs, she said, were greatly valued. In Sakhalin, this term was often used, but there on the other hand, I have never heard anyone talk about a Personal Song. It is strange that no one else had mentioned such songs. Perhaps others who sang the old songs knew these ancestors by name. Tevljanto sat on the floor and began to drum a fast and lightly with a flexible whale-skin stick that bounced off the drumhead by itself, creating a dotted rhythm. She began all her songs by telling a story while accompanying herself by drumming softly.
Этиԓян (1936) – tšuktši, poropaimentolainen koillisessa Kamtšatkassa joka oli myöhemmällä iällä muuttanut Atšaivajamin tšuktšikylään.
/ Chukchi Elder from north-eastern Kamchatka who moved in later life to the indigenous village of Achaivayam. He regularly commuted by dog sledge to the reindeer herders in the Tundra to bring them supplies.
15.2.2008, Atšaivajamin tundra. Kamtšatka
I’anin luona Etiljan alkoi laulaa. Hän ei laulanut muitten sävelmiä, vaan ainoastaan omia tunturilla syntyneitä melodioitaan, joita hän jatkuvasti muunteli. Hänelle spontaani laulamishetkellä syntyvä sävelmä oli yhtä luontaista kuin puhuminen meille. Etiljanille olikin tyypillistä, että kesken laulamisen hän saattoi ruveta juttelemaan jollekulle ja jatkaa taas hetken kuluttua.
15.2.2008, Achaivayam, Kamchatka
At I’an’s, Etilyan began to sing. He didn’t sing other people’s melodies, but only his own, which had been born in the mountains of the tundra and which he constantly varied. Singing a melody that he created at the moment of singing was as natural to Etilyan as speaking is to us. It was typical of Etilyan to begin speaking to someone in the middle of a song and then to begin singing again after a while.
15.2.2008, Achaivayam, Kamchatka
I'an tuntui olevan melkoinen mestari muistamaan muitten lauluja. Edellispäivänä hän oli muun muassa laulanut Etiljanin sävelmän, johon Rultevneut sanoi, että Ian laulaa varmuuden vuoksi Etiljanin laulun, jos tämä vaikka rupeaa saidaksi.
15.2. 2008 Achaivayam, Kamchatka
I'an seemed to be a master at remembering other people’s songs. Yesterday, for example, she had sung me Etilyan’s melody, to which Zoya Rultevneut said that Iyan sings Etilyan’s song in case that he would be mean minded and not sing it himself.
Тыӈатвааԓ (1922) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisestä Tšukotkasta. Hän oli syntynyt ja elänyt Hatirkan tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin tšuktšikylään. /
Chukchi Elder from the Khatyrka Tundra in southern Chukotka near the Kamchatkan border who later in life moved to the indigenous village of Vaegi.
11.6.2009, Vaegi, Tšukotka
Tinatval lauloi monta veljelleen Omruvjelle omistettuja sävelmää. Hän lauloi minulle yhteensä 16 laulua, kunnes vihdoin sanoi olevansa väsynyt. Hän kertoi, että usein laulut ilmestyivät hänen päähänsä illalla ennen nukahtamista.
11.6.2009, Vaegi, Chukotka
Tinatval sang many songs that were dedicated to her brother, Omruvye. Altogether she sang me sixteen songs until she finally said that she was tired. She told me that often songs developed in her head in the evening before she went to sleep.
7.8. 2009 Sirenniki, Tšukotka
Aamulla menin Raughtitvalin luo. Hänen tyttärensä oli kotona ja auttoi tulkkauksessa, sillä hän ymmärsi venäjää vain vähän. Raughtitval oli syntynyt ja elänyt koko elämänsä tundralla aina vanhuuteen asti. Hän ei millään tottunut elämään kylässä vaan kaipasi takaisin tundralle. Hän sanoi synkkämielisenä, että hänen hiljattain kuollut tyttärensä oli vienyt mennessään kaikki laulut. Kuitenkin hän suostui laulamaan, ensin vain lyhyesti puristaen rintaansa sydänkipuja valittaen. Vähitellen hän alkoi laulaa pitempään yhteen menoon ja lopuksi me jopa nauroimme. Hän teki laulaessaan kauniita kädenliikkeitä, jotka muistuttivat jupikkien tanssia.
7.8. 2009 Sirenniki, Chukotka
In the morning I went to meet Raughtitval. Her daughter was at home and helped with the translation, as she only understood a little Russian. Raughtitval was born and had lived all her life in the tundra until her old age. She was not used to living in a village and longed to return to the tundra. He said somberly that her recently deceased daughter had taken all his songs with her. Nevertheless, she agreed to sing, at first only briefly squeezing her chest and complaining of heart pain. Gradually she began to sing for longer time and eventually we even laughed. As she sang, she made beautiful hand movements that resembled a Yupik dance.
Ы’ань (1942) – tšuktši Atšaivajamin kylästä, joka oli syntynyt Alterngain poropaimentolaisleirillä, kaukana Atšaivajamista ja myöhemmin muuttanut kylään asumaan. Hän oli eräs taidokkaimmista tapaamistani laulajista, joka omien laulujensa lisäksi muisti sekä perheensä että monen kyläläisen sävelmät. Hän käytti rumpua erityisen ilmeikkäästi. /
Chukchi Elder from the village of Achaivayam, who was born in the Alterngai reindeer herding camp, far from Achaivayam, and later moved to live there. She was one of the most skilful singers I met, who, in addition to her own songs, remembered the songs of her family and many of the villagers. Her use of the drum was particularly expressive.
14.2.2008 Atšaivajam, Kamtšatka
I'an asui kylän laidalla pienessä puutalossa kyläsairaalaa vastapäätä. Astuessani sisään keittiön lattialla istui hyvin pienikokoinen tšuktšinainen pehmittäen poron nahkaa puupalikkaan kiinnitetyllä kivellä.
14.2. 2008 Achaivayam, Kamchatka
I'an lived on the edge of the village in a small wooden house opposite the hospital. As we walked, in a very tiny Elderly Chukchi woman was sitting on the kitchen floor stretching a reindeer skin with a stone, which was attached to stick.
15.2.2008 Atšaivajam, Kamtšatka
I'anin rummutti ilmeikkäästi ja monimuotoisesti pehmeitä ja voimakkaita sävyjä aina tunnelman mukaan vaihdellen. Soitossa esiintyi runsaasti 5- ja 7-jakoisia rytmejä. Nuoruuden laulut olivat lyhyitä ja yksinkertaisia, mutta iloisia ja rytmisesti eläviä. Toiset melodioista liikkuivat laajalla äänialalla, ja hän käytti suuria intervallihyppyjä. Länsimaiseen traditioon verrattuna sävelmät kuulostivat jopa moderneilta. Joskus taas hän hyräili hiljaa, ja erityisesti mieleeni jäi hänen versionsa tuutulaulusta, jonka sitten kuulin muittenkin laulamana. Hän opetti minua matkimaan varista ja ratkesi nauramaan yrityksilleni. Musiikin kautta meistä tuli heti ystävät.
15.2.2008 Achaivayam, Kamchatka
It was especially noticeable how diverse and full of expression I'an’s drum playing was. Her playing progressed from being gentle to powerful, according to the atmosphere of the music. Rhythms in 5 and 7 were very common. The songs of her youth were short and simple, yet cheerful and rhythmically very lively. Some of the melodies moved within a very broad diapason using large intervallic jumps. In comparison to western traditions, the melodies sounded rather modern. Sometimes she was humming quietly and her version of a lullaby remained vividly in my ears, despite the fact that I heard it performed by others later. She taught me how to imitate a crow and burst into laughter at my attempts. Through music we became friends immediately.
Етыԓын (1920/30) – tšuktši, poropaimentolainen Tšukotkan keskiosissa. Hän oli syntynyt ja elänyt Konerginon tundralla sokeuduttuaan muuttanut Konerginon tšuktšikylään. /
Chukchi Eldernr from the central Chukotka region. He was born and lived on the Konergino tundra, and after his blindness moved to the indigenous village of Konergino.
8.9.2016 – Konergino, Tšukotka
Ennen saapumistani Konerginon kylään olin tavannut eri kylissä useita poromiehiä joka tunsivat Etilinin henkilökohtaisesti ja kun he kuulivat että olen menossa hänen kotikyläänsä, lähettivät he kaikki hänelle terveisiä. Oli hämmästyttävää, kuinka pitkien välimatkojen päässä olevat ihmiset tunsivat toisensa? Poropaimentolaisten vaellusreitit olivat valtavia, lähempänä tuhatta kilometriä. Eri paimentolaisyhteisöjen piti sopia niin, etteivät toiset menneet toisen laitumille, mutta poromiehet toiselta tapasivat toisiaan tundralla ja vaihtoivat kuulumisia.
8.9.2016 – Konergino, Chukotka
Before I arrived in Konergino I had met several reindeer herders in different villages who knew Yetilin personally and when they heard that I was going to his home village, they all sent him greetings. It was amasing how people from far away knew each other? The migratory routes of the reindeer herders were huge, nearly a thousand kilometres. The different herding communities had to agree not to go to each other's pastures. On the other hand, the reindeer herders met each other in the tundra and exchanged news.
Этиԓян (1936) – tšuktši, poropaimentolainen koillisessa Kamtšatkassa joka oli myöhemmällä iällä muuttanut Atšaivajamin tšuktšikylään. /
Chukchi Elder from north-eastern Kamchatka who moved in later life to the indigenous village of Achaivayam.
15.2.2008, Atšaivajam, Kamtšatka
Etiljanille spontaani laulamishetkellä syntyvä sävelmä oli yhtä luontaista kuin puhuminen meille. Etiljanille olikin tyypillistä, että kesken laulamisen hän saattoi ruveta juttelemaan jollekulle ja jatkaa taas hetken kuluttua.
15.2.2008 Achaivayam, Kamchatka
Spontaneous singing, i.e. a melody that was created at the moment of singing was as natural to Etilyan as speaking is to us. It was typical of Etilyan to begin speaking to someone in the middle of a song and then to begin singing again after a while.
16.2.2008, Atsaivajamin tundra, Katmtšatka
Kamiinan päällä kiehui muutama nokinen vesipannu. Kaiken ruuan valmistusta palveli yksi kattila. Olin ottanut mukaan oman puukon, retkimukin ja lusikan, mutta lautanen oli unohtanut. Heiltä löytyi ylimääräinen, jonka Vitja huuhteli suurpiirteisesti ja ojensi minulle. Etiljan heräili uniltaan ja syötyään aterian hän alkoi laulaa.
16.2.2008 Achaivayam tundra, Kamchatka
There were a couple of charcoal covered kettles boiling on the stove, but there was only one saucepan for cooking. I had taken my own hunting knife, camping mug and spoon with me, but I had forgotten my plate. They had an extra one, which Vitya barely rinsed and gave to me. Etilyan in the meantime was waking from his sleep and after having dinner he started to sing.
15.4.2017, Ryrkaipin tundra, 1. leiri, Tšukotka
Tapasin Tingaanin päivää ennen lumimyrskyn alkamista. Olin jo kesällä 2016 kuullut tästä lähes 80-vuotiaasta poromiehestä, joka yhä asui tundralla, vaikka joutui jo liikkumaan kahden kepin varassa. Hän ei ollut käynyt kouluja eikä puhunut venäjää. Hänestä sanottiin, ettei hän ole laulavaa sorttia, mutta olin kiinnostunut tapaamaan hänet. Useimmat hänen ikäpolvensa poromiehet asuivat jo kylissä.
Lumimyrsky pelasti matkani. Se pakotti meidät jäämään leiriin yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Emme voineet tehdä muuta kuin syödä, nukkua ja lämmittää telttaa. Lähdin käymään Tingaanin teltalla. Hän oli väsynyt mutta hyvällä tuulella ja kertoili tšuktšiksi tarinoita, jotka muuntuivat tuon tuosta laulamiseksi. Välillä hän pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan ja miniä kertoi, että hän oli laulanut kuolleen vaimonsa laulua.
15.4.2017, Ryrkaipi Tundra, 1st camp
I met Tingaan on 12.4.2017, a day before the snowstorm began. In the summer of 2016, I had already heard about this almost 80-year-old reindeer herder, who still lives in the Tundra, although he can only move around with two sticks. He had not gone to school and did not speak Russian. I was told that he was not the “singing type”, but I was interested in meeting him anyway. Most of the reindeer herders of his generation lived in the villages. The snowstorm saved my entire trip. It forced us to stay an extra day in the camp, where we could do nothing else but eat, sleep and keep the tent warm. I went to visit Tingaan’s tent. He was tired but in a good mood and told stories in Chukchi, which now and then converted into singing. Occasionally he wiped a tear away from the corner of his eye and his daughter-in-law told me that he had sung the song of his late wife.
15.4.2017, Ryrkaipin tundra, 1. leiri, Tšukotka
Lopulta Tingaan väsähti ja halusi ottaa päiväunet. Siirryimme pois teltasta eteisen puolelle nuotion ääreen, kun yhtäkkiä kuinka teltan puolella kuulin, kuinka Tingaan lauloi itseään uneen
15.4.2017, Ryrkaipin tundra, 1. camp, Chukotka
Finally, Tingaan got tired and wanted to take a nap. We moved out from the tent where the fireplace was when I suddenly heard how in the tent, Tingaan was singing himself to sleep.
Муллыӈав’ыт (1915) – korjakki, koillisessa Kamtšatkassa. Hän oli korjakkien perinnelaulun ja tanssin mestari. Hän oli todennäköisesti syntynyt ennen Venäjän vallankumousta ja elänyt tundralla ja muisti hyvin ajat ennen Vivenkan kylän perustamista.
/ Koryak Elder and a master of traditional Koryak singing,drumming and dancing. She was born before the Russian revolution and had spent all her life in the Tundra. She clearly remembered the days before the village of Vivenka was established.
А, мыяван,
А, ӄыӄавигынӄулиӄул,
Анун, мынʔявалан, Ыӈи, ыӈа, мынʔявалан,
А, в՚ив՚ниӈавинӄулиӄул.
Oi, minä laulan laulun,
Ota laulu lahjaksi,
Ota laulu lahjaksi Laulakaamme nyt laulu,
Oi, vivenkalaisen naisen laulu.
Oh, I sing a song]!
And take a song as a gift!
Accept a song as a gift!
Ah, the song of a Vivenka woman!
Transkriptio ja käännös venäjäksi korjakin kielestä / Trascription and translation into Russian by / Tatjana Golovaneva, Jekaterina Tiron, Lidia Tšetšulina 2021. Suom. tekijä
23.2.2008, Vivenka, Kamtšatka
Mulingaut meni keittiöön valmistamaan ruokaa ja mutta palasi hetken kuluttua. Hän oli riisunut kuhljankan yltään ja istahti jakkaralle, alkoi uudelleen laulaa, tällä kertaa ilman rummun säestystä. Laulaessaan hänen ruumiinsa liikehti kuin näkymättömän rummun tahdissa. Sävelmien luonne vaihteli mietiskelevistä hyräilyistä riehakkaisiin eläinten ääniä matkiviin rallatuksiin, jotka yleensä päättyivät naurun hekotukseen. Pyytämistä tai maanittelua ei tarvittu. Hän lauloi ilokseen. Hän jatkoi huomattavasti kauemmin, kuin mitä olin odottanut eikä hän kertaakaan valitellut väsymystä. Erään laulun lopuksi hän kertoi lahjoittavansa sen minulle.
23.2.2008, Vivenka, Kamchatka
Mulingaut went out to the kitchen to prepare some food and meanwhile Ludmila sat down on the floor and began to hum a melody, as though she was trying to remember how it went. After awhile Mulingaut came back into the room. She had taken off her kukhlyanka and sat down on a stool and started to sing again, this time without accompaniment. While she sang, her body swayed from side to side, as if doing so to the beat of an invisible drum. The character of the songs varied from contemplative humming to boisterous songs that imitated animal sounds, ending with outbursts of laughter. There was need to beg her to sing. She sang for her own pleasure. She continued a lot longer than I had expected and not once did she complain about being tired. She told me that she would give me one of her songs as a present.
18.8.2009, Janrakinnot, Tšukotka
Lähdin Kutilinin kanssa tapaamaan kylän vanhinta asukasta, poromies Pengengkeuta. Nousimme ylös puisia portaita laudoista kyhättyyn majaan. Tämä oli Pengengkeun koti. Sisällä oli hella jonka päällä oli nahkasaappaat ja valurautainen silitysrauta. Tuntui kuin hän olisi rakentanut jarangan huoneen sisälle. Huone oli lähes tyhjä lukuun ottamatta paria tuolia ja pöytää, jonka päällä oli kaksi mukia. Pengengkeu oli rauhallinen ja harkitseva puhuessaan mutta ketterä liikkeissään. Hän lauloi minulle muutaman lyhyen laulun ja jutteli hiukan Kutilinin kanssa joka käänsi minulle venäjäksi. Hän kertoi, että laulu syntyy hänen päässään kun hän on yksin tundralla paimenessa.
18.8.2009, Yanrakinnot, Chukotka
Kutilin and I went to visit the oldest Elder of the village, the reindeer herder Pengengkeu We went up a wooden staircase to a shack that seemed to have been hastily built from planks. This was Pengengkeu's home. Inside there was a stove, on top of which were leather boots, a kettle and cast-iron iron. Above the stove there were socks and other outdoor clothes hanging up to dry. One had the impression that Pengengkeu had recreated a yaranga inside his house. Otherwise, the room was fairly empty, apart from a few chairs and a table, on top of which were two mugs. Pengengkeu was calm and taciturn but moved rather agilely. He sang some short songs and chatted a little with Kutilin who translated for me.
Тыӈатвааԓ (1922) – tšuktši, poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa. Hän oli syntynyt ja elänyt Hatirkan tundralla lähellä Kamtšatkan rajaa ja oli myöhemmällä iällä muuttanut Vaegin tšuktšikylään. /
Chukchi Elder from southern Chukotka, near Kamtchatkan boarder, who moved later in life to the indigenous village of Vaegi.
11.6.2009, Vaegi, Tšukotka
Tinatval oli arvokkaan näköinen vanhus. Tatuointiviivat hänen otsallaan, poskipäissä ja leuassa näkyivät selkeästi. Ennen tyttöjen kasvojen tatuointi oli perheen vaurauden merkki. Mitä rikkaampi perhe oli, sitä enemmän viivoja tatuoitiin.
11.6.2009, Vaegi, Chukotka
Tinatval was a dignified looking Elder. The lines of tattoos on her forehead, cheeks and chin were clearly visible. In former times, the tattoos on girls' faces were a mark of the wealth of the family. The more prosperous the family, the more lines were tattooed on their faces.
OMRYL'KOT
(Омрыԓқот 1935) – tšuktši, joka oli arvostettu poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa, joka myöhemmällä iällä muutti Meynypilgynon tšuktšikylään./
Chukchi Elder and a highly respected reindeer herder from southern Chukotka near the Kamchatkan border. After the reindeer herding ceased, Omryl’kot moved to the indigenous village of Meynypilgino.
24.6.2009, Meynypilgyno, Tšukotka
Lauloimme toki ollessamme paimenessa ja myös huusimme ooo-ook! jotta sudet kuulisivat. Kun ihminen [ei laula] porot luulevat, että nukumme, ikään kuin ihmistä ei olisi ja sudet voivat hyökätä porojen kimppuun. Kun ihminen laulaa porot rauhoittuvat. Esimerkiksi keväällä karhut, kun on pimeää ja voimakas lumipyry, vaikka karhu ei ole nopea, se voi hätyytellä porot sivuun ja ne voivat karata tokasta. Susi ei ole vaarallinen ihmiselle mutta karhua vaarallisempi poroille.
24.6.2009, Meynypilgyno, Chukokotka
We sang all the time when we were herding in the Tundra and shouted “ooo-ook”, so that the wolves would hear us. When we do not sing, the reindeer think that we are sleeping, as if there are no people and the wolves can attack the reindeer. When a human being sings, the reindeer become calm. In the spring, when it is still dark, a bear can scatter the reindeer and a reindeer might escape its herd. A wolf is not dangerous for people; it is more dangerous for the reindeer than a bear.
23.2.2008 – Vivenka
Mulingaut: Гантыгивал! Имыс урасыв՚ынка! Ӄыналулукин. Псасо! Гантыгивал.
Olen unohtanut! Siitä on todella kauan! Kehtolaulu lapselle... Odota! Olen unohtanut... / Wait! I forgot! I t was a very long time ago! Lullaby for a child. Wait! I forgot.
Алулоӈа, ав՚ив՚э! – Aljulja, aiv’iv’e!
А, ав՚ив՚и! – A, av,’iv, i!
Алюлюк, ав՚эв՚и, гэӈ! – Аljuljuk, av’ev’i’gen! [laulu tavuja/ singing syllables]
Актыка – Atkyka!
Гантыгивал ӄытаннисӄыӈ.
Ei onnistu. Olen unohtanut Se on kehtolaulu lapselle. / I can’t... I have forgotten. This song is a lullaby.
Transkriptio ja käännös venäjäksi korjakin kielestä / Trascription and translation into Russian by / Tatjana Golovaneva, Jekaterina Tiron, Lidia Tšetšulina 2021.
11.6.2009, Vaegi, Tšukotka
Lähdimme tapaamaan Eingevngeutia, joka jakoi asuntonsa poikansa kanssa kaksikerroksisessa puutalossa. Hän oli vuoteessa huonovointisuuden takia mutta jäimme kuitenkin teelle. Annoin hänelle tuliaiseni ja hän antoi minulle kuivakalaa ja palan kuivattua poroa. Kysyin muistiko hän vanhoja lauluja ja hän alkoi hiljaa hyräillä yksinkertaista melodiaa, mutta valitti sitten yskäänsä.
11.6.2009, Vaegi, Chukotka
We went to visit Eingengeut who shared a flat with her son in a two-storey building. She was in bed because she felt unwell, however we still stayed for tea. I gave her my gifts and she gave me dried fish and a long strip of dried reindeer. I asked her whether she remembered any old songs and she began to quietly hum a simple melody, but then complained about her cough.
ROL'TYTVAL
Роԓтытвааԓ (1950) poropaimentolainen eteläisessä Tšukotkassa Meynypilgynon tšuktšikylässä, jonne hän oli muuttanut vasta vuonna 2009, eli samana vuonna kun ensimmäistä kertaa matkustin Tšukotkaan. /
Chukchi Elder form the indigenous village of Meynypilgyno in southern Chukotka, where she had only moved in 2009, the same year I first travelled to Chukotka.
26.6.2009, Meynypilgyno, Tšukotka
Konsertin jälkeen Rol’tytval tuli käymään luonani, samoin Zoja. Teimme ensin kalasoppaa. Rol’tytval kertoi työskennelleensä pitkään Hatirkan tundralla. Hän kokeili ensin rumpua, jonka oli lainannut seurantalolta mutta se oli huonossa kunnossa tai alun perin jo tehty huonosti ja hän pyysi Kytgautilta lainaksi rummun. Hänen laulunsa olivat pitkiä tundran ihmisten tapaan-
26.6.2009, Meynypilgyno, Chukotka
After the concert Rol’tytval came to visit me and after awhile Zoya came as well. We first made some fish soup. Rol’tytval told me that she had worked for a long time in the Khatirka tundra. She first of all tried the drum that I had got in the community centre but it was in such a bad state that she rang Kytgaut to borrow one. She sang long songs as is customary with the tundra people.