3.   2. Aaverautatie

Rautatie Elisenvaarasta Pieksämäelle muodosti joskus kulkuyhteyden lapsuuden kotikaupunkini (Savonlinna) ja isovanhempieni kotikaupungin (Pieksämäki) välille. Lapsuudessani matkustin junalla tuota rautatietä pitkin usein isovanhempieni luokse. Henkilöliikenneyhteyden lopettaminen radalla osui vaiheeseen, jossa myös oma perheeni alkoi käyttää yksityisautoa matkustusvälineenä. Aloin kiinnittää huomioni irti kytkettyyn rautatiehen vuonna 2016 matkustaessani yksityisautolla radan suuntaisesti. Ihmettelin, miksi kuljin, niin kuin kuljin, sinne minne olin matkalla, sieltä, mistä olin tulossa. Isovanhempani olivat jo aikoja sitten kuolleet. Havahduin ajattelemaan rataa. Sekin oli aikoja sitten suljettu. Siitä huolimatta tunsin kulkevani sen mukaisesti (vaikka se kulkikin puiden takana muutaman sadan metrin päässä vasemmalla puolellani). Vaikka rautatie ei tuolla alueella enää vuosikymmeniin ollut kannatellut materiaalisen tai sosiaalisen elämän ehtoja, joskus se kytki alueen osaksi modernin järjestystä (ks. kappale 6. Rautatien kokemuksellinen kytkös ja irtikytkentä). Ehkäpä se vielä säteili aaveaistimuksia, jotka kuljettivat tajuntaani pitkin tunnistamattomia hermoratojaan.

    Aaveraajan ilmiössä menetetty raaja säilyy osana ruumiin skeemaa ja menetettyyn raajaan voi kohdistua myös tuntemuksia. Shaun Gallagher ja Andrew Meltzoff ovat tutkimuksessaan osoittaneet, että joissakin tilanteissa aaveraajan kokemuksia ilmenee myös ihmisillä, joilta raaja on puuttunut synnynnäisesti (ks. Gallagher & Meltzoff 1996). Vaikka analogia irtikytketyn raajan ja rautatien välillä onkin tulkinnanvarainen, jotkut aaveraajan ilmiötä koskevat havainnot kuvaavat osuvasti myös tutkimaani ilmiötä. Teoksessaan Phenomenology of Perception ((”Phénoménologie de la perception",1945)Maurice Merleau-Ponty tarkastelee aaveraajan näyttäytymistä anosognosiaksi kutsutussa oireyhtymässä, jossa raajansa menettänyt säilyttää raajan osana toimintakykyään pidättäytymällä muistamasta raajansa menetystä (Merleau-Ponty 2005, 93-94). Merleau-Ponty vertaa ilmiötä siihen, miten kuollut ystävä säilyy potentiaalisesti elävänä niin kauan, kuin pidättäydymme ottamasta häneen yhteyttä. Myös aaveraaja säilyttää  mahdollisuuden niihin liikkeisiin, joihin menetetty raaja olisi kyennyt (Ibid, 94). Havainnosta Merleau-Ponty johtaa teorian, jossa konkreettisten, aktuaalisesti tehtävien ruumiin liikkeiden lisäksi ruumis kykenee myös liikkeisiin potentiaalisesti, virtuaalisessa tilassa^[1] (Ibid, 128). Potentiaaliset liikkeet suuntautuvat kohti maailmaa projektioina. Vaikka raajan irtikytkennässä raajan kyky konkreettisiin liikkeisiin katkeaa, liike säilyy abstraktina mahdollisuutena virtuaalisessa tilassa, joka Merleau-Pontyn mukaan muodostaa heijastuksen tai kaksoisvalotuksen aistitulle todellisuudelle.

     Jos Merleau-Pontyn aaveraajasta johtamaa teoriaa konkreettisten ja abstraktien liikkeiden dynaamisesta suhteesta sovelletaan irtikytkettyyn rautatiehen, voidaan päätyä oletukseen, jossa irtikytketty rautatie säilyttää kyvyn konkreettisesti menetettyihin liikkeisiin virtuaalisessa tilassa, joka kaksoisvalotuksen kaltaisesti häilyisi irtikytketyn alueen päällä. Raiteiden virtuaalisessa tilassa oleva kyky liikkeisiin todentuisi yrityksinä käyttää rataa kulkuväylänä.(takaisin)