Plastisiteetti ja skitsoanalyyttinen esitystyöskentely: subjektiviteetin tuotanto jälki-industrialistisessa Bytomin kaupungissa
Esittely
Life in Bytom
Näyttely CSW Kronika galleriassa, Bytomissa, Puolassa
Kuraattorina Stanisław Ruksza
Projektin assistentti Radek Ćwięląg
Marraskuun 24. 2012 - tammikuun 26. 2013
Viisi esitystä
Videoteos Wywrotka / Capsizing
Julisteita
Seminaari Akseli Virtasen ja Mikko Jakosen kanssa Bytomissa
CSW Kronika julkaisee kirjan Life in Bytom vuonna 2014.
Tutkimukseni lähtökohtana on taiteellinen työskentely esitystaiteilijana. Tämä taiteellinen tutkimus pitää sisällään kolme taiteellista osiota. Esitän tutkimuksessani näkökulman, jossa taiteellista toimintaa tarkastellaan vallitsevan tieto- tai semio-kapitalismin kontekstista. Taide ja taiteellinen toiminta on väline, joka sijoittuu tähän uusliberaalin talouden kontekstiin määrittyen tämän talouden paradigman kautta. Siitä huolimatta, taiteella on myös tästä paradigmasta riippumattomia ja vielä kategorisoimattomia ulottuvuuksia, kuten taiteen tuotantoon oleellisesti liittyvät ei-diskursiiviset sisällöt. Ei-diskursiivisuuden lisäksi taiteellinen toiminta, teokset ja niiden performatiivisuus eivät ainoastaan anna muotoa vaan myös tuhoavat niitä, ja näin luovat mahdollisuuden uudelle. Teos ei ole ainoastaan toisto ilman eroa, jossa vain sama, hyödyllinen tai tarpeellinen toistuisivat. Taiteellinen toiminta, teokset ja taiteellinen tutkimus luo mahdollisuuksia sille, että virtuaalinen potentiaalisuus tai mahdollisesti mahdollinen voisivat saada muodon aktuaalisesti.
Tutkimukseni kontekstina on kapitalismi sen nykymuodossa tietokapitalismina tai brutaalina feodalismin, industrialismin ja tietokapitalismin ristisiitoksena. Kapitalismi toimii jatkuvan kriisin ja kriisiyttämisen kautta. Kapitalismi kulkee sekavaa ja sotkuista tietään kriisistä toiseen. Tästä seuraa se, että tehdastyö muuttuu tietyissä konteksteissaan turhaksi kun se samanaikaisesti kasvaa räjähdysmäisesti jossain muualla, globaalin talouden alueella. Samoin kuin pankkivirkailija taiteilija joutuu opettelemaan uuden työkulttuurin useita kertoja työelinikänsä aikana. Kapitalistinen järjestelmä vaatii sopeutumista jatkuvasti muuttuviin jaotteluiden muotoihin.
Tutkimukseni sijoittuu tähän kontekstiin, jossa taiteellisen tutkimuksen lisäksi esitystutkimus, kriittinen teoria, tietotalouden kritiikki ja visuaalisen kulttuurin tutkimus lähentyvät toisiaan – jossa päämääränäni on tuottaa kriittinen ja samalla taiteen kautta jäsentyvä näkökulma tähän lähentymisen prosessiin. Tästä syystä tutkimukseni teoreettinen näkökulma ei tarkastele ainoastaan sitä mikä voisi potentiaalisesti olla mahdollista, siis sitä joka on ei-diskursiivista, vaan myös luo muotoa tälle ajattelulle taiteellisen työskentelyn ja tutkimuksen kautta. Tästä johtuen tutkimukseni kolme taiteellista teosta Silmukka Variaatioita (2008), Life in Bytom (2012) ja Astronomer (2014) ovat sellaisessa suhteessa teoreettisen osioni kanssa, jossa ne luovat siitä riippumatta omaa uusliberaalin talouden ja tietokapitalismin kritiikkiä.
Olen esiintyjä ja siitä syystä tutkimukseni keskiössä on esiintyjän subjektiviteetti ja esiintyvän subjektiviteetin tuotanto, sekä taiteen sisäisessä kontekstissa, että tietokapitalismin viitekehyksessä yleensä. Taiteellisen tutkimukseni tarkoituksena on artikuloida subjektiviteetin tuotannon prosessia; sitä kuinka subjekti esiintyy, ja millainen subjektiviteetti on tätä esitystä varten tuotettu? Millaisia laatuja vaaditaan uusliberaalin talouden ja tietokapitalismin subjektilta? Mikä on erityinen taiteen tuotannon paikka tai esitystaiteen paikka suhteessa tähän tuotantoon?
Tutkimukseni on suhteessa tiettyyn subjektiviteettia käsittelevään teoreettiseen viitekehykseen, jossa subjekti ajatellaan ei-essentiaalisena, tuotettuna ja prosessuaalisena. Tutkimukseeni keskeisesti vaikuttaneita teoreetikkoja ovat Gilbert Simondon (1958/2007), Félix Guattari (1995), Gilles Deleuze (2004), Catherine Malabou (2008, 2012) ja Simon O’Sullivan (2008, 2012). Taiteellisen tutkimukseni teoreettinen osio ei näin ollen rajoitu ainoastaan taiteen alueelle, vaan pyrkii luomaan uusliberaalin biopolitiikan ja tietokapitalismin kritiikkiä.
Tämän esittelyn keskiössä on toinen taiteellinen teokseni Life in Bytom. Bytom on entinen kaivoskaupunki Sleesiassa, Puolassa. Bytom on osa useamman pienemmän kaupungin rypästä, jonka keskuksena on Katowice ja joka on osa tunnettua kaivosaluetta Puolassa. Bytomin kaivoksista vain yksi on enää toiminnassa, kun kaksikymmentä vuotta sitten kaivoksia oli vielä seitsemän. Kaivostoiminta on taloudellisten muutosten ja yksityistämisen myötä lähes tyrehtynyt. Sen seurauksena Bytomissa on korkea työttömyysaste ja suuri joukko sosiaalisia ongelmia. Bytom on esimerkkitapaus siitä mitä uusliberaalit muutostoimenpiteet saavat aikaan entisissä itä-blokin maissa, ja Euroopassa yleensä.
Vuonna 2012 aloin työskennellä Bytomissa CSW Kronika Gallerian kuraattorin Stanisław Rukszan kutsumana. Vierailin noin vuoden aikana useita kertoja Bytomissa, noin viikon pituisissa jaksoissa. Vierailut koostuivat järjestämistäni työpajoista, haastatteluista, matkoista ja pienistä tapahtumista. Niiden kautta sain kerättyä itselleni materiaalia, jota lähestyin taiteellisen tutkimukseni metodein. Tarkastelin kaikkea tätä materiaalia affektiivisesti, enkä niinkään hakien objektiivista kuvaa kaupungin elämästä. Lopputulos oli esillä esityksen, videoteosten ja julisteiden muodossa Kronikassa marraskuun puolivälistä 2012 tammikuun puoliväliin 2013.
Tapasin useita ihmisiä ja kuuntelin heidän kertomuksiaan jokapäiväisestä elämästä Bytomissa. Oma affektiivinen katsantokantani alkoi luoda myös yleisempiä yhteneväisyyksiä uusliberaalin talouden lävistämälle elämälle Euroopassa, ja etenkin Suomessa. Vaikka ensimmäinen lähtökohtani oli aluksi teoreettinen, pohjaten Guattarin skitsoanalyysiin, oma praktiikkani nosti hyvin pian esiin niitä affektiivisia muotoja, jotka päätyivät esitykseeni. Sotkuisella kapitalismilla ei ole keskusta, ja se on siksi täysin vastakkainen neuvostoaikaisen Puolan keskitetylle hallinnolle. Ruksza vertasi Bytomia myös toiseen fordistisen tuotannon keskukseen Detroitiin, jossa kapitalistisen tuotantomallin muutos on luonut vastaavia, mutta kokoluokaltaan vielä järkyttävämpiä muutoksia. Nämä muutokset eivät ole hallittuja, vaan sarja mielivaltaisia suunnanmuutoksia, päätöksiä ja mieltymyksiä. Mitään mallia tai karttaa ei ole olemassa sille, miten tämä muutos käydään läpi. Bytomissa on vain sarja romahtavia kerrostaloja, rakenteita ja uusia malleja, joita myös Kronikan toimintatapa edustaa. Tällä muutoksella ei ole mitään kestoa, vaan sen kesto on virtuaalinen. Tässä epämääräisessä tilassa tein toista taiteellista teostani, pitäen mielessäni kysymystä, mitä performanssitaide voi tehdä?
