Kaiken mitta-videokoosteet ovat syntyneet aiemman Lintupäiväkirja-teoksen toteutuksen myötä heränneistä pohdinnoista. Tärkeimmäksi näistä ajatuksista nousi se, millä perustein arvotamme eläimiä? Kaksi pääeroa on vedetty jo antiikin historian aikana ihmisen ja eläimen välille; etiikka ja itsetuntemus. Pohdinta eläimestä on keskittynyt määrittelemään, miten ihminen eroaa eläimestä? Tämä tiivistyy itsetuntemuksen kysymykseen.
Kuuluisin eläinten itsetietoisuutta testaava tutkimus on kaiketi niin sanottu peilikoe tai toisella nimellä täplätesti. Entä mistä tiedämme, että tämänkaltaiset testit ovat eläimille soveltuvia vai ovatko tietoisuutta testaavat koeasetelmamme jo lähtökohtaisesti vääränlaisia? Mistä tiedämme, että oikeasti tiedämme, mitä eläimet tietävät?
Hieman myöhemmin jatkoin peilikokeesta eteenpäin kooten koeasetelman, jossa videoin eläinten reagointia katsoessaan itseään tai oman lajistaan valokuvassa, muotokuvana luonnossa. Muotokuvia käytetään myös introspektion, välineenä. Voisiko tämä kertoa jotain eläinten itsetuntemuksesta?
Miksi eläinten edes pitäisi perustella olemustaan ja ymmärrystään itsestään meille, jotta arvostaisimme niitä? Mitä jos katsoisimmekin eläimiä peilin edessä, tai näyttäessämme niille kuvia niistä itsestään, vailla tavoitetta määritellä niiden ymmärrystä suhteessa ihmiseen, mitä näemme? Entä jos ihminen ei olekaan kaiken mitta? Voiko empatia muunlajisia kohtaan löytyä taiteen kautta?