Exposition

What calls for thinking? (2014)

Mika Elo

About this exposition

en
My video "Mitä ajattelu kutsuu?" exposed here, audiovisually mimics, translates, challenges and transposes Martin Heidegger's essay "Was heißt Denken?". A compilation of passages of Heidegger's essay, which I have translated into Finnish for this purpose, makes up the voice-over accompanying the images in the video. The exposition also includes these passages in Finnish and German writing. The visual language of the video, in turn, edges Heidegger's pondering out of its focus by turning itself towards a series of questions deriving from the margins and lacunae of the essay. In its own peculiar way, the video is a call for thinking. Further, a text, entitled "conversation" in the menu, addresses some aspects of Heidegger's essay as if seen through the video. The conversation revolves around the questions of language and translation. Its form reflects the density and multifaceted character of the audiovisual material. Finally, "epilogue" attempts at unfolding a question concerning "intelligent design" that arises from the material. Here, my main point of reference is Jean-Luc Nancy's notion of struction.

fi
Tässä esiteltävä videoni "Mitä ajattelu kutsuu?" mukailee, kääntää, haastaa ja transponoi Martin Heideggerin esseetä "Was heißt Denken?" audiovisuaalisesti. Videon ääniraidalla kuullaan tätä tarkoitusta varten kääntämiäni jaksoja kyseisestä esseestä. Ekspositio sisältää nämä tekstinpätkät myös kirjoitetussa muodossa sekä suomeksi että saksaksi. Videon kuvakieli puolestaan ujuttaa Heideggerin pohdintoihin mukaan aineksia esseen marginaaleista ja katvealueilta. Omalla erityisellä tavallaan video on kutsu ajatteluun. Ekspositiossa on lisäksi teksti, otsikoltaan "conversation", joka suhteutuu Heideggerin esseeseen ikään kuin videon läpi nähtynä. Siinä pohditaan erityisesti kielen ja kääntämisen kysymyksiä. Muodoltaan se heijastelee videon materiaalin tiheyttä ja monitahoisuutta. "Epilogi" pyrkii lopulta kehimään auki "älykästä designia" koskevaa kysymystä, joka nousee esiin materiaalista. Tässä keskeisen viitepisteeni muodostaa Jean-Luc Nancyn struktion käsite.
typeresearch exposition
date04/12/2013
published13/10/2014
last modified13/10/2014
statuspublished
share statusprivate
affiliationAalto ARTS, Helsinki
licenseAll rights reserved
urlhttps://www.researchcatalogue.net/view/59435/59436
doihttps://doi.org/10.22501/ruu.59435
published inRUUKKU - Studies in Artistic Research
portal issue2. Materiality in Artistic Research
connected toRUUKKU - Studies in Artistic Research


Copyrights


RUUKKU portal comments: 2
Leena Kakkori 29/09/2014 at 08:48

Heideggerilaisesti taidetta ei voi arvostella ja myöskin taiteentutkimus useimmiten kadottaa hänen mukaansa taiteen, toisin sanoen objektina teos aina kuolee enemmän tai vähemmän. Kyseinen eskpositio vastustaa tällaista kuolemaa ja osoittaa ennemminkin Vattimolaista heikkenemistä, jossa taide saa uuden mahdollisuuden.

 

Ekspositio ylittää käytännön ja tutkimuksen liikkuen filosofian alueella. Heideggerin puheeseen on liitetty Benjamin ja Nancy. Näin ekspositio jää avauksiksi, kylläkin mielenkiintoisiksi. Tuomalla nämä kolme nimeä yhteen, ei luonnollisestikaan pysty mitään varsinaisesti uutta tuomaan esiin rajallisessa tilassa, mutta se ei sinänsä ole puute.

 

Käännös ei ole koskaan valmis, mutta tässä vaiheessa hyvä. Se on hyvin tehty ja tavoittaa Heideggerin ajattelua. Esitys on hyvin suunniteltu ja siinä on “hyvä liikkua”. Video ja käännös olisivat voineet olla pitempiäkin. Olisi ollut parempi, jos epilogue ja conversation olisivat olleet suomenkielisiä. Jos kansainväisyyttä haetaan, niin kuka muu kuin suomalaiset osaavat suomea, englantia ja saksaa?


Keskustelussa siirrytään hyvin vapaasti Walter Benjaminiin ja hänen ajatteluunsa kielestä ja kääntämisestä. Voisi tietenkin kysyä, että miksi ei Heideggerin radikaalimpaan kielifilosofiaan? Heideggerille kieli on yhtä kuin maailma. Tähän liittyvät myöskin eksposition Epiloguessa esitetyt ajatukset. Epiloguen aloituskappaleessa olevat kysymykset ovat jossain määrin liian johdattelevia ja hieman ärsyttäviä, ja koko aloituskappaleen voisi jopa jättää pois. Myöskin kysymys maailman rakenteesta Heideggerin kohdalla menee harhaan.

 

Kirjoittaja osoittaa omaksuneensa tietynlaisen tulkintalinjan Heideggerin filosofiaan, joka on lähellä ranskalaista ja hieman aikansa elänyttä antropologista linjaa, jossa on tiettyjä ongelmia. Ruumis ei kuulu olemiskysymykseen, jonka Heidegger esittää Sein und Zeitissa, koska Dasein ei ole ihminen (antropologisen tulkinnan virhe). Ruumista koskevat lauseet ovat ongelmallisia joten kirjoittajan tulisi tarkistaa mitä Heidegger sanoo ruumiista ja kehosta, esim. Zollikon-seminaareista ja Le Thorin luennoista.

nimetön/anonym/anonymous 29/09/2014 at 08:58

German is my mother tongue, but I speak no Finnish, what I find a bit problematic for my review. "It should be clear by now that translation plays a central role in this setting." (in the Conversation weave). Meaning: I cannot judge on an essential part of the exposition, since I cannot follow e.g. the words in the video in their relation to the images. And I cannot review the quality of the Finnish translation of Heidegger.

 

It is clear to me, that the author's contribution addresses -in my opinion- THE theme of the Ruukku issue, since he is relating the question of translating language in the triangle of Finnish-English-German (the author speaks all three languages) with the issue of translation within the range of all media in Artistic Research, especially sound, video and text. In both aspects he insists rightly on the materiality of language, using amongst other things the simple and very effective notation of [...]

 

Translation, some people say, is like a kiss through a handkerchief. I like the kiss of this essay. It is gentle, sensible, highly reflective. It gives thinking time, by progressing slowly. And it gives thinking different opportunities by using different weaves and media. Therefore it overcomes the simple model of art and its explanation. I would say, in this essay we follow an aesthetic thinker on his path (which might be called art or science, who cares).

 

It is an investigation of the basic aspect, that has been discussed in the last years of Artistic Research, thinking itself. And here not by asking Heidegger's question of "What is called thinking", but by the shifted question of "What calls for thinking?". This shift is an highly important shift from academic efforts of definition towards the artistic interest in processes and practices.

 

My favorite scene in the video – the fish – is related (maybe translated?) to my favorite and the most poetic formulation in the conversation: "Deutsch unter Wasser": Not that language is the water, but the language itself is underwater. This triggers with me an oscillation of thinking and overcomes in my opinion the sometimes too simple notion of words as material. And by the fish pumping the water through his mouth, but keeping silent, the connection of language and water still remains unsolved.

 

In my opinion the whole essay has a fair and diligent use of media, even though the wording seems to be better developed than the filming. In my opinion the video walks the edge between being too semantic and than too much an illustration of the written and spoken words on the one hand, and being too moody, too superficial, too associative, i.e. personal on the other hand. But I must confess, I find –except for the fish-scene, which is really extraordinary– a lot of the scenes either very direct or a bit too atmospheric. This might be an unsolvable problem, since the backbone of the video, which gives its pace, is the speaking of Heidegger's words. But – and again, I am more guessing than proving, because I don't speak Finnish and cannot connect the words directly and synchronous with the images – for me there is something missing, that I expect from art: I hope that seeing the video would destabilize me or provide a form of discomfort or something sublime or whatsoever. I think the filming, the speaking and the editing are well done, but a bit too nice for my taste.

 

I think, this exposition is of high quality in the field of Artistic Research. It demonstrates an interesting way of different parallel paths of thought on the question of what calls for thinking? It is highly reflective on the use of its media, also dealing with all of them in a trained way. In my opinion the scholarly and literary aspect is stronger than the visual. But since the balance simply by the number of weaves expresses a favour towards a more academic way of research, I am fine with it.

Comments are only available for registered users.