Exposition

Sosiaalisen muutoksen muotoilua (2016)

Satu Miettinen0

About this exposition

Sosiaalinen muotoilu “social design” on muutoksen muotoilua. Sosiaalisen muotoilun tavoitteena on käyttää taiteen ja muotoilun menetelmiä elämän laadun parantamiseen (Papanek 2006). Muutoksen tarve on sisäänkirjoitettu sosiaalisen muotoilun prosessiin. Tavoitteena on päätyä eri tilanteeseen mistä lähdettiin (Andrews 2011). Sosiaalista muotoilua toteutetaan kehittyvissä maissa tai yhteisöissä, jotka ovat syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa (Miettinen 2006). Tämä artikkeli pohtii sosiaalisen muotoilun aiheuttamaa muutosta taiteilijassa, tutkijassa ja paikallisessa yhteisössä. Artikkelin tavoitteena on nostaa esiin sosiaalisen muotoilun aiheuttama muutosprosessi ja sen vaikutukset yhteisöön (Miettinen 2007). Taiteilija tai tutkija elää muutoksessa mukana ja yrittää tuoda paikallisille ihmisille edellytyksiä tulla toimeen muutoksen keskellä Artikkeli nostaa esiin sekä moniäänisen kehittämis- ja tutkimustyön haasteet että dialogin, joka tuottaa taidetta, tunnetta, muistoja ja muutosta tekijöissään. Artikkeli kysyy miten sosiaalisesti vastuullisen taiteen ja sosiaalisen muotoilun tekemisen prosessi muuttaa tekijöitään ja miten sen kenttä muuttuu ja määrittyy yhä uudelleen? Artikkelin taustalla on taiteilija- ja tutkijaryhmän yli vuosikummenen kestänyt työskentely afrikkalaisten paikallisten yhteisöjen parissa. Tutkija- ja taitelijaryhmää on yhdistänyt pyrkimys ja mahdollisuus sosiaaliseen vastuullisuuteen. Projekteista viimeisin on ollut “My Dream World ” –hanke 2013-2015, jonka tavoitteena oli käyttää palvelumuotoilun menetelmiä etelä-afrikkalaisten ja namibialaisen työttömien nuorten palveluiden kehittämisessä ja osallistamisessa demokraattisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseen (Miettinen et. al 2014). Hanke sai tunnustusta osana Wolrd Design Capital Cape Town 2014 vuoden virallista ohjelmaa. Artikkelin aineistona toimivat projektin aikana dokumentoidut ryhmäkeskustelut, hankkeeseen osallistuneiden nuorten kirjoittamat tarinalliset luotaimet ja kommentit projektista sekä osana projektia tuotetut videot, valokuvat ja tekstiiliteokset. Artikkeli keskittyy erityisesti kahden työpajan aineistojen analysointiin. Työpaja Namibian Keetmanshoopissa ja työpaja Etelä-Afrikan Kimberleyssä San –nuorten kanssa. Projektissa toteutettiin yhteensä neljä työpajaa Afrikassa ja yksi työpaja Suomessa. Osana projektia toteutettiin myös näyttelyiden ja flash mob –esitysten sarja Suomessa ja Etelä-Afrikassa. Artikkeli aukaisee “My Dream World” hankkeen kontekstia, johon sosiaalinen muotoilu sijoittuu ja sen haasteita ja mahdollisuuksia taiteilijalle tai tutkijalle. Taiteilija tai tutkija saa yhtä paljon tutkimuskohteeltaan kuin mitä itse pystyy sille antamaan. Artikkelissa pohditaan sosiaalisesti vastuullisen taiteen ja sosiaalisen muotoilun välistä keskustelua, toimintamalleja ja nimikkeitä, yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia. Artikkeli nostaa esiin osallistavan ja yhteisöllisen taiteen nimike-runsauteen. Kenttä on niin elävä ja muutoksessa, että nimikeetkin syntyvät uudelleen. Artikkeli tuo esiin paikallisen yhteisön, nuorten äänet käyttämällä apuna heidän kirjoittamiaan tarinallisia luotaimia ja sankarin matka –videotyökalun avulla kulkemaansa tarinallista matkaa. Nuoret kertovat toiveistaan ja unelmistaan sekä muutoksen tarpeesta. Sosiaalinen muotoilu ja sosiaalisesti vastuullinen taide mahdollistavat moniäänisen dialogin. Tämän tuloksena syntyy kuvia unelmista ja muutoksesta sekä nuoriin että taiteilijoihin. Artikkeli nostaa esiin kuvia ja videoita, jotka liittyvät prosessiin.
typeresearch exposition
keywordssocial design, socially engaged art, service design
date18/03/2016
published03/10/2016
last modified03/10/2016
statuspublished
share statusprivate
affiliationUniversity of Lapland
licenseAll rights reserved
urlhttps://www.researchcatalogue.net/view/261804/261805
doihttps://doi.org/10.22501/ruu.261804
published inRUUKKU - Studies in Artistic Research
portal issue6. Change in Artistic Research


Simple Media

id name copyright license
292410 2014-02-20 14.03.26 Miettinen et al. All rights reserved
292408 KATUTURA Miettinen et al. All rights reserved
292406 My Dream World 725Inkeri Huhtamaa Inkeri Huhtamaa All rights reserved
292404 My Dream World 721Inkeri Huhtamaa Inkeri Huhtamaa All rights reserved
292402 My Dream World 686Inkeri Huhtamaa Inkeri Huhtamaa All rights reserved
292400 My Dream World 669Inkeri Huhtamaa Inkeri Huhtamaa All rights reserved
267834 Hero´s of Kimberley-HD Taina Kontio All rights reserved
267831 xyyyy Taina Kontio All rights reserved
261813 kuva 1 Satu Miettinen All rights reserved
261811 kuva 2 Satu Miettinen All rights reserved

RUUKKU portal comments: 2
Sari Karttunen 22/09/2016 at 09:52

Yhteisöllisen taidetoiminnan laaja syli

 

Tässä Ruukku-lehdessä tarkastellaan taiteellisen tutkimuksen suhdetta yhteiskunnalliseen muutokseen. Satu Miettisen, Inkeri Huhtamaan ja Taina Kontion eteläisessä Afrikassa toteuttamaa sosiaalisen muotoilun hanketta käsittelevä artikkeli ilmentää teemaa erinomaisesti. Sosiaalinen muotoilu on kirjoittajien määritelmän mukaan sosiaalisen muutoksen muotoilua, jota hankkeessa tehtiin taiteen keinoin.

 

Taustoittaessaan artikkeliaan kirjoittajat tarjoavat yleiskatsauksen sosiaaliseen muotoiluun. Tämä toiminnan kenttä on jäänyt meillä vähemmälle huomiolle kuin taiteen soveltava käyttö ja yhteisötaide, jotka ovat sille likeisiä käsitteitä ja ilmiöitä. Pidän hienona sitä, että artikkeli nostaa tietoisuuteen taiteen ja taidelähtöisten menetelmien moninaiset käyttömahdollisuudet myös kehitysyhteistyössä. Kirjoittajilla on siitä pitkäaikaista kokemusta.

 

Artikkeli tarjosi minulle kaksijakoisen lukukokemuksen. Vaikutuin yhtäältä Afrikassa toteutetun hankkeen lähtökohdista ja tavoitteista sekä siinä kehitetyistä draaman ja dialogin menetelmistä. Hankkeessa pyrittiin aktivoimaan nuoret suunnittelemaan ja ottamaan vastuuta ympäristönsä palveluista ja omasta tulevaisuudestaan. Nuorten kanssa tehty sankaritarinan mallia noudattava työpaja oli kiinnostava niin taiteellisena toimintamuotona kuin pedagogisena keinona.

 

Toisaalta eksyin juttua lukiessani pahasti sosiaalisen taiteen käsiteryteikköön. Olen itse paininut viime aikoina yhteisötaiteen määritelmän kanssa, joten aloin suhteuttaa sosiaalista muotoilua siihen. Kirjoittajat ymmärtävät kattokäsitteekseen ”hyvinvointia lisäävän taiteen”, jonka alueella käytettyjen termien he toteavat olevan ”monesti jäsentymättömiä ja virheellisiä”; he puhuvat myös ”hyvää tekevästä taiteesta”. Artikkelissa vilisee erilaisia määreitä, kuten sosiaalinen, yhteisöllinen, suhteellinen, dialoginen, osallistava ja voimauttava. Kirjoittajien mukaan ”[k]aikille näille toimintatavoille on yhteistä esteettisen kokemuksen suhteellisuus yhteisöllisen luovan toiminnan ­–– palkitsevuuden rinnalla”. Kyse ei siis ole taiteesta taiteen vuoksi.

 

Sosiaaliseen muutokseen tähtääminen ei uskoakseni erota sosiaalista muotoilua muista yhteisöllisen toiminnan alalajeista tai käsitteistä, koska niiden piiristä löytyy jopa kumouksellisia pyrkimyksiä. Sosiaalisen muotoilun painotukset vaikuttavat Satu Miettisen vuonna 2006 esittämän manifestin perusteella olevan pikemmin uudistavia ja sopeuttavia. Manifestissa sosiaalinen muotoilu ymmärretään strategiseksi toiminnaksi, joka mahdollistaa keskustelun perinteen ja uudistuvan talouden välillä. Määritelmä kytkeytyy kehittyvien maiden kontekstiin ja kertoo muotoilun tavoitteena olevan muutoksen kohdistuvan viime kädessä elinkeinotoimintaan.

 

Sosiaalisen taiteen käsitteiden ohella juutuin pohtimaan taiteellisen tutkimuksen käsitteen merkitystä ja laajuutta tänä päivänä. Seurasin itse läheltä taiteellisen tutkimuksen alkuvaiheita Suomessa, mutta sittemmin olen ollut kosketuksissa vain muutamiin sen osa-alueisiin enkä hahmota enää kokonaisuutta. Minulle ei aivan selvinnyt, mitä tässä artikkelissa taiteellisella tutkimuksella tarkoitettiin. Tutkittiinko tai kehitettiinkö hankkeissa jotakin taiteellisten prosessien avulla? Tekeekö taiteilijan mukanaolo tai taidelähtöisten menetelmien käyttäminen hankkeesta taiteellista tutkimusta? Vai tarkoittaako taidemenetelmiä hyödyntäneen toiminnan reflektointi taiteellista tutkimusta?

 

Artikkelin sanotaan käsiteltävän sosiaalisen muotoilun aiheuttamaa muutosta taiteilijassa, tutkijassa ja paikallisessa yhteisössä. Kyse on siis taiteen keinoja hyödyntäneen hanketoiminnan ja sen vaikutusten reflektoinnista. Onkin kiinnostavaa kuulla, mitä tutkija-taiteilija katsoo saavansa tällaisista hankkeista, mitä hän oppii niistä ja kuinka hän muuttuu niissä. Tähän liittyy myös toiminnan taustojen ja vaikutusten eettinen pohdinta. Hankkeiden haasteellisuuden vastapainoksi artikkelissa asettuu niiden antoisuus.

 

Hankkeisiin osallistuneiden nuorten kokemuksista olisin halunnut lisäselvitystä. Heidän äänensä tuli kyllä selkeästi esiin hankekuvauksesta, mutta hankkeen pitkäaikaiset vaikutukset jäävät hämärän peittoon. Saivatko nämä nuoret lopulta otteen elämästään ja toimeentulostaan? Vai herätettiinkö heissä toivo tulevaisuudesta, jota he eivät paikallisin resurssein pysty toteuttamaan? Seuraako tästä turhautumista ja pettymyksiä? Jatkoseuranta olisi hanke- ja tutkimuseettisesti tärkeää, mutta siihen tarjotaan harvoin taloudellisia mahdollisuuksia.

 

Vaikka olen esittänyt pientä kritiikkiä Miettisen, Huhtamaan ja Kontion artikkelia kohtaan, uskon sen herättävän laajaa kiinnostusta. Se sisältää tärkeää pohdintaa niin taiteen käyttömahdollisuuksia tutkiville yhteiskuntatieteilijöille ja humanisteille kuin uusiin asiantuntijuuksiin suuntautuville taiteilijoille ja muotoilijoille. Se tuo sosiaalisen muotoilun käsitteen sosiaalisen taiteen ja taiteellisen tutkimuksen harjoittajien tietoisuuteen ja antaa mahdollisuuksia jäsentää näitä konsepteja edelleen. On jännittävää huomata, että kirjoittajien tavoitteet ja toimintatavat käyvät monessa kohtaa yksiin poliittisesti motivoituneen yhteisötaiteen kanssa. Sen sijaan tuote- ja palvelusuunnittelun ja innovaation käsitteet liittyvät toisenlaiseen asiantuntemukseen ja itseymmärrykseen. Sosiaalisen muotoilun ja yhteisötaiteen välillä tuntuu vallitsevan vähintäänkin perheyhtäläisyys, jota olisi mielenkiintoista lähteä tutkimaan tarkemmin.

Helena Oikarinen-Jabai 03/10/2016 at 11:00

Artikkeli sopii erinomaisesti teemanumeroon ja tuottaa mielenkiintoista tietoa muotoilu -ja taidekasvatuksen mahdollisuuksista tutkimuksellisissa konteksteissa. Taustavaikuttajien merkitystä sosiaalisen muotoilun kehittämiselle, tutkimukselle ja toteuttamiselle kuvataan ansiokkaasti. Taiteen tekeminen ja pohdinta sen mahdollisista sosiaalisista ja voimauttavista ulottuvuuksista on artikkelin keskiössä ja niitä, kuten myös esitellyn projektin taustoja ja toimintatapoja, avataan teoreettiseen keskusteluun tukeutuen.

 

Olisin kaivannut enemmän työpajojen avaamista ja paikantamista lukijalle myös tekstissä (videothan puhuvat puolestaan), jo ihan otsikosta alkaen. Afrikka on iso maanosa, jossa on paljon hyvin erilaisia maita, ja monenlaisia nuoria. Työpajatoiminnasta, jota toteutettiin kahdessa maassa ja toisistaan poikkeavissa kulttuurisissa ja sosiaalisissa konteksteissa, puhutaan artikkelissa hieman yleistäen. Esimerkiksi kappaleessa Tarinalliset luotaimet ja -työpaja ei eritellä tai vertailla eri maissa työpajoihin osallistuvien ennalta antamaa palautetta (tai samaan työpajaan osallistuvien vastausten moninaisuutta), kun sitä käsitellään. Jos eroja ei tekijöiden mielestä ollut, sen olisi voinut mainita.

 

Kriittinen omien arvojen, tutkimuksellisten lähtökohtien ja taiteellisten työskentelytapojen tarkastelu ja reflektointi on tärkeää (varsinkin osallistavassa tutkimuksessa), erityisesti silloin, kun toimitaan itselle vieraan kulttuurin parissa ja jälkikolonialistisessa kontekstissa, jossa monenlaiset valtasuhteet ovat väistämättä mukana rivien välissä. Kirjoittajien olisi ollut hyvä osoittaa olevansa ainakin tietoisia tästä. 

Comments are only available for registered users.