Research Catalogue

Desenvolvimento de investigação artística em teleperformance entre os anos de 1999 e 2001, quando não existia uma taxinomia adequada. As teleperformances do Perforum Desterro partiram da pesquisa da linguagem intermídia da telecomunicação síncrona. As teleperformances foram a prática artística e, paralelamente, subsidiaram o levantamento teórico sobre telepresença realizado como parte de meu doutoramento no Programa de Pós-graduação de Comunicação e Semiótica da PUCSP (COS). O Perforum nasceu em São Paulo das ideias de Artur Matuck acerca dos “Colaboratórios de Mídia e Performance” a serem criados em diferentes cidades. No segundo semestre de 1998 cursei a disciplina Escrituras Eletrônicas, ministrada por Artur Matuck na pós-graduação da Escola de Comunicação e Artes da Universidade de São Paulo, ECA/USP. Entre minhas idas a São Paulo, passei a fazer parte do grupo de pesquisa da disciplina, antes mesmo de ingressar oficialmente como doutoranda em um Programa de Pós Graduação. Parte dos integrantes atuaram no início do projeto Perforum. Paula Perissinoto e Ricardo Barreto, fundadores no ano de 2000 do Festival Internacional de Linguagem Eletrônica, FILE, Tereza Labarrère, Otávio Donasci, o artista criador das videocriaturas, Edson Luiz de Oliveira, Cesar Barros, Suzana Moraes. Outros, como Daniel Seda, aderiram ao grupo mais tarde. O Perforum no ano de 1999 se bifurcou em Perforum Desterro, coordenado por Yara Guasque pela Universidade do Estado de Santa Catarina, UDESC, e Perforum São Paulo coordenado por Artur Matuck pela USP. Os dois grupos desenvolviam colaborativamente scripts como proposição de interação e performance a distância.

Art activism is powerful. Also known as activist art, protest art, visual activism, artivism and creative activism, it changes lives, situations and is and has been a powerful weapon across a whole spectrum of struggles for justice. Teresa Sanz & Beatriz Rodriguez-Labajos(2021) relay that art activism has the unique ability to bring cohesion and diverse peoples together and it can, as Zeynep Tufekci notes, change the participants (2017). As Steve Duncombe & Steve Lambert (2021) posit, traditional protesting such as marches or squats are no longer as important as they once were. As a result of my own lived experience in activist activities, I very much agree with Andrew Boyd & Dave Oswald Mitchell (2012) that the reason people use art activism is that it works, by enriching and improving protest. In the past, when I lived in a metropolis and was not a parent, I used to be an activist. Now I no longer have immediate access to international headquarters at which to protest and I have to be concerned with being arrested, I am hindered from protesting. This project is an attempt to increase inclusion and widen access to art activism. By devising methods which include at least one of the following: that do not require on-site participation, that can take place outside the public gaze, that reduce the risk of arrest, that open up protest sites that are not “big targets”, that include remote locations, that involve irregular timing, my thesis aims to increase inclusion and widen access to art activism to those who are underserved by more mainstream methods of conducting art activism. Textiles have unique properties that enable them to engage in subterfuge and speak loudly through care and thought(Bryan-Wilson, 2017). They have strong connotations of domesticity, the body and comfort that can be subverted within art activism to reference lack of this domestic warmth and protection(O’Neill, 2022). Being a slow form of art-making, they show care and thought, attention in the making, so that the messaging is reinforced through this intentionality in slow making.

I grew up in a family full of hunters. I used to go on hunting hunts and was generally pretty in touch with the death of animals. So I'm interested in everything surrounding this topic. At the same time, we are in an era where we share and photograph everything. I question why hunters take pictures with their kill. I also want to point out that these often distasteful photos, they share on Facebook, and or websites where they pat each other on the back. I'm exploring the connection between the camera and the gun.

Tiivistelmä Kuvataiteen tohtorin opinnäytteessäni Kävellen kuvailtu, kävellen koettu tarkastelen kävelyn tuottamaa visuaalista kerrontaa ja sen rakentumista. Kyseessä on liikkeen avulla aikaansaatu havainto, jonka avulla rakennan vuorovaikutusta ympäristöön. Kiinnostukseni työskentelyprosessiin on johtanut tutkimaan asioiden kehkeytymistä. Tästä nousseet havainnot ovat puolestaan merkinneet kävelymenetelmän muotoutumista. Keskeinen asenne taiteellisessa työskentelyssä erilaisissa ympäristöissä on huomioiva suhtautuminen. Tämä on puolestaan vaikuttanut kävelymenetelmän rajoitteiden hahmottamiseen. Taiteellinen tutkimukseni keskittyy kolmeen teoskokonaisuuteen, joissa olen käyttänyt kävelymenetelmää. Kehittämässäni kävelymenetelmässä on viitteitä kokeellisen kirjallisuuden työpajan Oulipon kokeellisiin menetelmiin ja oulipolaisten tapaan tuottaa tekstiä käyttämällä itsekeksittyjä rajoitteita. Kävelymenetelmän käsikirjoitus on kulkuväline, jolla on oma reitityksensä ja kiintopisteensä. Teosten reflektointi kirjallisessa osiossa on synnyttänyt pohdintoja kirjallisen esityksen luonteesta. Päädyin yritykseen kokeilla teoksen rakennetta edes jossakin määrin myös tekstiin. Olen ajatellut teoksen sanalliseen muotoon siirtämisen rinnakkaisena prosessina ja saman suuntaisena kuin taiteellinen työskentely. Tällä tavoin analoginen prosessi on merkinnyt myös kielen tarkastelua niin, että kieli itsessään toisi esiin materiaalisuuttaan paikoitellen vahvemmin. Kokeilen lyhyitä, erillisiä tekstisaarekkeita häiritäkseni lineaarista lukutapaa. Samalla saan tuoduksi tekstiin harhailun ja kuvittelun tasoja. Tekstisaarekkeet ovat eräänlaisia muistikerrostumisia. Näin ne ovat kuin jälkiä tai jäänteitä harhapoluista, mahdollisista kulkureiteistä. Samalla ne puolustavat olemassaolollaan sellaista tekstin paikkaa, jonka ei tarvitse olla selittävää tai määrittävää. Tutkimukseni keskeiset taiteelliset osiot: Tammimäki 3416 askelta, 2010-2015 Teos on esitetty ryhmänäyttelyssä Puun taju, 2011, Promenadigalleria, Hyvinkää. Teos on esitetty yksityisnäyttelyssä Kävelemällä, 2015, Muu Kaapeli, Helsinki. Punaiset autot (Olen käyttänyt myös seuraavia nimiä teoksesta: Kaupunkikävelyä, Lupa ylittää katu) 2011-2015 Teos on esitetty yksityisnäyttelyssä Kävelemällä, 2015, Muu Kaapeli, Helsinki. Pääsy maisemaan (Kirje Joroisiin, Kirjoitusharjoituksia), 2015-2017 Teos on esitetty ryhmänäyttelyissä: Ornament and Beauty, 2016, Titanik-galleria, Turku; You Gotta Say Yes to Another Access, 2017, Tutkimuspaviljonki, Venetsia. Tutkimuksen muu oma taiteelliseen työskentelyyn perustuva aineisto: Jakauksia pöheikössä, 2007, Puska ympäristönäyttely, Nurmijärvi; 2009, Farrera, Pyreneitten vuoristo, Espanja; 2018, Mustarinda, Hyrynsalmi Plataanikuja 8, 90420 Oulu, 2008, Kaakkurin kirjasto ja monitoimitalo, Oulu (prosenttityö) Yksityisnäyttely: Paikoitusalueita, 2010, Galleria Sculptor, Helsinki Esitarkastuslausunnot: Harald Arnkil, 2.6.2010; Carolus Enckell, 10.8.2010 Ryhmänäyttelyt: Arjen voima, 2010, Gallen-Kallelan museo, Tarvaspää, Espoo Esitarkastuslausunnot: Harald Arnkil, 2.6.2010; Jyrki Siukonen, 19.8.2010 Jos muutan jotain, mitä liikutan? 2018, Mustarinda, Hyrynsalmi Residenssityöskentely: Centre d ´Art i Natura de Farrera, 2009, Pyreneitten vuoristo, Espanja Saaren kartano, 2010, Mietoinen Edinburgh, Skotlanti, 2014, Taiteen Edistämiskeskus Mustarinda, 2018, Hyrynsalmi, Kainuu

This dissertation considers performed silences in composed music and suggests that musicians often use markers to communicate the dimensions of silence. These markers may shape, summon, or impose silence. Markers are signals or cues that may be visible, audible, or multimodal. This research consists of an archive of examples from the author's pianistic practice, as well as three case studies drawn from works of Beethoven, Cage, and Antheil. Full title: "Performing Musical Silence: Markers, Gestures, and Embodiments"

As a recorder and traverso player, J.S. Bach’s works form a crucial part of my repertoire. They include some of the most technically advanced music written for the recorder, in which the instrument seems to be pushed to its limits. Meanwhile, the traverso is welcomed into the orchestra, and it has come to stay. In order to understand the many problems surrounding the recorder and traverso parts from Bach’s music, I need to know how Bach used each instrument specifically. And to be able to make the right artistic choices, I need to know why he chose the recorder for one composition, and the traverso for the other. In answering these questions, I have used my experience in playing both woodwinds to my advantage. My journey has led me through an analysis of terminology, tessitura, symbolism, clefs and pitch surrounding Bach’s flute parts. And for context, I have compared Bach’s use of the recorder and traverso with that of his contemporaries. With my research, I present an overview of the characteristic differences between the two instruments in Bach’s music, giving my own artistic view on some of the unsolved mysteries surrounding Bach and his use of flutes.