Research Catalogue

This exposition is a guide for students and teachers alike on the methodical approach of the subject Aural Skills and Improvisation.

Is there a method to die?

 In the spring of 2009, I attended a course in aesthetic-based qualitative research at Stockholm University. My mother was becoming very weak at the time. As I set out to write on method and methodology within the course, she had to go to hospital for some days during which I kept her company as much as I could. Tests didn't prove anything wrong with her though, and she was sent back home. When she was lifted from the stretcher and gently put her back in her own bed by the transport team, she looked around her and smiled. From the well-known paintings on her walls and the books in her bookshelves, she turned her attention to at me. Still smiling, she looked into my eyes, saying: "And now begins a new and exciting phase in our lives."

Less than a month later, she deceased. 

 The day after her death, I took one of her carpets on the back of my bike and went to the shore of a lake to clean it, the way she used to do it when I was a child. Out of this situation, the question emerged. Absurd though it seemed, it echoed through my further reading, listening and thinking.

This study sets out from an artistic workshop designed to investigate light, colour and spatiality. During the original event, a number of participants joined to collaborate by means of painting, dialogue and movement. From a presentation of the workshop (as determined in time and space), the text argues that the character of an artwork is essentially unfinished; an ongoing ”truth process”. Adopting lines of reasoning from philosophers Vilém Flusser and Theodor Adorno, I gain a first understanding of how the artwork could be reconstituted within the limits of a scientific essay. Once more turning to the workshop's course of events, I find experiences within the actual situation relating to abstract concepts such as ”spirit”, ”quality” and ”freedom”. Next, the text pays heed to Ludwig Wittgenstein's observation that human knowledge is gained and mediated by language-games of various kinds. The selected concepts are consequently tried out in expanded ”studio talks”, involving artists from different fields such as painter Matts Leiderstam, writer Robert Pirsig and sculptor Joseph Beuys. The operation allows me to single out some specific conditions pertaining to artistic dialogue, from which I seek transitions to philosophical discourse. The text briefly reviews three contemporary, art-based projects offering such discursive exchange: haptiska blickar, Thinking Through Painting and Freikörperkultur. Against this backdrop, I seek to articulate an understanding of knowledge-making which embraces artistically as well as philosophically grounded practises. I find support from philosophers John Dewey and Hans Larsson – Dewey characterizing the esthetic and intellectual faculties as complementary movements within the human mind, and Larsson propounding intuition as the unifying and superior form of thinking. Assenting to their views, I conclusively suggest methodical introspection as another field for discursive interchange between art and science.

Tiivistelmä Kuvataiteen tohtorin opinnäytteessäni Kävellen kuvailtu, kävellen koettu tarkastelen kävelyn tuottamaa visuaalista kerrontaa ja sen rakentumista. Kyseessä on liikkeen avulla aikaansaatu havainto, jonka avulla rakennan vuorovaikutusta ympäristöön. Kiinnostukseni työskentelyprosessiin on johtanut tutkimaan asioiden kehkeytymistä. Tästä nousseet havainnot ovat puolestaan merkinneet kävelymenetelmän muotoutumista. Keskeinen asenne taiteellisessa työskentelyssä erilaisissa ympäristöissä on huomioiva suhtautuminen. Tämä on puolestaan vaikuttanut kävelymenetelmän rajoitteiden hahmottamiseen. Taiteellinen tutkimukseni keskittyy kolmeen teoskokonaisuuteen, joissa olen käyttänyt kävelymenetelmää. Kehittämässäni kävelymenetelmässä on viitteitä kokeellisen kirjallisuuden työpajan Oulipon kokeellisiin menetelmiin ja oulipolaisten tapaan tuottaa tekstiä käyttämällä itsekeksittyjä rajoitteita. Kävelymenetelmän käsikirjoitus on kulkuväline, jolla on oma reitityksensä ja kiintopisteensä. Teosten reflektointi kirjallisessa osiossa on synnyttänyt pohdintoja kirjallisen esityksen luonteesta. Päädyin yritykseen kokeilla teoksen rakennetta edes jossakin määrin myös tekstiin. Olen ajatellut teoksen sanalliseen muotoon siirtämisen rinnakkaisena prosessina ja saman suuntaisena kuin taiteellinen työskentely. Tällä tavoin analoginen prosessi on merkinnyt myös kielen tarkastelua niin, että kieli itsessään toisi esiin materiaalisuuttaan paikoitellen vahvemmin. Kokeilen lyhyitä, erillisiä tekstisaarekkeita häiritäkseni lineaarista lukutapaa. Samalla saan tuoduksi tekstiin harhailun ja kuvittelun tasoja. Tekstisaarekkeet ovat eräänlaisia muistikerrostumisia. Näin ne ovat kuin jälkiä tai jäänteitä harhapoluista, mahdollisista kulkureiteistä. Samalla ne puolustavat olemassaolollaan sellaista tekstin paikkaa, jonka ei tarvitse olla selittävää tai määrittävää. Tutkimukseni keskeiset taiteelliset osiot: Tammimäki 3416 askelta, 2010-2015 Teos on esitetty ryhmänäyttelyssä Puun taju, 2011, Promenadigalleria, Hyvinkää. Teos on esitetty yksityisnäyttelyssä Kävelemällä, 2015, Muu Kaapeli, Helsinki. Punaiset autot (Olen käyttänyt myös seuraavia nimiä teoksesta: Kaupunkikävelyä, Lupa ylittää katu) 2011-2015 Teos on esitetty yksityisnäyttelyssä Kävelemällä, 2015, Muu Kaapeli, Helsinki. Pääsy maisemaan (Kirje Joroisiin, Kirjoitusharjoituksia), 2015-2017 Teos on esitetty ryhmänäyttelyissä: Ornament and Beauty, 2016, Titanik-galleria, Turku; You Gotta Say Yes to Another Access, 2017, Tutkimuspaviljonki, Venetsia. Tutkimuksen muu oma taiteelliseen työskentelyyn perustuva aineisto: Jakauksia pöheikössä, 2007, Puska ympäristönäyttely, Nurmijärvi; 2009, Farrera, Pyreneitten vuoristo, Espanja; 2018, Mustarinda, Hyrynsalmi Plataanikuja 8, 90420 Oulu, 2008, Kaakkurin kirjasto ja monitoimitalo, Oulu (prosenttityö) Yksityisnäyttely: Paikoitusalueita, 2010, Galleria Sculptor, Helsinki Esitarkastuslausunnot: Harald Arnkil, 2.6.2010; Carolus Enckell, 10.8.2010 Ryhmänäyttelyt: Arjen voima, 2010, Gallen-Kallelan museo, Tarvaspää, Espoo Esitarkastuslausunnot: Harald Arnkil, 2.6.2010; Jyrki Siukonen, 19.8.2010 Jos muutan jotain, mitä liikutan? 2018, Mustarinda, Hyrynsalmi Residenssityöskentely: Centre d ´Art i Natura de Farrera, 2009, Pyreneitten vuoristo, Espanja Saaren kartano, 2010, Mietoinen Edinburgh, Skotlanti, 2014, Taiteen Edistämiskeskus Mustarinda, 2018, Hyrynsalmi, Kainuu

This dissertation considers performed silences in composed music and suggests that musicians often use markers to communicate the dimensions of silence. These markers may shape, summon, or impose silence. Markers are signals or cues that may be visible, audible, or multimodal. This research consists of an archive of examples from the author's pianistic practice, as well as three case studies drawn from works of Beethoven, Cage, and Antheil. Full title: "Performing Musical Silence: Markers, Gestures, and Embodiments"

As a recorder and traverso player, J.S. Bach’s works form a crucial part of my repertoire. They include some of the most technically advanced music written for the recorder, in which the instrument seems to be pushed to its limits. Meanwhile, the traverso is welcomed into the orchestra, and it has come to stay. In order to understand the many problems surrounding the recorder and traverso parts from Bach’s music, I need to know how Bach used each instrument specifically. And to be able to make the right artistic choices, I need to know why he chose the recorder for one composition, and the traverso for the other. In answering these questions, I have used my experience in playing both woodwinds to my advantage. My journey has led me through an analysis of terminology, tessitura, symbolism, clefs and pitch surrounding Bach’s flute parts. And for context, I have compared Bach’s use of the recorder and traverso with that of his contemporaries. With my research, I present an overview of the characteristic differences between the two instruments in Bach’s music, giving my own artistic view on some of the unsolved mysteries surrounding Bach and his use of flutes.