Research Catalogue

Supplement to the presentation proposal 'Anatomy of a (Musical) Ethics Lab'

Documentation of preliminary steps and collection of musical material and related reflections during the first Term of the Master's Program in Improvisation and World Music. December 2022

We live in an age of Symbolic Misery (Stiegler, 2014). In this era, we listen to the same music, scroll through the same Instagram feeds, and we immerse ourselves in daily lives that are the same as others, gradually losing the 'singularity (Stiegler, 2014)' of individual difference. This homogenized structure of perception continuously reshapes our subjectivity (Simondon, 1958; Hui, 2016), making individual desires no longer emerge from unique experiences or internal generative processes, but are increasingly induced and regulated by external technological and symbolic systems (Stiegler, 2015). In this context, the question is no longer 'What do we produce?' but rather, 'Do our desires still belong to ourselves?'. As Stiegler (2014) pointed out, in order to enter the market more effectively, marketing technologies have developed an industrial aesthetic system centered on audiovisual media. This industrial aesthetic re-functionalizes individual sensory experiences following industrial interests, aiming to produce a replicable and controllable unified taste through the standardized pleasure. This huge 'desire project (libidinal management)' manipulates human drives for externalization through a diversity of apparatus (Agamben, 2009; Foucault, 1977), generating a sense of 'participation' via formalized interaction, restricting the level of perception and expression (Stiegler, 2015). Through daily repetition, this process gradually weakens the individual’s ability for subjectivation, trapping them within a passive structure of desire (Stiegler, 2014). This exposition is based on an artistic research project titled 'I Don’t Know Who I Am', an installation game. It invites players to watch a five-minute monologue, the story of a cow (inspired by, for example, Lacan et al., 2001), to explore the secrets hidden within this cow’s desire. After watching the video, the player will face a plate of real grass with soya sauce, and be invited to make a choice: whether or not to eat the grass. This installation game encourages players to reflect on a critical question: At a time when industrial aesthetics and subjective experience standardize individual desire, is increasingly hollowed out, where do our desires truly come from? Do they still emerge from internal generative processes, or have they long been preconditioned and disciplined by technological objects and symbolic systems?

AMASS–AMAS–WEIRD oli Utsjoella vuonna 2021 toteutunut yhteisötaideprojekti osana Euroopan Union rahoittamaa Acting on the Margins: Arts as Social Sculpture -tutkimushanketta (2020–2023). Euroopan reuna-alueiden vuorovaikutusta ja yhteistyötä lisäävä taideperustainen toimintatutkimus sisälsi yhteisötaiteen, sosiaalisesti sitoutuneen taiteen ja taidekasvatuksen kehittämistä paikallisyhteisöissä. AMASS–AMAS–WEIRD -toteutettiin Lapin yliopiston yhtenä vastuualueena ja osana delokolonisoivan arktisen taiteen viitekehystä, vaikkakin eurooppalaisessa hankejärjestelmässä, johon sisältyy Euroopan yhtenäisyyden taustatavoitteita. Tässä ekspositiossa tarkastelemme taidekäsityksen arktista dekolonisaatiota, yhteisötaidetta, kuvataidekasvatusta ja hankkeen tutkimusprosessia dekolonisaation näkökulmista. AMASS–AMAS–WEIRD vahvisti kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta ja tuki vuorovaikutusta saamelais- ja suomalaiskulttuurien sisällä ja niiden välillä. Jännitteitä ilmeni niin sanottuun tutkimusähkyyn, marginaalisuuden olettamaan sekä rahoitusinstrumenttiin liittyen. Johtopäätöksenä korostamme taiteen ja tutkimuksen kolonialististen rakenteiden ja eettisten periaatteiden kriittisen tarkastelun merkitystä kulttuurien dialogista kohtaamista tukevan ja yhteyksiä luovan toiminnan kehittämisessä.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.