Research Catalogue

A performance “Corpo Híbrido. Ato de vestir e despir o efémero” (2025), procura refletir sobre conexões simbioticas entre seres. Com o vestir-se de germinados, veste-se o efémero, e o corpo funde-se com o elemento vegetal, uma transformação num ser híbrido, habitante da fronteira entre dois mundos. O corpo transforma-se em paisagem, enquanto a paisagem o acolhe.

This research introduces Psychoformism, an innovative artistic style synthesizing form, emotion, and subconscious energy into a unified aesthetic expression. Positioned within the broader discourse of art history, Psychoformism proposes a fluid, dynamic visual language that transcends traditional bodily representation. The style aims to shift the viewer's role from passive observer to active participant by visually embodying internal emotional states as forms that emerge from subconscious energies. Psychoformism thus provides a conceptual and practical framework for exploring deeper psychological engagement and subjective perception within aesthetic experiences. As proposed by the author, “Form is emotion itself; emotion emerges from within the body and transforms directly into visual form.” (A. Babak, 2025)

This thesis investigates how narrative agency can emerge collaboratively between human, technological, and more-than-human agents within artistic re- search. In response to the limitations of anthropocentric storytelling, it poses the central question: How does narrative agency emerge in co-creative processes involving human, technological, and more-than-human forces? The research adopts an experimental, site-specific methodology grounded in transduction-the translation of one form of data or energy into another-to enga- ge with the expressive capacities of more-than-human entities. Three iterations form the core of the investigation: a photogrammetric and sonic exploration of De Nieuwe Passage (The Hague), a real-time collaboration with storm Conall in a city forest, and a durational transduction of Tokyo's soundscape into photo- graphic form. In each case, technologies such as cameras, code, and sensors are treated not as neutral tools, but as hybrid agents participating in narrative formation. The results demonstrate that narrative meaning can emerge through intra-active, multisensory processes rather than through fixed representation. Each experi- ment reveals how environmental and technological agents shape the unfolding of story, whether through the rhythm of human flows, the shifting forces of weather, or the temporal layers of urban sound. This thesis concludes that artistic research can facilitate non-anthropocentric storytelling by creating conditions for narrative to arise through entangled rela- tions. It recommends a methodological shift toward collaborative, sensory-ba- sed practices that decenter the human artist and embrace the co-authorship of technological and environmental systems.

AMASS–AMAS–WEIRD oli Utsjoella vuonna 2021 toteutunut yhteisötaideprojekti osana Euroopan Union rahoittamaa Acting on the Margins: Arts as Social Sculpture -tutkimushanketta (2020–2023). Euroopan reuna-alueiden vuorovaikutusta ja yhteistyötä lisäävä taideperustainen toimintatutkimus sisälsi yhteisötaiteen, sosiaalisesti sitoutuneen taiteen ja taidekasvatuksen kehittämistä paikallisyhteisöissä. AMASS–AMAS–WEIRD -toteutettiin Lapin yliopiston yhtenä vastuualueena ja osana delokolonisoivan arktisen taiteen viitekehystä, vaikkakin eurooppalaisessa hankejärjestelmässä, johon sisältyy Euroopan yhtenäisyyden taustatavoitteita. Tässä ekspositiossa tarkastelemme taidekäsityksen arktista dekolonisaatiota, yhteisötaidetta, kuvataidekasvatusta ja hankkeen tutkimusprosessia dekolonisaation näkökulmista. AMASS–AMAS–WEIRD vahvisti kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta ja tuki vuorovaikutusta saamelais- ja suomalaiskulttuurien sisällä ja niiden välillä. Jännitteitä ilmeni niin sanottuun tutkimusähkyyn, marginaalisuuden olettamaan sekä rahoitusinstrumenttiin liittyen. Johtopäätöksenä korostamme taiteen ja tutkimuksen kolonialististen rakenteiden ja eettisten periaatteiden kriittisen tarkastelun merkitystä kulttuurien dialogista kohtaamista tukevan ja yhteyksiä luovan toiminnan kehittämisessä.

Autistic people have six senses: taste, smell, touch, hearing, sight, and then words. Words are a sense that cannot be compared to other senses but allows them to leak in. Words have taste and smell, they are tactile, scratch the skin, bulge in the kidneys, they look: the shape of the letters in different writing styles, they have sounds, sounds when they sound inside the brain and when they say themselves, they are a movement a dance. But all these qualities still cannot define the words. For the words are their own. Their own mind.

Taking back the museum -hankkeen tutkijoina tunnustelemme tässä vuorokeskustelukirjoituksessa, mitä olemme tulleet työpajojen aikana luoneeksi ja tutkineeksi yhdessä sekä mitä on kehkeytynyt tai kehkeytymässä. Kirjoitus lähtee epäilevistä ja itsekriittisistä kysymyksistä siitä, oliko yhteistyömme relevanttia/kyllin-hyvää/hedelmällistä/oikeutettua vai oliko kyse vain projektitapaistuneesta valtameriä ylittävästä matkustelusta. Tässä artikkelissa keskustellaan ja kosketellaan tai sivutaan erityisesti seuraavia teemoja: taiteellinen tutkimus, taiteen etiikka, yhteisötaide, alkuperäiskansojen taide, alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansojen pedagogia, alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus, tiedon omistajuus, yhteiskirjoittaminen ja silleen jättäminen.