Pienenergia, arkisto ja uusi aktivismi
Tilanne -Tasapainoinen suhde ympäristöön - Kuvataiteellinen työskentely - Hitaat linjat - Pienenergia - Arkisto - Aktivismi / Ilmastonmuutos ja Covid-19 - Taiteellinen työskentely nyt
Minkälaisia ovat uudet taiteen tekemisen tavat jos meillä on mahdollisuus keskittyä kuulemaan omaa hidasta ja usein huomaamatonta rytmiämme?
Tilanne
Tällä hetkellä kun olemme eläneet eristyksissä pandemian takia, katseemme ja ajatuksemme suuntautuu elämäämme ja siihen onko se tasapainoisessa suhteessa ympäristöönsä. Miten voisimme avautua pandemian eristyksen jälkeen ympäristöömme niin että olisimme valmiita muutokseen uusin tasapainoisemmin ajatuksin?
Tasapainoinen suhde ympäristöön
Tässä yhteydessä kriittisyyteni kohde on modernistisen kauden usko rajattomaan inhimilliseen edistykseen. Sen keskeinen ajatus on ollut usko inhimilliseen erityisyyteen luomakunnan osana ja näin muun luomakunnan olemassa olon ihmisen hyvinvointia varten. (1) Yhteinen elo maailmassa on perustunut siis selvästi ihmisen hyötyyn.
Toisenlaista kokemusta ja ajattelua löytyy kuitenkin filosofian puolelta, esimerkiksi ranskalainen fenomenologisen koulukunnan filosofi Maurice Merleau-Ponty toi esille ajattelua, jossa ihmisen ruumiin ja maailman välillä on erottamaton suhde ja siten voisi ajatella että modernistisen ajan hierarkia ei pätisi Merleau-Pontyn filosofiassa. (2)
Ymmärrän Merleau-Pontyn käsitykseen kuuluvan tasapainoisen suhteen luontoon. Luontosuhde tulee esille siinä miten Merleau-Ponty kirjoitti ranskalaisen taidemaalari Paul Cezannen kokonaisnäkemyksestä tai -kokemuksesta maalausaiheensa parissa. Cezanne oli kävellyt ja tutustunut tiettyyn paikkaan luonnossa (3) omassa arkisessa tahdissaan useina päivinä sen lisäksi että hän pystyi näkemään paikan myös asuntonsa ikkunastaan. Lisäksi hän maalasi maiseman useita kertoja ikään kuin tehden muistiinpanoja näin monella tavalla aistitusta näkymästä. Koen myös kävelyjen ja hitaan, useampi päiväisen ja jopa vuosien, prosessin johdosta henkilökohtaisen rytmin tallentuneen maalauskankaalle.(4)
Omassa työskentelyssäni koen tärkeäksi suhteuttaa ajatteluani ympärillä olevaan elämään. Henkilökohtainen rytmi on harvoin sama kuin ympäristön. Usein tuntuu jopa siltä kuin teoksen tekeminen olisi taistelu siitä, että henkilökohtaista rytmiä tulisi kuunneltua tarkoin.
Joskus asiat ilmenevät hitaasti ja toisinaan ne taas hälyttävät päivittäin. Näitä hitaita, ja ulkoisesti usein huomaamattomia linjoja, olen yrittänyt havannoida ja seurata, koska koen niiden tuovan esille jotain tärkeätä. Mahdollisesti ihmisen itsensä tuottamaa tasapainoista suhdetta ympäristöönsä.
1. Haila, Yrjö & Lähde, Ville, Luonnon politiikka 2003, 22
2. …kytkös tulee esille Merleau-Pontyn ruumista koskevassa ajattelussa, joka kiteytyy lihan käsitteeseen…siinä liha kytkee ruumiin ja maailman toisiinsa…Näin murtuu käsitys ruumillisten asitimusten irrallisuudesta ja erillisyydestä. (Johansson, Hanna, Maataidetta jäljittämässä 2004, 136-137.)
3. Mont Sainte-Victoire, Provence (Etelä-Ranska) vuosien 1882 ja 1887 välillä.
4. Merleau-Ponty, Maurice. Cézannen epäily. Suom. Irmeli Hautamäki. Taide 1993: 1, 33-45, 67, 63. Lisäksi filosofian tohtori Hanna Johansson esittää Merleau-Pontyn ajatteluun pohjautuva mielenkiintoisen näkemyksen siitä, että myös ympäristö- tai maataiteessa piirteitä, joissa luonnon voi nähdä osana ihmistä tai ihmisen ylittävänä elementtinä. Johansson, Hanna, Maataidetta jäljittämässä 2004
5. Marjatta Oja, Tilanneveistos (Uni), 1996
video, puinen laatikko, videoinstallaatio, Kansallisgalleria / Nykytaiteen museo Kiasma. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Alkuperäinen teos ’Uni’ tai ’Bed’ valmistui vuonna 1992. Halusin silloin tehdä teoksen kaipauksesta, kuunnella omaa henkilökohtaista tunnettani. 'Uni' -teos jatkoi sarjaani projisoiduista arkipäiväisistä tilanteistani, lakonisesti ja toteavasti. Aiheinani olivat kylpeminen, seisominen, nukkuminen ja kahvihetki ystävien kanssa.
Hitaat linjat
Minkälaisia linjoja sitten olen seurannut. Teini-iästä lähtien olen tuntenut huolta siitä onko elämämme luontevaa ja tasapainoista maailmassamme. Kiinnostuin myös ympäristöaktivismista, joka alkoi kotipaikkani lähiseuduilla.(6) Pohdin yksilön mukavuuteen tähtäävää elämisen suuntaamme ja energioita joita siihen kulutamme sekä tapoja joita sen myötä olemme kehittäneet, kuten esimerkiksi ydinvoiman käyttöä energian kulutuksen lähteenä. Viime vuosina olen kiinnittänyt huomiota tapaamme keskittyä yksityiskohtiin ja ratkaisuihin sen sijaan että pyrkisimme kokonaisuuden hahmottamiseen. Näyttää siltä että lisääntyneen fragmentoitumisen johdosta emme tiedä miten asiat enää liittyvät toisiinsa. Haluan etsiä niitä tapoja joilla voisi suhteuttaa asioita toisiinsa oikeissa mittasuhteissa ja yritän löytää energialtaan pientä ja ennen kaikkea yksittäiselle ihmiselle sopivaa elämisen muotoa, joka on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, oli se sitten ei-inhimillistä luontoa tai ihmisen aikaansaamaa ympäristöä. (7)
Pienenergia
Kun tarkastellaan ihmisen historiaa energian käytön näkökulmasta, ensimmäiseksi nousee mieleen Antti Salmisen ja Tere Vadén kirjoittama essee Energia ja kokemus (8). Essee käsittelee sitä miten fossiilisten polttoaineiden laajamittainen käyttö on muuttanut ihmistä. He kutsuvat öljyä mustaksi auringoksi, koska siinä on säilynyt auringon voimasta eläneiden kasvien ja eläinten elämää todella pitkältä aikaväliltä maapallon kuoren alle. Esseessä öljy nähdään isojen tehojen energialähteenä ja lähtökohtana, joka taas kiihdytti teollistumista ja synnytti modernistisen ihanteen subjektista isojen energioiden käyttäjänä, siirtäjänä ja käsitteellisellä tasolla, tulkitsijana.
Näen kuvataiteen teosten spektaakkelimaisuuden olevan yksi esimerkki ja tulosta juuri tarpeesta työskennellä suurilla energioilla: monumentaalisiin taideteoksiin ja -esityksiin käytetään paljon energiaa ja vaikutetaan maksimaalisesti mahdollisimman moneen kokijaan, tarkoittaen että teokset tähtäävät suureen väestömassaan, joiden mielenkiinnon kohteita yhdistää ja ohjaa yleinen tiedonvälitys. Epävarmuus, epäily ja hitaus eivät kuulu tällaiseen kokemukseen, koska ne eivät tuota suurimittaista tulosta sitä janoavalle suuri egoiselle taiteilijalle tai mitattavia tuloksia vaativalle organisaatiolle.
Itse olen ehdottanut ratkaisuksi ’pienenergiaa’, jolla nimellä koostin näyttelyn 2017 Helsingissä. (9) Pienenergia -teeman mukaisesti halusin tuoda esille ajatuksia ja teoksia, jotka olisivat ihmisen kokoisia, mieluiten myös itse tehtyjä omaan tahtiin ja tapaan. Näyttely koostui teoksista tai projekteista seuraavilta taiteilijoilta: kuvanveistäjä Antti Maasalo, kuvataiteilija Egle Oddo, kuvanveistäjä Justin Taylor Tate ja kuvanveistäjä Kristina Sedlerova. (10)
Maasalon uraa uurtavat vaihtoehtoisen energian tuottamisen tavat ovat esillä hänen monissa teoksissaan ja myös kotitalossaan. Teosten energia tuotetaan itsenäisesti irrallaan yleisestä kaupallisesta sähköverkosta. Näen Maasalon vaikuttavana esimerkkinä siitä miten yksilö voi tehdä omia rohkeita päätöksiä elämässään. Taiteensa avulla hän tutkii ja tuo esille kekseliäitä ratkaisuja ja vaihtoehtoja.
Oddon tutkivan taiteen ja aktivismin yhtenä aiheena on taistelu kasvien monimuotoisuuden puolesta. Esimerkiksi hänen syötävät teoksensa sisältävät siemeniä, jolloin jokainen syöjä osallistuu niiden levitykseen. Ihmisen kokoista ja hiljaista, mutta vaikuttavaa taideaktivismin työtä.
Taten piirtämään käsikirjaan on koottu DIY-keinoja siitä miten yksittäinen ihminen voi selvitä eri valtioiden välisen konfliktin jälkeen tuhoutuneessa ympäristössä. Ratkaisut toimivat myös kauniina piirustuksina ja ne ovat merkittäviä ihmiseltä ihmiselle siirtyvän käytännön tiedon välittymisen kannalta.
Sedlerovan teos suhteuttaa ihmisen aikaa maapallon aikaan, hänen harvinainen pallograniitti-veistos on niin kovaa että vain harva työkalu pystyy aiheuttamaan siihen jälkeä. Hänen teoksessaan kesken jätetty työstö on merkki ihmisen pienuudesta, voimattomuudesta ja ihmiskunnan olemassaolon lyhyydestä maapallon kehityshistoriassa.
6. Koijärvi-liike https://www.vihrealanka.fi/blogi/muistojemme-koijärvi-elää
7. Pohdin ihmistä suhteessa luontoon ja osana luontoa. Usein kuulee sanottavan kuinka ihmisen aikaansaamat rakennelmat pitäisi nähdä osana luontoa koska ihminen on osa luontoa. Filosofit ja tietokirjailijat Antti Salminen ja Tere Vadén kirjoittavat kiinnostavasti siitä kuinka monen mielestä ajatuksena luonto tai luonnot sisältävät merkityksen että luonto ei ole ihmisen hallinnassa. Tietäminen väistyy ja luonto ohjastaa ihmisluonnon muuttamaan itseään. Ihmisen vastassa oleva ja ihmisen sisällä oleva haastaa inhimillisen. Ja tästä haastamisesta voi syntyä muutos. Salminen, Antti & Vadén, Tere, Elo ja Anergia 2018, 136-37.
8. Salminen, Antti & Vadén, Tere, Energia ja Kokemus: Naftologinen essee. niin & näin, Tampere 2013
Myöhemmin kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi on ottanut huomioon Naftogisen esseen kirjoittaessaan taiteen roolista jälkifossiilisessa ajattelussa, artikkelissaan Polttava Taide
http://www.editmedia.fi/sarjat/op-ed/polttava-taide/?fbclid=IwAR1jpq3ZiBqtSDEIs1DZLGtufw2dbyaf37tcYJAoj_GzuswlAUh4tKd5g8M (8.1.2020)
9. Lapinlahden entisen psykiatrisen klinikan Venetsia-varastorakennuksessa, jossa Pienenergia -näyttely avattiin osana Lähienergia / Local Energy taidetapahtumaa, joka sisälsi taiteilijoiden, teoreetikoiden ja muusikoiden projekteja.
https://www.facebook.com/LahienergiaLocalenergy/
Lähienergia / Local Energy tapahtumaa 2017 edelsi vaihtoehtoisia energian tuotantotapoja pohdiskeleva taidetapahtuma Aurinkogeneraattori, jonka kuratoin ja organisoin yhdessä FT Hanna Johanssoinin ja KuMa Paula Salmelan kanssa Porvoon Staffaksessa 2013.
10. http://www.maasalo.fi
https://justintylertate.weebly.com/?fbclid=IwAR1QfgqEZYcODkd0-ucIppPVZa5Oc267XtVNNsrQ7pFbeZN1EpKJN1OCy4c
https://www.pixelache.ac/member/egle-oddo
https://www.kristinasedlerova.biz
11. https://www.facebook.com/events/853977648089225/permalink/856644197822570/
Kuvat: Ensimmäinen Antti Maasalo ja muut Marjatta Oja.
Antti Maasalo:
TV-tuoli, 2017
Installaatio, korkeus 100 cm, pituus 120 cm, leveys 50 cm
Justin Taylor Tate:
(re)Construction Manual
Using the industrial city of Mariupol, Ukraine as a case study for cities which have recently been affected by war, this book looks to address the site-specific needs of that city with the intention that knowledge gained will be transferable to other post-conflict areas and anywhere else.
https://reconstructionmanual.weebly.com (haettu viimeksi 26.5.2020)
Krtistina Sedlerova-Villanen:
no time, pallograniitti (2.5-3.2 Ga), vahakynät, 2017
koko 178cmx50cmx50cm
(Sähköposti 25.5.2020)
Egle Oddo:
Edible sculptures designed and realised by artist Egle Oddo and chef de cuisine Lorenzo Eleuteri. The sculptures present a bouquet of seeds, herbs, spices, fruits, and nuts enclosed inside a very thin layer of sugar casted in oval shape. When one bites on their thin crust, the shell explodes releasing a distinctive scent and taste. (Sähköposti 25.5.2020)
Aktivismi -Ilmastonmuutos ja Covid-19
Pandemian liikehdintä aiheuttaa epävarmuutta ja huomiomme keskittyy erilaisten elämäämme rajoittavien säännösten seuraamiseen. Vaarana on että laajat ekologiset ongelmat taustalla jäävät kriisin varjoon. Ennen nykyistä tilannetta ehti Bios-tutkimusryhmä julkaisemaan kokonaisnäkemyksen siitä, miten voisimme päästä parempaan tasapainoon ympäristömme kanssa. Heidän tutkimuksensa aiheita ovat esimerkiksi uusiutumattomien luonnonvarojen käytön rajat. Sekä huomio luonnonjärjestelmien rajallisesta kyvystä ottaa vastaan nykyisen talousjärjestelmän toiminnan johdosta syntyneitä jätteitä tai muita seurauksia. He nimittävät kokoavaa näkemystään Ekologiseksi jälleenrakentamiseksi. (14)
Olemme taiteilija/analyytikko Riikka Kevon kanssa kehitelleet aktivismi-taideprojekteja, joilla pyrimme vastaamaan omalta osaltamme ekologisiin jälleenrakentamisen haasteisiin. Taustalla on myös havaintomme omista tarpeistamme löytää sosiaalisia ja kulttuurillisia uusia suuntauksia elämäntapoihimme. Toimintamme on seurausta erilaisten maailmanlaajuisista katastrofeista, kuten ilmastonmuutoksesta ja pandemiasta. (15)
Ensimmäisenä aktivistisena taidetekona syntyi merenpinnan mittausprojekti vuoden 2020 alussa. Sitä edelsioma huoleni merien pintojen noususta ilmaston lämpenemisen myötä ja Kevon huomio siitä, etteivät useat merenrantojen kaupungit ole varautuneet tulevaan meren pinnan nousuun.(16)
Aloin mittaamaan Helsingin rantojen merenpintaa löytämilläni erilaisilla kepeillä, jotka löysin irrallaan puistoista tai rakennustyömaiden liepeiltä. Merkitsin keppeihin maalarinteipillä raidat 20 cm:n välein ja asetin ne vedenrajaan. Mittaamisella ei ollut tieteellistä empiiristä todistusvoimaa, mutta koen sen olleen ympäristössäni interventio, joka mahdollisesti herättää kysymyksiä joko itse mittaustapahtuman tai myöhemmin siitä taltioitujen kuvien nähneiden ihmisten mielissä.
Arkisto
Lähienergia/Local Energy -taidetapahtumaan syntyi ajatus arkistosta, jossa olisi esillä teoksia ja projekteja, jotka ovat jääneet toteuttamatta tai ne on toteutettu huomaamattomasti. Taiteilijalle on voinut jäädä mieleen että teos tai projekti voisi sisältää vielä pohdittavaa jos se olisi esillä.
Ajattelin arkiston tuovan esille nopean kulutusyhteiskunnan vastakkaista ajattelua taiteen kentällä. Yksittäisen taiteilijan tai suunnittelijan taiteelliseen työskentelyyn liittyvillä ajatuksilla on oma linjansa sekä polkunsa joilla on oma arvonsa. Teokset ja ajatukset ovat voineet kyteä mielessä hitaasti pitkällä aikavälillä ja kun ne viimein saavat muodon, niitä pitäisi pystyä tarkastelemaan myös samassa hitaassa tahdissa, kokijan omassa rytmissä. Ja ehkä aloittaa keskustelu tekijän kanssa. (12)
Arkistoon saapui muun muuassa kuvataiteilija Anne Siirtolan teoskuvailu hänen alkuperäisestä teoksestaan ’Pienimuotoiset sävellykset’, joka kertoi yksittäisen ihmisen suhteesta metsään kuuntelemalla sitä ja laulamalla siellä. ’Pienimuotoisista sävellyksistä’ on jäljellä säilöttyjä dokumentteja kansallisarkistossa, mutta vaarana on niiden hautautuminen historiaan. (13) Etsiessämme uusia tapoja suhtautua vallitseviin ilmastonmuutoksesta johtuviin ilmiöihin tästäkin teoksesta on tullut ajankohtainen taas uudestaan.
Arkisto on auki ja uusia projekteja on saapuunut sinne myös ensiesityksen jälkeen. Tarkoituksena on jatkaa keräämistä ja suunnitteilla on tuoda se esille uudestaan.
12. Lähienergia/Local Energy tapahtuman ajaksi arkistoon kertyi 13 taiteilijan projektit, jotka olivat nähtävissä kuvaesityksenä Antti Maasalon teoksessa, poljettavalla sähköllä toimivalla näytöllä Pienenergia näyttelyssä 2017.
13. Siirtolan teosta käsitellään Johanssonin väitöskirjassa, ( Maataidetta jäljittämässä 2004, 171.). Aiemmin Johansson on kuitenkin jo kiinnittänyt huomiota samaan teokseen artikkelissaan Metsä kutsuu laulun (von Bonsdorff, Pauline & Seppä, Anita (2002) Kauneuden sukupuoli, Gaudeamus, Helsinki. ) https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/metsä-kutsuu-laulun-ekofeminismi-maataide-ja-naisen-tilan-represe
14. Bios tutkimusyksikkö julkaisi ’ekologinen jälleenrakennus’ sivuston 7.10.2019.
Ilmastonmuutos, muut ympäristökriisit ja luonnonvarojen ylikulutus uhkaavat yhteiskuntien perustuksia. Pitkään jatkuneesta nopeasta teknologisesta kehityksestä huolimatta olemme riippuvaisia ympäristöstämme. Yksilöiden ja yhteiskuntien hyvinvointi pohjautuu hyvinvoiviin luonnonjärjestelmiin. Reagoiminen yksittäisiin oireisiin ei riitä, vaan tarvitaan kokonaisnäkemys aikamme ongelmien syistä ja keinoista vastata niihin.
…Tämä on BIOS-tutkimusyksikön näkemys siitä, millaiseen kokonaisvaltaiseen tavoitteeseen suomalainen yhteiskunta voi pyrkiä, kun otetaan huomioon luonnontieteen asettamat reunaehdot, yhteiskunnalliset mahdollisuudet ja kulttuurin voimavarat. Kutsumme kokoavaa näkemystä nimellä ekologinen jälleenrakennus.
Seurasin Bios tutkimusyksikön ’suomalaisen yhteiskunnan ekologinen jälleenrakennus’ esittelyä ja keskustelua 5.12.2019 Kansallisteatterin salissa Helsingissä. https://eko.bios.fi (haettu viimeksi 6.5.2020)
15. Coast Guard Girrls -projekti yhdessä Riikka Kevon kanssa on tänä vuonna 2020 esillä Manifesta13 Marseille - nomadisessa kansainvälisessä taidetapahtmassa, palermolaisen Arkad/Dimora Ozin osana ja kutsumana. https://manifesta13.org/projects/arkad-workshop/
16. Kuvataiteilija, aktivisti ja analyytikko Riikka Kevo suunnittelee internetissä toimivaa ’The Cities On The Move’ on-line alustaa, jossa esitetään kysymys Euroopan useammalle rannikkokaupunkien päättäjille siitä, mitä he aikovat tehdä tulevalle meren pinnan nousulle, joka ilmastonmuutoksessa on väistämätöntä. Vastaukset päivitetään sivulle.
17. Kuvataiteellinen reaktioni meren pinnan nousuun. Teoksella on yhteys Riikka Kevon ’The Cities On The Move’ -teemaosioon Coast Guard Girrls -projektissa.
Kuvat: Marjatta Oja 2020
Taiteellinen työskentely nyt
Tämän artikkelin kirjoittamisen aikana on jo tapahtunut uusia asioita, muutoksia tapahtuu nopeaan tahtiin. Vaikka ihmiskunta ja kehitetyt rakennelmat kärsivät, niin positiivisena ilmiönä täytyy pitää melun vähenemisen ja ilmanlaadun paranemisen isoissa kaupungeissa. Ehkä Bios-tutkimusryhmän ennustamasta ekosysteeemin romahduksesta ja ilmaston kestämättömästä lämpenemisestä tulikin varoitusmerkkinä pandemia, kun luonnon varojen käytön raja on tulossa vastaan.
Omaa ääntä voidaan kuulla eristyksistä, etätyöskentelystä tai työttöminä omista tiloista käsin. Omaa olemistaan ja elämäänsä on mahdollista tutkailla sekä kuunnella toistamiseen omaa rytmiä. Tällä hetkellä melu ja kiire ovat vaihtuneet hiljaisempaan ja hitaampaan rytmiin, ikään kuin tämän artikkelisarjan teema olisi ollut enne tulevalle eristykselle.
Taiteilijat ja muut marginaalissa toimivat hitaiden linjojen etsijät ja tunnustajat voivat kokea mahdollisuuden hengähdykseen. Erilaisuus ja eristyneisyys sekä omasta äänestä taistelu ei olekaan enää niin itsestään selvää, kun marginaalista onkin tullut se paikka, johon moni kokee joutuneensa vastoin tahtoaan ja jossa arkea jaetaan lähimmäisten kanssa omissa oloissa.
Herättääko pandemia passivoituneet ihmiset ja syntyykö paikallisia aktiviteetteja? Ja mitä aktivoituminen aiheuttaa? Voisiko aktivoitumista tapahtua hitaasti niin että muutoksesta kasvaa ihmisen kokoinen, eikä pelkästään tiedonvälityksen aiheuttama hätäinen liian suuri liike.
Miten taiteen tekijät reagoivat ja vaikuttavat muutoksen kulkuun? Voisivatko taiteilijat pohtia näitä asioita yhdessä muiden tieteenharjoittajien ja ammattikuntien harjoittajien kanssa? Mihin marginaalissa työskentely nyt siirtyy kun ’marginaalista on tullut yleinen’? Pystyvätkö myös taiteilijat muuttumaan ja jakamaan kokemustaan marginaalista sekä tarjoamaan uusia työkaluja selviämiseen?
Oman työskentelyni yhdeksi foormiksi syntyi nettisivusto Coast Guard Girrls, joka sisältää kahden tekijän joskus keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia. Selaaja voi löytää ajatuksia, informaatiota ja teoksia samalta sivustolta ja luoda omat käsityksensä tai verrata niitä esitettyihin aiheisiin, ehkä jopa aktivoitua ja kirjoittaa mielipiteensä sivustolle. Kuulostaa samanlaiselta online-alustalta kuin moni muukin, mutta erotuksena se, että sitä käytetään kahden taiteen tekijän aktivismin paikkana ja tapana toimia, kun muunlainen julkinen toiminta on rajoittunut. Voin kuvitella että vastaavia itsenäisiä sivustoja on syntymässä joka puolella maailmaa.
Edellisessä kappaleessa esittelemäni merenpinnan mittausten lisäksi Coast Guard Girrls -sivusto sisältää lyhyitä klippejä haastatteluista, joita olen tehnyt erilaisten ammattikuntien edustajien kanssa. Kysyin heidän näkemyksistään siitä miltä maailma näyttää nyt ja mitä toiveita heillä olisi tulevasta. Tarkoituksena tuoda esille yksittäisten ihmisten näkemyksiä tilanteessa, jossa myös päättäjät ovat vaikeassa tilanteessa ja heidän päätöksensä voivat tuntua oudoilta. (18)
Taustalla on tarpeeni tuoda moniäänisesti erilaisia yhteisiä sekä jaettavia ongelmia esiin ja esittää niitä taiteen erilaisten aktiviteettien avulla. Tässä artikkelissa olen kartoittanut näkökulmastani syntyneitä muotoja, joita on vaikea määritellä jo olemassa olevien käsitteiden avulla. Nämä muodot lähestyvät taiteen, tieteen tai tutkimuksen fuusioituneita muotoja, kuten kokeellinen taide, kokeellisen taiteen tutkimus, tieteen&taiteen-hybridin tutkimus, kokeellisen yhteisöllisen taiteen tutkimus, kommunikoivan taiteen kokeellinen tutkimus, aktiivisen taiteilijan tutkimuksellinen toiminta ja niin edelleen.
Kysymyksessä on ennen kaikkea siitä miten taiteilijan voisi sopia oman kokoisenaan, näköisenään ja omassa rytmissään nykyiseen maailman tilaan. Ja voisiko omaa rytmiään kuuntelevan taiteilijan toiminta, joka tuottaa mahdollisesti tasapainoista suhdetta ympäristöön, antaa myös vastauksia vaikeisiin ekologisiin kysymyksiin, joihin kaivataan kipeästi vastauksia jo nykyisen pandemian aikana?
18. Haastatteluista on kehittynyt tapani työskennellä ja avata erilaisia muuttuvia tilanteita, niin että pääsen dialogiin ympäristöni suhteen. Rakennan niistä useimmiten installaation tilaan, joita kutsun tilanneveistoksiksi. Vuonna 2018 rakensin tilanneveistoksen Palermo Park osaksi Manifesta12:a Sisiliassa. Kysyin paikallisilta missä on heidän lempipaikkansa Palermossa. Vuoden 2020 alussa pyysin helsinkiläisen Galleria Rankan organisoivia taiteilijoita kuvailemaan näyttelytilaansa.
Kevytrakenteisilla tilanneveistoksilla haluan luoda uusia tiloja, jotka vastaavat paikallisten ihmisten näkemyksiä ja ajatuksia.
Lähdeluettelo
Taidetapahtumat/keskustelut:
Aurinkogeneraattori 2013, työryhmä Johansson, Hanna & Oja, Marjatta & Salmela, Paula, toim. Reinola, Kirsi. Taidetapahtuma. Facebook julkaisu 7.5.2013. https://www.facebook.com/Aurinkogeneraattori. Haettu 13.1.2021.
Coast Guard Girrls 2020. Kevo, Riikka & Oja, Marjatta. Facebook julkaisu 24.6.2020. Manifesta13 Marseille. https://www.facebook.com/Coast-Guard-Girrls-100890208352902. Haettu 13.1.2021
Lähienergia/Local Energy 2017, työryhmä Johansson, Hanna & Erkintalo, Tiina & Heikinaho, Minna & Nassir Tolonen, Liisa & Oja, Marjatta & Puurunen, Risto & Stewen, Riikka & Ruikka, Petri. Taidetapahtuma. Facebook julkaisu 3.8.2017. https://www.facebook.com/LahienergiaLocalenergy/. Haettu 14.4.2020.
Manifesta12&13 2018-2020, Collective Intelligence 2018 & Coast Guard Girrls 2020, eurooppalainen nomadinen biannaali. https://manifesta.org/biennials/about-the-biennial/. Haettu 14.1.2021.
Pienenergia-näyttely 2017. Maasalo, Antti & Oddo, Egle & Sedlerova-Villanen, Kristina & Tate, Justin Tyler. Kuratointi Oja, Marjatta Lähienergia/Local Energy taidetapahtumassa. Facebook-julkaisu 22.8.2017. https://www.facebook.com/events/853977648089225/permalink/856644197822570/
Haettu 30.9.2020.
Tutkimukset:
Bios tutkimusyksikkö 2019. BIOS-tutkijat: Lähde, Ville & Järvensivu, Paavo & Hakala, Emma & Eronen, Jussi T. & Toivanen, Tero & Lummaa, Karoliina & Vadén, Tere & Majava, Antti. Ekologinen jälleenrakennus. Internet julkaisu, julkaistu 7.10.2019, päivitetty 1.11.2019. Haettu 6.5.2020.
Bios tutkimusyksikkö 2019, Suomalaisen yhteiskunnan ekologinen jälleenrakennus, keskustelutilaisuus 5.12.2019, Pieni näyttämö, Kansallisteatteri Helsinki. Facebook -tapahtumajulkaisu https://www.facebook.com/events/kansallisteatteri/suomalaisen-yhteiskunnan-ekologinen-jälleenrakennus/537157937120438/ Haettu 6.5.2020.
Johansson, Hanna, Maataidetta jäljittämässä 2004, Like, Helsinki 2004, 136-137.
Taideteokset tai -teot:
Cézanne, Paul, 1882-1887 sarja Mont Sainte-Victoire, maalauspaikka Provence 1882-1887.
Kevo, Riikka, The Cities On The Move 2020, https://coastguardgirrls.com/the-most-vulnerable-european-lowlands/. Haettu 28.8.2020.
Kevo, Riikka & Oja, Marjatta, Coast Guard Girrls 2020, internetsivusto, Manifesta13, Marseille 2020.
Maasalo, Antti, TV-tuoli 2017. http://www.maasalo.fi. Haettu 26.5.2020.
Oddo, Egle, Ediable sculptures 2017. https://www.pixelache.ac/member/egle-oddo. Haettu 26.5.2020.
Oja, Marjatta Tilanneveistos (Uni), Kansallisgalleria / Nykytaiteen museo Kiasma. Helsinki 1996.
Oja, Marjatta 2018, Palermo Park, tilanneveistos osana Collective Intelligence -ryhmän näyttelyä. Manifesta12, Palermo Sisilia 2018.
Oja, Marjatta 2020, Tilanneveistos 2020, Galleria Rankka Helsinki 2020.
Oja, Marjatta 2020, reaktio meren pinnan nousuun, valokuva-sarja, Helsinki 2020.
Sedlerova-Villanen, Kristina, no time, https://www.kristinasedlerova.biz. Haettu 25.5.2020.
Tate, Justin Tyler, (re)Construction Manual 2017. https://justintylertate.weebly.com/?fbclid=IwAR1QfgqEZYcODkd0-ucIppPVZa5Oc267XtVNNsrQ7pFbeZN1EpKJN1OCy4c ja https://reconstructionmanual.weebly.com. Haettu 26.5.2020.
Esseet, blogit artkkelit tai artikkelisarjat:
Haila, Yrjö & Lähde, Ville, Luonnon politiikka 2003, Kustannusosakeyhtiö Vastapaino, Tampere 2003, 22.
Johansson Hanna, Metsä kutsuu laulun 2002. Teoksessa Kauneuden sukupuoli. Toim. von Bonsdorff, Pauline & Seppä, Anita. Gaudeamus, Helsinki 2002. https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/metsä-kutsuu-laulun-ekofeminismi-maataide-ja-naisen-tilan-represe. Haettu 26.5.2020
Merleau-Ponty, Maurice. Cézannen epäily. Suom. Irmeli Hautamäki. Taide, Helsinki 1993, 1, 33-45, 67, 63.
Nurmenniemi, Jenni, Polttava Taide, OP-ED, EDIT 8.1.2020.
http://www.editmedia.fi/sarjat/op-ed/polttava-taide/?fbclid=IwAR1jpq3ZiBqtSDEIs1DZLGtufw2dbyaf37tcYJAoj_GzuswlAUh4tKd5g8M.
Haettu13.1.2020.
Salminen, Antti & Vadén, Tere, Elo ja Anergia 2018, niin & näin, Tampere 2018, 136.
Salminen, Antti & Vadén, Tere, Energia ja Kokemus: Naftologinen essee. niin & näin, Tampere 2013.
Vihreä Lanka, Koijärvi-liike, blogi 5.3.2012. https://www.vihrealanka.fi/blogi/muistojemme-koijärvi-elää. Haettu 26.5.2020.