Roger-Pol Droit:n kirja Esineiden luonto on filosofinen ja kepeä pohdiskelma arkisista esineistä. Hänen tutkielmansa saa alkunsa puolitutun esittämästä kysymyksestä ”How are things?”, jota filosofi jää hämmentyneenä miettimään, mitä kysyjä oikein tarkoitti? Droit ajautuu pohdinnoissaan yhä syvemmälle; ”Mitkä asiat? Miten mitkä asiat ovat? Kaikki asiatko? Asiat yleensä? Vai vain jotkut? Minun asianiko?” ja vaikka hän päättää sivuuttaa kysymyksen epäolennaisena, se palaa vaivaamaan häntä yhä uudestaan. ”Onko ilma asia, esine? Onko esine välttämättä kiinteä? Onko se kestävä? Kuinka pitkään sen on säilyttävä maailmassa tullakseen laillistetuksi esineenä? Onko paita mielestänne esine? Entä vesipisara?” ja vielä: ”Onko kaikki sullottu yhteen ainoaan säkkiin, jossa lukee ”esineet”, eräänlaiseen maailmankaikkeuden valtavaan romuvarastoon? Jonka sisällä on linnunratoja ja paperiliittimiä, saippuoita ja valtion rautatienosakkeita, mustia aukkoja, punaisia jättiläisiä ja sukkia, venenuppeja, suihkukoneita, valokopiolaiteita ja auroja.” Ajatus vainoaa filosofia niin pitkälle, että esineen nimellä tunnettu alkaa muuttua hänelle hämäräksi. Tämän seurauksena hän päättää ryhtyä kokeeseen ja yrittää lähestyä esineitä. Hän päättää leikkiä tutkimusmatkailijaa ja vakoilla niitä saadakseen vastauksen kysymykseensä.
Droit aloittaa vuoden mittaisen kokeen ja kirjoittaa havaintojaan esineistä lyhyiden esseiden muodossa. Huomiota saavat mm. lipastonlaatikko ja kaulaliina, kulho ja kärpäslätkä, paperiliitin ja sateenvarjo. Huomiot ovat henkilökohtaisia ja yleisiä, kulttuurihistoriallisia ja filosofisia. Lopputuloksena hän ei päädy summamaan mitään yleistä, muta toteaa, että suhteemme esineisiin kertoo meistä itsestämme. Lopuksi hän vielä haastaa lukijaa tekemään samoin, tarkkailemaan esineitä ympärillämme.
Juuri niin ajattelin tehdä.
Roger-Pol Droit: Esineiden luonto. Filosofisia kokemuksia. Suom. Tiina Arppe. Tammi, 2005.
2. Koe materiaalien kanssa
Seuraavaksi ajattelin kokeilla performanssitaiteilija Marilyn Arsemin harjoitusta:
"EXPERIMENT WITH MATERIALS
This exercise is from my workshop Performance As Experiment. While we often make performances in order to illuminate something that we know, this workshop focuses on performance as a site of learning. The participants design actions whose outcomes are not known in advance, but rather are intended to discover something new.
Participants are asked to bring a material (not an object) to the workshop. It must be something that can be used more than once, manipulated, reconfigured, changed, taken apart, or reassembled, and that the participant is willing to let others use as well. The materials are displayed throughout the room.
PART 1:
• Sit with each material without touching it, and write down every question that you have about it.
• Reviewing your list, choose three materials that appeal most strongly to you.
• Read the questions you have written for those three materials, and underline the one that is most compelling, and seems most important to you now.
• Design a short experiment to do with the material that will allow you to discover the answer to your question.
Writing afterwards:
• What did you expect to learn?
• What did you actually learn?
• What additional questions were generated in the process?
PART 2:
After doing your other two experiments:
• Write about the similarities and differences between your three experiments.
• What do they reveal about your interests?
• What do they reveal about your limits?
• What does that make you understand about yourself?
As performers we normally impose our own needs and uses on materials in service to an idea that we have already generated. But what happens when we consider the life of the materials in the world around us? What does their behavior say about ours? How do their timescales or rates of decay intersect with our own? Can we learn about our own lives when discovering something about theirs? What might it reveal about ourselves?
Further exercises in this workshop expand on this initial one, allowing us to use performance as a way to examine larger questions in our lives."
Marilyn Arsem: "Experiment with Materials" kirjassa PERFORMANCE ARTIST's WORKBOOK On teaching and learning performance art - essays and exercises toim. Pilvi Porkola (Taideyliopisto, 2017)
1. PALLO
Jos minun pitäisi valita joku objekti, mikä tahansa objekti, valitsisin punaisen pallon. Siis, jos ajattelen jotain esinettä, mikä tulee ensimmäisenä mieleen, ajattelen punaista palloa. Se on vähän outoa, sillä en omista punaista palloa, enkä muista olenko koskaan omistanutkaan. En muista, että olisin koskaan pitänyt punaista palloa käsissäni.
Se on erikoista myös siksi, että ympärilläni on lukemattomia esineitä, jotka eivät tule mieleeni ja joita en juurikaan ajattele; kirkas juomalasi, violetti kapea tussikynä, musta jätesäkkirulla, tämän päivän sanomalehti, rulla lahjapaperia, kalenteri, avaamaton paketti lämpökynttilöitä, pöytälamppu, musta tuoli jolla istun ja puinen pöytä, jonka ääressä kirjoitan tietokoneellani.
Tuntuu hassulta aloittaa tutkimus esineestä, jota minulla ei ole, tai jonka kanssa en ole kosketuksissa. Esineestä, joka on vain mielikuvissani, joten päätän hankkia sellaisen. Menen kauppaan, josta luulen löytäväni punaisen pallon. Sellaista ei löydy; siellä on kyllä glitter palloja, jotka ovat vähän lommolla ja palloja, joihin on kuvioitu irvistävä naama. Siellä on myös paljon muuta, kuulokkeita, hammasharjakoteloita, valokuvanpidikkeitä, kimaltavia muovihattuja ja tekokakkaa. Mutta ei punaista palloa. Oloni on koko ajan absurdimpi: yritän aloittaa tutkimusta esineistä, mutta se on kaikkea muuta kuin konkreettista tai materiaalista. Etsin mielikuvaani (ehkä ihmisten suhteessa esineisiin on kysymys hyvin paljon juuri tästä; niihin liittyvistä mielikuvista).
Pienen etsimisen jälkeen löydän kotoani pallon, se ei ole punainen, mutta päätän aloittaa siitä. Se on pieni läpikuultava superpallo, jonka sisään on upotettu muovinen hämähäkki. Muistelen, että se on ostettu pojalleni joskus eläintieteellisen museon kaupasta. Se toimii; se pomppii. Pomppinen on sen funktio. Siis leikkiminen.
Se ei ole millään tavalla huomiota herättävä esine, päinvastoin. Minulla ei liity siihen mitään tunnesidettä, eikä oikeastaan muistojakaan. Oletan, että se on kuitenkin ollut tässä asunnossa kauemmin kuin viisi vuotta. Tavallaan se on tyypillinen arkiesine, vähän huomaamaton, tehty jotain tarkoitusta varten.
Silti se on.
Keskitän huomioni siihen.
A Study on Objects on projekti, jossa tarkastelen esineitä ja suhdettamme esineisiin performanssin ja taiteellisen tutkimuksen viitekehyksessä. Tällä sivustolla voi seurata projektin etenemistä.
A Study on Objects on osa Suomen Akatemian tukemaa tutkimushanketta "How To Do Things with Performance?"