Hyppely 24. 4. 2017 Pilvi Porkola ja Annette Arlander

(Pilvi valitettavasti sairastui) Annette käytti pääosan ajasta. Lisäksi Hanna Järvinen esitteli valokuvaharjoituksen jonka tulee tekemään tulevassa SAR-työpajassa. 

Hyppelytehtävä

 

Year of the Monkey - Tomtebo 22 min kuvattu vuonna 2004-2005 (April-March)

 http://www.av-arkki.fi/en/works/year-of-the-monkey-tomtebo/

 

Nyt tavoitteena on luoda sille voice-over teksti yhteistoiminnallisesti, jonka siis äänitän samalla kun kuvaan projisoinnin, synkronisoinnin varmistamiseksi.

Tarjolla on kolme tehtävää tai puheenaihetta, joista voitte valita yhden:

•   kuvaile sanallisesti mitä kuvassa tapahtuu ( vrt. selostus?)

•   kerro ja kuvaile joitakin aiempia teoksia, jotka sinulle tulevat mieleen kuvaa katsoessasi

•   Lue katkelmia esitysteoriasta tai muusta teoriasta joka mielestäsi jotenkin liittyy (tai ei mitenkään liity) teokseen

Huom. Vain yksi henkilö puhuu kerrallaan, joko dialogina, tai sitten ikään kuin jatkuvana voice over monologina jossa vain puhujan ääni vaihtuu...

 

Pieni pätkä harjoitusta ensin, sitten äänityssessio...

 

 

Sen päätteeksi muistiinpanohetki: mitä tällainen "esitys" tuotti sinulle kokemuksena?
 
Tero Nauha: 
Ääniraita teokselle Apinan vuosi. Hanna kertoo luontodokumenttimaisesti kuvaillen mitä kuvassa tapahtuu. Sävy on humoristinen, kun kuvassa ei varsinaisesti tapahdu niin suuria muutoksia, kuin huolella leikatuissa BBC:n luontodokkareissa. On vaikea keksiä tapoja kuvata purjeveneitä ja talventörröttäjiä useamman kerran yhtä innostuneesti ja mielenkiintoisesti. Lisään väliin valittuja paloja kirjasta "Artist at Work, Proximity of Art and Capitalism" (Kunst 2014). Nämä tekstit ovat aika tyypillistä taiteen politisointia ja problematisointia. Lopulta luen vain nimiä kirjasta, koska jotenkin nimiä kirjassa riittää. Välistä valitut osat leikkaavat hyvin kuvaa, mutta useimmiten ristiriita on koominen. 
Koska luen tekstiä kirjasta, menee valikoima täysin sattumanvaraisesti, ja ehkä siksi paremmin, ainakin osittain kuin jos valitsisin tarkalleen sopivat lauseet. Hannan ja minun puheen välillä on ristiriita, joka tuo voiceoveriin komediaa. Mutta koska videon kesto on pitkä (20 min), ristiriita ei tunnu vain huumorilta. Kuinka tehdä asioita esityksellä? Esitys tekee tässä jotain tyhjiin, puhetta tyhjiin, eikä kuva kuitenkaan tyhjene, vaan on sitä vastaan. Sillä on liian pitkä pinna kerrontaan nähden.

Hanna Järvinen:

Katsottuani David Attenboroughin selostamana Planeetta Maa II –sarjaa, oli jännittävä kokeilla, saiko omaan ääneen attenboroughmaista, luonnosta innostuvaa mutta samaan aikaan tyyntä sävyä. Kuulokkeiden kautta ääni kuulosti joka tapauksessa omituiselta, vaikka olenkin jo tottunut kuulemaan oman ääneni nauhalta eikä se enää kuulosta äidiltäni. Tiesin, että kahdenkymmenen minuutin selostusimprovisaatio maisemasta, jossa ei juuri tapahdu mitään – varsinkaan luontodokumentteihin verrattuna – olisi haastavaa. Annette pyysi keskittymään kasveihin, mutta ilman juuri minkäänlaista kasvitunnistustietoa tämä oli aika lailla mahdotonta: vasemmalla on puu (joku kukkiva puu, jossa on valkeat kukat, laalaa) ja jotain kukkakasveja kasvoi ensin keltaisin ja valkoisin kukin, mitälie saaristokasveja. Ainoat, jotka tunnistin, olivat ohdakkeita.

Erityisen vaikeaa oli kuitenkin oman äänen pitäminen rauhallisena silloinkin, kun tajusi sanoneensa jotain typerää tai toistaneensa jotain sanaa liikaa. Vuodenajan seuraaminen lennosta oli vaikeaa, varsinkin, koska saaristossa kesä on lyhyt ja varhainen, ja koska auringosta ei voinut päätellä hirveästi mitään – kuvattu ei tapahtunut aina samaan aikaan vaan nimenomaan aina valoisana aikana. Välillä oma hapuilu alkoi naurattaa. Onnistuin silti mielestäni pitämään erinäiset öö, ää, tota, ja muut turhat äännähdykset varsin vähäisinä, eikä puheeseen tullut kammottavan pitkiä taukoja. Ainoa katkos tuli, kun kameran akku kuoli, enkä tiennyt, miten reagoida.

Teron kanssa dialogisointi toimi todella sujuvasti lyhyelläkin harjoittelulla. Tekstipätkät Bojana Kunstilta osuivat joskus kovin hyvin yhteen kuvassa istuvan taitelijan kanssa: joskus kesäkuun korvilla taiteilija liikutteli jalkojaan juuri puhuttaessa taiteilijoista tavalla, joka vaikutti suorastaan hermostuneen ajattelevalta – ikään kuin kuvan taiteilija olisi kuullut, mitä taiteilijoista sanotaan.