Muistiinpanot (AA)
Kantaminen performanssina ja harjoituksena, Pilvi Porkolan praktiikka-esittely jaettuna kokemuksena. Paikkana liikuntasali 525, mahdollisimman epäesteettinen ympäristö, sekava, täynnä erivärisiä urheilumattoja ja teippejä lattiassa, mutta avara ja tilava, mahtuu liikkumaan. Pilvi on tuonut meille kannettavaa: ruukkukasvin, ison graniittimöhkäleen, pienen graniittilohkareen ja kirjapinon. Alkuravistelulämmittelyn jälkeen katson ruukkukasvia ja ajattelen, että se on kuin luotu minua varten, mutta iso graniittimöhkäle houkuttaa. Hanna kiirehtii valitsemaan kukkaruukun, ja ennen kuin ehdin miettimään, Tero on ottanut graniittimöhkäleen, minulle jää kirjapino. Sillä hetkellä en huomaa pienempää kiveä. Kuljen kirjapino sylissä kuin sylillinen halkoja, sitten nostan sen pään päälle ja kuljen pidellen siitä kiinni molemmin käsin. Pino on aika tukeva ja melko painava, mutta sitä jaksaa hyvin kantaa päällään, käsivarret lähinnä väsyvät olemaan ylhäällä. Menen seisomaan mustan ja punaisen mattorullan eteen, koska minulla on punaiset vaatteet, ja kokeilen, voisinko laskea toisen käden alas hetkeksi ja kyllä se onnistuu. Toistan saman toisella kädellä. Siirryn kantamaan kirjoja oikean lonkkani päällä, pino mahtuu siihen nippa nappa - joudun änkeämään Carlsonin kirjan pinon ja käsivarteni väliin puoliksi väkisin. Sitten lasken kirjapinon patjalle ja ryhdyn siirtämään pinon huoneen poikki kirja kirjalta. Pikkukivi on vapaa, ja kokeilen laittaa sen pääni päälle ja kumartua samalla ottamaan seuraavan kirjan, sekin onnistuu. Matkalla toisen pinon luo annan kirjan Hannalle, ja jatkan kulkemista pikkukivi pään päällä. Sen on tarpeeksi pieni, litteä ja karhea, jotta se pysyy siinä melko hyvin. Hetken kuluttua otan kiven käteeni ja alan heiluttaa käsivarttani kaaressa. Pienenkin kiven paino antaa pyöritykselle lisäpotkua, venytystä - ja sitten aika onkin jo loppu...
(PP)
Tehtävä: Kanna jotain kolmesta esineestä (kivi, kirjapino, kasvi ruukussa) 15 min. Kirjoita kokemuksesta 15 min.
Ison kiven kantaminen tuntuu yllättävän hyvältä, siihen liittyvä rasitus ja fyysinen ponnistelu. Mietin, johtuuko se siitä, että se on vapaaehtoista ja että siihen liittyy sellaisia assosiaatioita kuten ’harjoitus’, ’praktiikka’, ’sali’ ja jossain vielä etäämmällä ’taide’ (tai taiteen mahdollisuus). Halutessaan kiven kantamiseen voi liittää metaforia, mutta ne ovat auki, ja tekijästä/kokijasta7katsojasta kiinni. Silti, miksi kiven kantaminen tuntuu hyvältä? Vihaan kauppakassien kantamista. kaksi kassia, 79 rappusta, 250 päivänä vuodessa –miksi? Luulisi, että kauppakassien kantamisen tekisi mielekkääksi sen ilmeinen hyöty. Se on vaihe joka johtaa erilaisten tyydytysten tarpeisiin: ravinto, ravintoon liittyvä nautinto (?), huolenpito muista, tunne jatkuvuudesta. mutta miksi nimenomaan tämä arkinen toimitus on symbolisesti ladattu ”tällaista tää aina on”.
Kasvin kantaminen on erilaista. Siihen liittyy heti ajatus huolenpidosta. Sikikö, että se on huonekasvi, jonka toin tänään kotoa? Siksi, että se on elävä?
Performanssi jossa kävelisi Helsingistä Porvooseen ja kantaisi kukkia: ”I will bring you some flowers”.
Tai sellainen jossa kävelisi ja kantaisi puuta: ”I will give you a tree”.
(TN)
Kuinka kantaa asioita, tai kuinka kantaa jotakin joka on raskasta, kuten noin kymmenen kilon painoista graniitin kappaletta. Ja kuinka tässä tilanteessa, luokassa 525, joka on siis liikuntasali, tulee tarve esittää, tai ei suoranaisesti esittää, mutta esiintyä. Jos tekisin töikseni esineiden kantamista, kuten eilen kannoin kaverin laatikoita autosta, illalla, melko pimeässä ja sitten portaita kolme kerrosta ilman hissiä, ja etsin huoneesta paikkaa mihin noita laatikoita ja metallisen kirjahyllyn osio pitäisi laittaa, niin ero oli valtava. Nyt esitin kantamista, minä loin kantamista, etsin jotain mielekästä itse kantamisessa, joka ei ollut kantamista jolla olisi funktio. Siksi, se tuntui kummalliselta, ei siksi että funktio puuttui, vaan siksi, että se oli kantamisen esittämistä. Tietenkin, voisi ajatella, että tuolla kantamisella, esittävällä kantamisella, löysin ehkä jotain tapoja joilla kantaa pahvilaatikoita, kirjahyllynosia, muovisia muuttolaatikoita ja jätesäkkejä täynnä talvivaatteita, jollain keholleni sopivammalla tavalla. Se tapa, miten eilen kannoin laatikoita ylös kolmanteen kerrokseen ei ollut kuitenkaan ainoastaan toisteista, sillä jatkuvasti hain jotakin vähemmän kuluttavaa tapaa kantaa. En kantanut liikaa kerralla, minä säästelin. Keskustelin toisten kanssa englanniksi, jos olisi mahdllista tehdä jono, jolloin kaikkien ei tarvitse juosta ylös alas. Mietin kuitenkin onko jono parempi kuin kaikkien kantaminen ylös alas? Mistä tiedän tai miten perustelen, että toinen on parempi kuin toinen? Muistin myös vaihtaa esineitä, jotta työ ei olisi liian monotonista. Kuulostelin polveni ja alaselkäni kuntoa. Portaat ovat viheliäiset, mutta ylöspäin kapuaminen laatikon kanssa on helpompaa kuin raskaan taakan siirtäminen alas rappusia pitkin. Nyt, tänään, en miettinyt sitä. Yritin tehdä asioista mielenkiintoisia, sekä muille, että itselleni. Minun kantamistani katsottiin. Kivi ei ollut kivi, vaan siitä tuli hahmo ja joskus rekvisiittaa. Eilen materiaalit olivat minusta aika välinpitämättömiä ja mielenkiinnottomia. Tänään kivestä, johon en kiinnittäisi tuolla viereisellä työmaalla mitään huomiota, tuli jotenkin merkityksellinen. Siitä tuli jokin, siitä tuli esine, tai se alkoi representoida muita kiviä.
Huom. Nämä muistiinpanot eivät ole julkisia. Näihin ei pääse käsiksi kukaan meidän lisäksi, kunhan emme linkitä tätä sivua julkisille sivuille...
(PP)
Ehdotus ääneksi AA:n videoihin:
1) Novellin kaltainen tarina, joka on henkilökohtainen (muiston kaltainen?) mutta ei kuitenkaan kerro tarkasti mitä on tapahtunut tyyliin.
2) Radiosta leikattuja ääninäytteitä esim: merisää, keskusteluohjelma, kohinaa, luonto-ohjelma, Aristoteleen kantapää ja luonnon ääniä efektoituna esim. tuulen huminaa.
(TN)
Each line 12 seconds for the duration of 12 minutes and each shot is 6 seconds.
In pixels, in diffraction
Why
Men
Geese
Trees
And
Other beings
Appear in mesh
The meshes of the afternoon
She repeats
And repeats
Is she a she or just an object
A Scarf in the wind
How do we know this
In Pixels, diffraction
We decided that it is
That it is so
From the mesh of the seasons
We decided there are
Seasons
Hours
And seasons
We count that there
Are
120 cuts
from the world
in time
a woman
in the night
and we hope
to make a sense
a poetry since
we are asked to breath
in
a stone
woman bears
a child by night
in mountains
and waters
sutra by
Dogen
Then she enters the scene
With a boat
And a tourist
And the ornithologist freaks
She sat
And frown them
Or did she
Just breath
Every week she
Breathed in
That landscape
We decided now
It is a landscape where
She sat
It sat
In the wind and
Rain
She sat In pixel mesh
Did We miss something?
AA:n suunnitelma:
Tehtävät ensimmäiseen htdtwp hyppely-sessioon 10.10.2016
Kokeile heijastaa projisointi huiviin, jota pidät elokuvakankaana toisesta kulmasta
Näytä hevosen vuosi 2003 1 ja 2
Jokainen kirjoittaa "tekstityksen", subtitles (5 min) joko monologin tai kertomuksen tai runon tai reportaasin, joka käyttää kuvaa taustanaan...
Näytä hevosen vuosi uudestaan, nyt voi kirjoittaa samalla, vapaasti, havaintoja, kysymyksiä, ajatuksia...
Vaihdetaan tekstejä, toinen jatkaa siitä mihin edellinen jäi?
......
Miten teksti muuttaa kuvan merkityksen, luo sille maailman?
Miten teksti voi olla evokatiivista, tuottaa saman "efektin" kuin videotyö, ilman sitä....
Toteutuma:
Näytin videot, pyysin keskittymään hengitykseen, hengittämään syvään ja hitaasti.
Sen jälkeen pyysin kirjoittamaan tekstityksen tai voice-over tarinan käyttämään kuvaa vapaasti.
Pilvi halusi katsoa videon uudestaan, joten käytin sitä ajastimena. Näin kirjoitusaikaa tuli myös 12 minuuttia. Tero ja Hanna kirjoittivat sivummalla. Lopuksi kaikki kertoivat mitä olivat kirjoittaneet ja suunnitelleet. Tein itse harjoituksen myös, kirjoitin samalla kun katselin videot toiseen kertaan.
AA:n muistiinpanot (sensuroimatta, vain lyöntivirheet korjattu) Hevosen vuosi (2003) videosta
Miksi ihmeessä tässä on portaat? Minne ne johtavat?
Miksi tuo ihminen seisoo tuossa mäellä? Eikö hän uskalla kävellä alas? Mistä tiedän, että kyseessä on ihminen? Yhdessä kuvassa häneltä puuttuu huivi, ja monissa kuvissa näkyy hiukset...
Miten videokuva alle viidentoista vuoden takaa voi olla niin surkeaa laatua, että se näyttää joltain kuusikymmenluvun kaitafilmiltä? Tekniikka on kehittynyt siitä paljon enemmän kuin maisema...
Näyttää hölmöltä. kun huivi on välillä ryppyinen, selvästi ollut käyttämättä pitkään...
Harmittaa myös, että horisontti heilahtelee sinne tänne...
Mikä olisi oikea musiikki?
Jotkut kuvista ovat kauniita, esteettisesti miellyttäviä, jotkut aivan surkeita...
Tuuli heiluttaa huivia välillä, ja kohisee mikrofoneissa...
Minulla on huivi tallella, mitä sille voisi tehdä? Voisiko sitä käyttää heijastuspintana, ehkä?
Entä voisiko ensimmäisellä ja toisella osalla olla eri tarinat? Pitäisikö tarina kirjoittaa ihan erikseen, ja yhdistää kuvaan täysin sattumanvaraisesti?
Tai sitten pitäisi kaivaa esiin päiväkirjamerkinnät, sillä jonkinlaiset merkinnät kyllä tein. Muistan että ne oli kiinnitetty paperirullaan ja se oli esillä näyttelyssä, mutta onkohan se tallella missään. Ja tietysti on olemassa teksti "istun kivellä" jonka olen yhdistänyt lähikuvaan kivestä vuorokauden ajan, ja se siis kertoo, miten kuva on syntynyt. Mutta nyt pitäisi osata kuvitella jokin ihan muu tarina... Huomaan etten ainakaan itse pysty siihen...
Vuodenaikojen vaihtumisesta en millään saa mitään irti, sitä olen kalunnut loputtomiin. Mikä ihmeen päiväkirja tämä on, jonka avulla ei saa mitään tietoa mistään. Ainoa dramaattinen hetki on se kerta keväällä, kun yhtäkkiä ei olekaan huivia missään. Se oli unohtunut hotellihuoneeseen Pietarissa, jonne matkustimme OD opiskelijoiden kanssa luokkaretkelle. Onneksi se löytyi sieltä, ja lähetettiin takaisin, joko postissa tai jonkun matkustajan mukana. Ehkä voisin kertoa huivin tarinan, ja sitten näyttää huivin lopuksi, mutta se olisi enemmän Pilvin tyylinen juttu. Mikä olisi Teron tyyliä? Kieriskellä kuvan edessä ja suoltaa tarinaa improvisoiden, tai tehdä suuääniä mikrofoniin?
Entä Hannan? Joku historiallinen esikuva pitäisi kaivaa esiin...