Plants don’t have hearts, yet they have vascular systems similar to our veins and arteries. The vascular system in plants transports water and sugar to areas of growth, like leaves. But growth is not the same all the time. Stress experienced by plants can influence their overall and vascular growth. Examples of stresses include not enough water, sun, and nutrients. Plants also have their own immune system that helps them fight against diseases. I am researching how plants control their vascular growth when dealing with environmental stresses. Using this information, we can help plants become more immune to stress, and grow more efficiently.
Visit Wiktoria Fatz's research portal profile, here.
Vaikka kasveilla ei olekaan sydäntä, on niillä kuitenkin johtosolukko joka muistuttaa verisuonistoamme. Johtosolukon tarkoituksena on kuljettaa vettä ja sokereita kasvin kasvaviin osiin. Mutta kasvit eivät aina kasva tasaisesti, vaan esimerkiksi stressi voi heikentää koko kasvin ja myös sen johtosolukon kasvua. Tällaisia stressinlähteitä ovat muun muassa veden, ravinteiden tai valon puutteet. Kasveilla on myös oma immuunijärjestelmänsä, jolla ne voivat puolustautua tauteja vastaan. Tutkin kuinka erilaiset elottomat stressinlähteet vaikuttavat kasvien johtosolukon kasvun säätelyyn. Tulokseni voivatkin johtaa kasveihin, jotka kestävät näitä stressejä paremmin ja kasvavat tehokkaammin.
Käy tutustumassa Wiktoria Fatz tutkimusprofiiliin täältä.
Marina Abramović & Ulay
1977—1998
Breathing in, Breathing out
Our complete dependancy on the oxygen produced by plants and the bodily stress we experience, when we do not have access to this gas, is highlighted in this performance by the artist duo, Marina Abramović and Ulay.
For Breathing In, Breathing Out the artists blocked their nostrils with cigarette filters and pressed their mouths together, so that one couldn’t inhale anything else but the exhalation of the other.
“As the carbon dioxide filled their lungs, they began to sweat, move vehemently and wear themselves out; the viewers could sense their agony through the projected sound of breathing, which was augmented via microphones attached to their chests. It took them 19 minutes in the first performance and 15 in the second to consume all the oxygen in that one breath and reach the verge of passing out”.
(Extract from Interartive)
Marina Abramović & Ulay
1977—1998
Breathing in, Breathing out
Tässä taiteilijakaksikko Marina Abramovićin ja Ullayn esityksessä korostuu täydellinen riippuvuutemme kasvien tuottamasta hapesta, sekä kehomme kokemasta stressistä, kun meillä ei ole pääsyä tähän kaasuun.
Breathing In, Breathing Out -teosta varten taiteilijat tukkivat sieraimensa savukesuodattimilla ja painoivat suunsa yhteen, jotta toinen ei voinut hengittää muuta kuin toisen uloshengitystä.
“Hiilidioksidin täyttäessä heidän keuhkonsa he alkoivat hikoilla, liikkua kiivaasti ja kuluttaa itseään; katsojat saattoivat aistia heidän tuskansa hengitysäänen kautta, joka vahvistettiin heidän rintaansa kiinnitetyillä mikrofoneilla. Heillä kesti ensimmäisessä esityksessä 19 minuuttia, ja toisessa esityksessä 15 minuuttia kuluttaa yhden hengityksen kaikki happi ja päätyä pyörtymisen partaalle.”
(Lainaus Interartivesta)
